Tietolaatikko

Eka useamman yön yksinvaelluskohde oli nyt sitten Hossa. Tuo Suomen kansallispuistoista ”uusin”. Toisena vaihtoehtona oli vahvasti mikäs muukaan kuin UKK mutta Hossa vei voiton muutamasta eri syystä.

1. Ajankohta, lokakuun alku on jo sitä aikaa kun UKK:ssa alkaa lunta tulla ihan itsekseen. Ja se tuo taas sen ikävän puolen että merkkaamattomat polut häviävät lumen alle tehokkaasti.
2. Vesistöjen (purojen) ylityksiä ei ole Hossassa kuin vain siltojen avulla. UKK:ssa voi olla puroja joita ei voi ylittää ilman että kahlaa ne Crocsien avulla. Ja vedenlämpötila on varmaan jo lähellä nollaa.
3. Päiväkävely matkat. Hossassa pystyy helposti kävelemään sen 10 – 15 kilometriä ja silti on koko ajan säällisen kävelymatkan päässä tiestä (jolta sitten tukiryhmä voi käydä poimimassa kyllästyneen/väsyneen/eksyneen/tai muuten vain pois haluavan vaeltajan).
4. Ajankohta uudelleen, UKK:ssa ei ole välttämättä ruskaa lainkaan jäljellä. Hossassa ehkä hieman. Ja kun Base Camp sijaitsee Kuusamossa on siitä mahdollista sitten mennä tekemään laskukauden avaus rinteeseen 4.10 kun rinteet avataan,

No miten se yksinvaellus meni? Tarkoitus oli viettää neljä päivää ja kolme yötä Hossan siimeksessä. Rinkkaan oli pakattu tavaraa joka lähtöön. Ruokaa, vara-akku, paristoja, vaihtovaatteita, kahvimaitoa, leipää ym ym ym. Aivan tarkkaa rinkan painoa ei tullut mitattua mutta karkea arvio menee 25 – 30 kilon väliin. Painoa oli selvästi enemmän mitä kesän aikana tehdyillä harjoitus kävelyillä.

Loppujen lopuksi olin vaelluksella 2 yötä ja 3 päivää. Totesin kolmannen päivän aamuna että kolmannen yön jälkeen tehtävä vaellus Muikkupurolta Hossan luontokeskukseen ei ollut sellaista vaellusta mitä lähdin hakemaan reissulta (ai selityksen makua? No vähän). Joten kolmantena päivänä kävelin vain suunnitellun matkan ja kutsuin tukiryhmän noutamaan minut Muikkupuron parkkipaikalta.

Eka päivä

Lähdin matkaan Huosivirran parkkipaikalta kohti Kokalmusta. Jo heti alkumatkasta alkoi satamaan vettä ja ensinmäinen ponnistus sadeviitan kanssa oli edessä. En ollut tuota sadeviittaa aiemmin ”heittänyt” päälleni Rinkan ollessa selässä. Tuo manööveri saattoi näyttää hieman erikoiselta mutta kukas tuota olisi siellä metsässä nähnyt, Rinkan oma sadesuoja oli jo oletuksena kyllä Rinkan päällä.

Eka ruokailupaikka oli Lounajan tulentekopaikka. Tuolla sitä tuli sitten tehtyä kaasun avulla (kaasu+trangia on minun ruuanlaitto välineeni) retkimuonaa. Tulentekopaikka sijaitsi rannalla ja tuulen tuivertaessa meinasi hieman tulla kylmä. Mutta ruuanlaitto onnistui mainiosti. Käyttö- ja juomaveden otin suoraan järvestä. Ruuanlaittoon menevä vesi tuli keitettyä ja juomavesi tuli suodatettua filtteripullon avulla.

Lounajan tulentekopaikalta matka jatkui sitten Lipposensalmen laavulle. Sade ei enää tässä  vaiheessa menoa haitannut. Matkojen suhteen olin jo etukäteen miettinyt että jos jostain syystä jalka ei enää nousisi niin voisin vaikka jäädä tähän Lipposensalmen laavupaikalle yöpymään mutta en sitä tällä kertaa tehnyt. Kävin paikat läpi ja katselmoin sopivat telttapaikat tulevaisuutta ajatellen, Tähänkin paikkaan tuuli kävi reippaasti järveltä päin.

Lipposensalmelta jatkoin matkaa sitten Kokalmuksen Laavulle poiketen kuitenkin matkalla Porotallille.

Tämä Porotalli ei siis ollutkaan mikään ravintolaketju kuten Levin Hulluporo. Porotalleja oli tuossa Kokalmuksen ympäristössä sitten useampiakin.

Kokalmuksessa vietin ekan yön. Päästyäni paikan päälle sain valita itse mihin telttani tällään ja tällä kertaa se paikka oli laavun takana olevan nyppylän päällä.

Muita hyviä ja tasaisia paikkoja ei  sitten löytyny kuin laavun vieressä. Mutta ajattelin tuossa vaiheessa että jos sinne tulee muita vaeltajia niin Laavulla saattaa olla elämää hieman myöhempäänkin. No tuolla paikalla en sitten nähnyt ketään muita, paitsi poroja.

Eka yö oli varsin sateinen. Luin jopa jonkin aikaa kirjaa ja katsoin 3G yhteyden avulla iltauutiset ennen nukkumaan käymistä. Jossain vaiheessa mietin että pitäisikö kaivaa korvatulpat rinkasta mutta en sitten viitsinyt.

Aamutoimet, Teltan kuivaus päältä ja sisältä, tässä wettex toimi varsin hyvin. Tämä oli eka kerta kun sitten pakkasin teltan ”kokonaisena” hieman märkänä pakettiin. Illalla seuraavassa paikassa tulee hieman jännitýstä siitä että miten sisäteltta on säilynyt kuivana. Aamupala + muut toimet ja rinkan pakkaaminen. Rinkka selkään ja kohti seuraavaa yöpymispaikkaa.

VINKKI 1.

Jos pitää valita yöpymispaikka Kokalmuksen ja Lipposensalmen välillä niin valitsisin tuon Lipposensalmen, Lipposensalmella oli tasaisia telttapaikkoja enemmän.

Toinen päivä

Tarkoitus oli kävellä seuraavaksi yöksi Värikallion keittokatokselle. Kävely sinänsä meni ihan hyvin mutta tuo lounaspaussi paikka meni hieman kävelyn loppuvaiheeseen Lihapyörteelle joka on jo varsin liki itse Värikallion keittokatosta. Matkan aikana tuli nähtyä muutama varsin kuivunut lampi.

Lihapyörteen laavu on perus laavu joka tosin on ihan parkkipaikan vieressä. Täällä tulikin sitten nähtyä jo ihmisiäkin. Perus retkilounas + kaakao päälle ja loppumatka Värikalliolle.

Värikallion keittokatoksella ei sitten mitään kovin hyviä telttapaikkoja ollutkaan. Muutama erikoinen katoksen takana olevassa rinteessä ja muutamia paikkoja tulentekopaikan vieressä. Tällä kertaa päädyin sitten laittamaan teltan lähes nuotiopaikan viereen. Sisäteltassa oli aivan aavistus ”ylimääräistä” kosteutta joka lähti wettexillä kerta pyyhkäisyllä. Eli vaikuttaisi siltä että teltan purkamiseen erillisiin osiin ei ole tarvetta.

Täällä kävikin sitten vielä illan aikana (ennen auringon laskua) porukkaa jonkin verran, mutta yöksi ei muita tullut.

Tässä vaiheessa kengätkin olivat päivän aikana imaisseet vetta jonkin verran ja koetin niitä kuivatella. Sen lisäksi täällä ei iltauutisten katsominen Internetin kautta onnistunut. Kännykkäverkko oli täällä todella huono (Elisa). Sen vuoksi tulikin luettua kirjaa edellisiltaa enemmän.

Aamutoimet olivat hieman rauhallisemmat johtuen pienoisesta päänsärystä joka oli varmaankin tullut hartioiden jumiutumisesta tai kylmettyneen niskan vuoksi (nukuin pää makuupussista ulkona). Mutta aamupalan ja buranan jälkeen olo helpotti, samalla tuli mietittyä päivän reittiä ja miten seuraava yö tulisi vietettyä. Pienen pähkimisen jälkeen päädyin pyytämään noutoa päivän päätteeksi Muikkupurolta.

Nyt rinkan pakkaaminen tuntui jo ihan helpolta.

Kolmas päivä

Suuntanan Muikkupuro. Värikallion keittokatokselta on matkaa noin kilometri Ala-Ölkyn laavulle. Ala-Ölkyllä ei ollut ketään enää siinä vaiheessa kun minä sinne saavuin. Itse asiassa en kolmen päivän aika nähnyt kuin päiväretkeläisiä ja kaksi polkupyöräilijää.

VINKKI 2.

Jos pitää valita leiriytymispaikka Värikallion ja Ala-Ölkyn välillä niin valitse Ala-Ölkyn laavu. Ala-Ölkyllä on hyviä telttapaikkoja monia.

Matka jatkui siten Ala-Ölkyltä taas Lihapyörteen laavulle ja siitä sitten Laukkujärven autiotuvalle jossa söin lounasta.

Jos olisin päätynyt viettämään vielä yhden yön niin olisin ehkä sitten jatkanut matkaani Puukkojärven autiotuvalle mutta nyt sitten päädyin jatkamaan matkaani Muikkupurolle. Olisin varmaan päässyt yksinään nukkumaan yön autiotuvalla mutta se ei nyt ollut tarkoitus tällä reissulla vaan ennemminkin kokeilla tuota telttailua syksyisissä olosuhteissa ja kokeilla miten eteneminen kolmena peräkkäisenä päivänä painavan rinkan kanssa onnistuu.

VINKKI 3.

Muikkupurolla on varsin mukavasti telttapaikkoja ja maisemat ovat varmaankin yhdet hienoimmat mitä erilaisia laavupaikkoja on tullut nähtyä.

Miten kävi?

• Telttailu OK.
• Vaellus OK, voisi matkaa mennä enemmänkin.
• Rinkan paino ehkä turhan paljon. Turhaa tavaraa mukana.
• Rutiinien syntyminen tulee kokemuksien kautta.
• Valmiit reitit ja hyvin merkatut reitit eivät vaadi suunnistustaitoja.
• Minne seuraavaksi? (No siis seuraavana päivänä käytiin #lapinkoiraölkky kanssa pienellä karhunkierroksella).
• Seuraavan reissun suunnittelu käyntiin.

Viime kesän Toscanan reissun ja tämän vuoden esikesäloman välistä on jäänyt selkeästi jotain puuttumaan, kesän 2018 kansallispuistot ja muutamat laskettelureissut.

Kansallispuistoista löytyy infoa retkeily sivulla.

Mutta, tämän vuoden EsiKesäLoma suuntautui…. kas kummaa Italiaan, Abruzzoon, Pescaran lääniin (tai mikä se nyt Italiassa onkaan) ja Alannon kylään – Abruzzo Borgo lomanviettopaikkaan. Alanno on Italian Maalla=maaseudulla.

Ja ajankohta oli hieman ehkä aikainen EsiKesäLomalle, maaliskuun loppu. Mutta sää oli kuitenkin parhaimmillaan varsin lämmin se hipoi suomen helle säätä.

Alanno on varsin lähellä Adrianmerta (Pescaran kaupunkia) Apenniinien vuoriston vieressä.

Reissussa oltiin tälläkin kertaa Rooman kautta norjalaisella lentoyhtiöllä.

Tosin tällä kertaa lento olikin yö aikaan. Ja saavuimme Roomaan keskiyön aikaan.

Roomasta matkan piti jatkua sitten etukäteen vuokratulla Alfa Romeolla. Mutta auto olikin sitten tämmöinen.

Ajattelimme että voi ollakkin ihan hyvä tulla Roomaan keskellä yötä niin ainakin Rooman kehätiellä on hieman rauhallisempaa. No ei ollut, sellainen puolen tunnin jonottelu odotti kehätiellä.

No Alannoon päästiin kuitenkin sitten perille melko säälliseen aikaan vähän ennen kello kolme yöllä.

Alannossa tulikin sitten käytyä lähes joka päivä, yleensä aamuisin kävellen. Alla kuvassa Alanno näkyykin keskellä kuvaa mäen päällä.

Ja lähikylissäkin kyllä tuli kierreltyä monena päivänä. Sunnuntaina oli naapurikylässä tietenkin markkinat.

Ja Outlet kylässäkin vierailtiin.

Caramanico Termessä käytiin katselemassa Alppityylistä vuoristokylää josta olisi lähtenyt useita erilaisia vaellusreittejä.

Majapaikan lähellä olisi löytynyt vielä muutama laskettelukeskus joka olisi ollut avoinna. Mutta tällä kertaa ei nyt lasketteluvermeitä tullut mukaan.

Ja majapaikan terassilta aamukahvia hörppiessäkin maisemat olivat varsin kohdillaan.

Nojoo, Talviloma/Hiihtoloma 2018 oli nyt tällä kertaa sellainen lyhennetty versio Saariselällä.

Ja kuten aiemminkin niin Recaron penkeillä matkattiin.

Mutta kuten tarkkasilmäinen tuosta penkintaustakuvasta huomaa niin nyt oltiin sitten Norskin köyhänmiehen pisneksessä.

Jalkatilaa, reilusti.

No eihän siinä mitään. Kiva oli jalkoja heilutella matkan aikana????

Ja kun aamulennolla pääsee perille ajoissa niin sitä pääsee rinteeseenkin koko päivän edestä. Kuvasta ei muuten kyllä näe kuinka kylmä tuolla oli!

Mutta onneksi tuo munkkirinkilä paikka oli auki.

No silti tarettiin varsin hyvin.

The Mökki rinteen vieressä ja niin, Skodalla oltiin liikkeellä…

Ja luntakin oli reippaasti.

Terassilta piti hieman lapparoida lunta että sai maisemat sohvalta nähtäväksi…

No, keli oli varsin lonkeroinen parina päivänä.

No sillee Saunan jälkeenkin vähän Lonkeroinen.

The Sauna View

Ja kun kävi uudelta Hotlalta katsomassa niin mökki näkyi sieltäkin (oli muuten ihan ok laskiaispulla keittolounaan jälkkäriksi, Hillolla).

Iltaisin Möksällä tuli katteltua ja ihmeteltyä että mitenköhän sitä itte tuollaista kelohirttä osaisi työstää??

No jos sitä pysyisi vaan siinä pelkkahirressä?!?

Rinteet, ne nyt tuntui olevan varsin tyhjät. Melkein koko ajan.

Ja olihan ne Alamäkiluistelun MM osakilpailut samaan aikaan täällä.

Saas nähdä että milloin sitä sitten seuraavan kerran tulee käymään näissä maisemissa.

Ölkky, Julma Ölkky.