Millainen retkeilyvuosi tästä on tulossa. Monipuolinen? Haasteellinen? Kiva? Erilainen?
No varmastikkin tänä vuonna tulee koetettua tuota ”nuku yö ulkona jokaisena kuukautena” haastetta suoritettua. Ainakin helmikuusta eteenpäin. Koska helmikuussa olisi tarkoitus lähteä kokeilemaan parin yön Hiihtovaellusta. Vai onko se nyt vielä sitten oikea vaellus jos vain kaksi yötä? Mutta ainakin eka nukuttu yö ulkona olisi tuolloin. Tammikuu on hieman haasteellinen kun pari viikonloppua menee laskureissulla.
Eka oikea plänätty vaellus olisi Karhunkierros Toukokuussa. Eli 82km Oulangan Kansallispuiston alueella. Mutta kun tuosta Karhunkierroksen tilasta ei kovin tarkkaan tiedä toukokuulta niin sitten on myös varasuunnitelma.
Heinäkuun lopussa olisi työpaikan porukan kanssa vaellus. Joka voisi olla Lemmenjoen Kansallispuiston erämaa alueella, noin 5-7 päivän reissu ja noin 65-80km.
Sitten olisi se ruskavaellus. Mutta sen kohdetta ei ole vielä tullut mietittyä. Mutta varmaankin pohjoinen on se suunta (Kevo, UKK, Muotka…) UKK olisi siitä helppo että voi tukeutua eräkämppiin ja bongailla erämaa saunoja. Ruskvaellusta hieman katselin tuolta UKK:oon Kemihaarasta tai sitten Marivaarasta. Kartta on pyörinyt jo pöydällä jonkin aikaa.
Tänä vuonna ei olisi siten kuin vaan kolme pitempää reissua. Kesällä yksi viikko hujahtaa Le Mansin 24 tunnin kisaa katsellessa (tai osa matkustaessa).
Tai olisihan se UKK saunojen kiertäminen vielä pahasti kesken. Jos vaikka sitten extempore kävis parilla saunalla? Muutaman uuden saunan voisi saada sellaisella yhden – kahden yön reissulla. Yksi ”vaikea” sauna löytyy UKK:sta jonka saavuttaminen on tod näk talvella kaikkein helpointa.
Yhden yön reissuja tulee sitten varmaan vähän tilanteen mukaan. Ainakin työporukan kevätreissu joka ehkä kohdistan tuonne Päijänteen Kansallispuistoon. Ja Patvinsuo jos vaan sopiva sauma tulee.
Kansallispuisto bongaus ei välttämättä vielä pääse maaliin. 6 paikkaa jäljellä joista nyt ainakin se 3 tulee käytyä. No onhan mulla kyllä kesälomaakin hiukkasen!
Mutta monta paikkaa olisi mihin vielä pitäisi mennä ja käydä!
No siis kahden yön reissu! Josko nyt ihan vaellukseksi voisi sanoa? Mutta itselleni kuitenkin se yksi iso haave/koetus jota pidemmän aikaa haaveillut.
Toimiminen talvella, suksilla, teltassa, lunta, kylmää, pimeetä… Kaikkea sellaista mitä ei kesällä tule edes ajatelleeksi. No kuitenkin tämä oli sellainen reissu mikä piti lyödä lukkoon hyvissä ajoin jotta tulisi tehdyksi.
Ja kun itselläni ei noita tarvittavia asioita ole niin nyt tuli ekaa kertaa testattua sitten vaellusvarusteiden vuokraamista. Sukset, ahkio ja kotateltta tuli vuokrattua. Ja kotaan vielä tuo kamina lämmön tuottajaksi.
Se mitä muista varusteista sitten kesään verrattuna oli erilaista. Kaksi makuupussia, jos olisi ollut tosi kylmä (ei ollut). Termospulloja kolme kappaletta. Ruokaa varten ja vettä varten. Pipoja, hanskoja ja takkeja moneen lähtöön. Lämmintä vaatetta. Ahkioon tavaraa mahtui helposti.
Suurimman tilan ahkiosta vei tuo varsin massiivinen kotateltta. Ja niin miksi kotateltta?? No kun ei aiemmin ole moista tullut kokeiltua ja sinne sai sisälle sen kaminan.
No onhan se ihan eri olla tuolla kaminan lämmössä pakkasilla! Varsin luxusta. Pienellä kaminalla ei tarvitse kovin paljoa olla puita kun lämpötilan sisällä saa siedettäväksi. Tosin tää kotateltta oli niin iso että ei se nyt ihan plus 15 asteiseksi lämmennyt?!!?
Mutta millaiset puitteet hiihtovaellukselle oli? Kun saavuimme Salamajärvelle taivas muuttui siniseksi, Jippiii! Tämähän oli ihan tilattu keli.
Saimme hiihdellä perjantain yöpymispaikkaan auringonpaisteessa ja hieman navakassa tuulessa.
Toinen päivä oli myös yhtä aurinkoa! Ja tuulikin oli tyyntynyt varsin mukavasti. Ja tarkoituksena oli tehdä sellainen ”aloittelijan” lenkki päivän aikana. Ei mitään isoa lenkkiä. Joten aikaa oli ottaa aurinkoa ja ihastella maisemia.
Ja nätisti se pulkka tuli koko matkan perässä. Ainakin tällee ekalla kerralla kyllä tää suohiihto toimii meikäläiselle parhaiten kun en ole noin 40 vuoteen hiihtänyt lainkaan. Ja olihan meillä kyllä varsin hyvä hankikanto.
Toinen yö vietettiin laavussa. Se mitä tältä reissulta opin. Kahdet villasukat mukaan ja Nalgenen vesipullo! Varpaat eivät lämmenneet kunnolla toisen yön aikana.
Silti tuli nukuttua kyllä varsin hyvin, lähes kellon ympäri! Huom jouluvalot!!!!
No mitä tuli opittua? Ne sukat ja lämminvesipullo makuupussin sisään. Termarit tärkeitä, yksi termari kiisseliä varten! Pelkkä lämmin vesi ei maistu hyvälle.
Hiihtämistä olisi hyvä harjoitella lisää. Tällä osaamisella ei tunturiin. Oikeiden vaatteiden setti?!?! Ohuet villahanskat lisäksi varustesettiin. Kotateltta oli ihan turhan iso.
Mutta muuten kyllä voisin kuvitella lähteväni uudelleen suksimaan suolle!
Ja Iso Kiitos retkikaverille Sannalle!!! Kovin moni ei lähtisi meikäläistä viemään ekalle ”hiihtovaellukselle” kun kokemustaso moisesta on nolla! No nyt ei enää ookkaan!!!
Työpaikan syksyinen viikonloppureissu järjestettiin tällä kertaa Merellisessä ympäristössä. Tammisaaren kansallispuistossa Jussarössä syyskuun lopussa. Tuo oli kauden viimeinen viikonloppu kun Jussaröhön oli mahdollisuus saada venekyyti.
Ennen matkaa hieman kyllä jännitti tuo keli. Kun yleensä merellä aina tuulee ja syksyisin sataa niin tällä kertaa tilattu aurinkoinen keli sitten toteutui.
Tällä kertaa ei varsinaista vaellusta ollut vaan kevyttä patikointia ympäri saarta. Tutkien Jussarön nähtävyyksiä.
Saareltahan löytyi erilaisia maisemapaikkoja.
Ja siis tähän PV:een torniinkin pääsi katselemaan maisemia!
Ja uimarantakin oli hieman erikoisempi, Iron Beach.
Ja kun oltiin lähellä avomerta niin maisemat olivat myös sen mukaisia. Ja veden kirkkaus oli myös hämmästyttävää.
Keli oli aurinkoinen ja lämmin joten hyvin pystyi kyllä myös ihan vaan istuskelemaan ja katselemaan maisemia pitempiäkin hetkiä.
Kaiken kaikkiaan maisemat olivat kyllä jotain sellaista mitä jaksaa katsella tunti tolkulla ja vamaan uudelleenkin.
Ennen iltaa sitten pystytimme teltat leirintäalueelle. Muita telttailijoita ei sitten ollutkaan. Veneissä oli yöpyjiä jonkin verran.
Ilta olikin sitten varattu ruokailuun, chillailuun ja saunomiseen. Jussaröstä löytyy satama ravintola mistä löytyy juotavaa ja pikku purtavaa. Lisäksi on vuokrattavissa sauna josta pääsee mukavasti mereen pulahtamaan. Majoitusta löytyy jossain muodossa myös jos vaikka teltta ei ole se ”sun” juttu.
Veden lämpötila oli vielä noin +10 asteista. Eli ihan hyvin pystyi vielä käymään pulahtamassa.
Paluupäivän keli oli lähes yhtä hyvä. Veneliikenne hoidetaan Tammisaaren satamasta mistä nyt syys aikaan laiva ajoi kerran päivässä edestakaisin. Polttopuita oli hieman nihkeästi tässä vaiheessa kautta puuliiterissä.
Tämä oli nyt minun kansallispuisto numero 34. Eli 7 puistoa olisi vielä käymättä. Mutta oli tämäkin sellainen paikka mihin houkuttaisi tulla kyllä uudelleenkin. Saas nähdä mikä KP on seuraavaksi vuorossa?
Erämaahan ja takaisin. Tää reissu oli nyt yksi niistä reissuista mitä on tullut mietittyä ja suunniteltua pikkasen pidempään (muutaman vuoden!).
Alkuperäinen tarkoitus oli kävellä peltojärven päähän hiekkarannalle kattelee maisemia Peltojärvelle. Mutta jo toisen päivän aikana rupesi näyttämään siltä että keli olisi muuttumassa kovin sateiseksi seuraavien päivien aikana. Ja kun tuota tuli hieman sitten pohdittua niin päätin että en menisi niin syvälle erämaahan vaan jäisin toisen päivän leiriin sitten pitämään leiriä kahdeksi yöksi.
Ennen lähtöä kävin tarkkoo Rinkan painon Kiilopäällä edellisenä iltana. 16kg ihan ok, tuohon tuli päälle sitten leipä, voi, juusto ja makkara.
Lähtökuva
Ekan päivän aikana kävelin maltillisesti ja nukuin polun päässä. Muita ei tuolla näkynytkään. Yöllä ei tullut kylmä vaan lämpötila pysyi reippaasti plussan puolella.
Toisena päivänä kävelin kahden tunturin välistä pieneen laaksoon joka sitten johti pienen järven rannalle. Maaruskaa oli tuossa vaiheessa jo varsin reippaasti.
Ekana iltana tein ihan pienet tulet maapuista. Sen verran että saatoin todeta osaavani tehdä nuotion maapuista, jee!
Toisena iltana sitten tein jo ihan ”kunnon” tulet että sain paistettua makkaraa iltaruuaksi.
Sitten olikin päätettävä jatkanko matkaa vielä yön verran vai kävelenkö pois. Saatuani säätiedotukset päädyin kävelemään pois. Seuraaville päiville oli luvattu reipasta sadetta useaksi päiväksi. No eihän siinä mitään, suunnistin sitten kohti Mersua ei ihan suorinta tietä.
Yöllä kuukin paistoi varsin mallikkaasti.
Matka takaisin Mersulle sujui varsin reippaasti. Matkalle osui hienoja joenvarsi maisemia ja Lahtisen kämppä.
Mutta millainen reissu tuo oli kaiken kaikkiaan? No olihan tää se pieni koetinkivi siihen että onnistuuko eteneminen erämaassa ilman polkuja ja pysyykö sitä kartalla. Vaikka en nyt mennyt niin pitkälle kuin aioin niin joo, kyllä tää toimii. Haluunko uudestaan yksin erämaahan? Kyllä ja ei! No tätä on vähän vaikea selittää! Mut yks asia on että tämmöstä Yksin vaellusta kyllä kaipaan, tuolla ne kaikenlaiset tunnetilat voi kyllä heitellä ihan laidasta laitaan mitä ei varmaankaan tapahdu samalla tavalla jos jonkun kaa olisi (näin ainakin olen nyt kokenut).
Lähdenkö vielä uudelleen erämaahan? Kyllä, ehkä pikkasen lämpimämpään aikaan. Vaikka ylempänä pieni epäröinti niin joo, joku tonne kyllä vetää.
Kotimatkalla tuli sitten käytyä täällä!
Niin se mitä tuli opittua. Lämmin aika ehkä sopisi paremmin erämaa reissulle. Silloin ei tarvitsisi niin paljoa miettiä tavaroiden kastumista. Mitään ei hävinnyt! Karkit oli jees. Lue karttaa tarpeeksi usein ja muista seurata maamerkkejä.
Tänä vuonna vaelluskerhon kohde oli jälleen UKK ja siellä sijaitseva Nuorttijoen Retkeilyreitti. Retkeen oli varattu viisi päivää. Retkeen osallistui tällä kertaa viisi vaeltajaa. Neljä meistä on ollut joka reissulla mukana ja sitten oli yksi vähän vähemmän vaeltanut jäsen.
Ero aikaisempiin vuosiin oli se että nyt ajettin pohjoiseen yhdessä päivässä eikä yövytty matkalla missään. Ajoimme Tulppioon lähelle Nuorttijokea ja yövyimme mökissä. Lähtö reitille oli seuraavana aamuna.
Päivä 1 Haukijärvenoja – Hirvashauta 6,5km
Ekan päivän kävely oli maltillinen 6km. Aluksi vaikutti siltä että muita vaeltajia ei kovinkaan paljoa olisi mutta iltaa kohden alkoi porukkaa valua Hirvashaudalle ihan reippaasti. Kalastajia tuntui olevan liikenteessä jonkin verran.
Nuortin retkeilyreitillä on eräkämppiä varsin paljon. Ja kun mahdollisuus oli yöpyä kämpässä niin yövyin sitten ekan yön kämpässä.
Päivä 2 Hirvashauta – Saiho 14,5km
Toisen päivän kävely oli suunniteltu reissun pisimmäksi. Päivä oli hieman harmaa ja sadekuurot olivat herkässä. Mutta kyllä tuon pätkän maisemat silti toimivat.
Ja Saihossa oli Teltan ensi kerta tositoimissa. Huomaa hyvin tuulettuva teltan alapohja…
Saihon eräkämppä on sellainen pieni näppärä 4 hengen kämppä johon kyllä mahtui kuivumaan yli kymmenen paria vaelluskenkiä yön ajaksi.
Ja tuossa tuvan eteisen vieressä ulkona olikin hyvä paikka paistella lettuja. Eli tokan päivän ”erikoinen” oli letut.
Ja kyllä, uudessa teltassa nukutti hyvin. Teltta on hyvin ”valoisa” ja ei sellainen ”koppi”. Eli mulle vissiin sopii aika hyvin sellainen valoisa nukkumapaikka. Ja teltta kyllä tuulettuu varsin hyvin joka ei ainakaan tän retken lämpötiloissa haitannut lainkaan.
Päivä 3 Saiho – Ylempi Hirvashauta 16km
Kolmannen päivän alussa oli mukava riippusilta joka oli reissumme melkein puoliväli. Ja samalla käytiin rajavyöhykkeen vieressä lähellä valtakunnan rajaa (rajalle noin 500 metriä).
Ja vaikka oma oletus oli että Nuortti on varsin tasaista maastoa niin juu ei. Joen ylityksen jälkeen oli sellainen melkein 300 rappusen nousu..
Kolmannen päivän kuviin on tarttunut tuota sinistä taivaalla varsin hyvin.
Olen selkeästi varsin värikäs tuolla vaelluksilla. Ihan helposti ei pitäisi luulla hirveksi!
Kolmannen yön leirissä ei ollut kämppää tarjolla. Joten kaikki nukkuivat teltoissa ja laavuun ei uskaltautnut kukaan nukkumaan vaikka itikat olivat varsin vähissä. Jonkin sortin rankinen olisi ollut ehkä kuitenkin tarpeen jos laavuun olisi majoittunut.
Laavulla oli kyllä muita asukkaita.
Päivä 4 Ylempi Hirvashauta – Karhuojan sauna – Kärekeoja 14km
Reissun isoin muutos olikin se että neljäntenä päivänä käveltiin melkein ”maaliin” asti. Mutta se tärkein juttu oli SAUNA. Karhuojan saunalle piti päästä. Karhuoja sijaitsee 2,5km päässä itse reitiltä mutta on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.
Saunareissu tehtiin siten että jätimme rinkat Mettopalon kämpälle ja otimme vain tarvittavat tavarat mukaan saunalle.
Ja olihan täällä uimarantakin.
Ja saunottelun tietenkin kruunasi monta päivää kannettu saunalonkero.
Karhuojan kämppä oli myös varsin kivan oloinen 4-6 hengen kämppä. Ja vieraskirjasta päätellen ei ihan niin vilkas paikka. Eli jos joskus haluaisi tehdä päiväpatikoita kivasta paikasta eri puolille kyseistä aluetta niin Karhuoja voisi toimia kivana tukikohtana.
Saunottelun jälkeen jatkoimme sitten matkaa Kärekeojalle jossa oli tarjolla Torstain erikoinen, Tikkupulla. Mukana kannettu mansikkahillo toimi hyvin myös Tikkupullan kanssa. Matkalla paistoi välillä aurinkokin.
Päivä 5 Kärekeoja – Parkkipaikka 1km
Viimeiselle päivälle jäi oikeastaan vain tuo joen ylitys.
Ja olihan tuo Kärekeojan kämppäkin sellainen mukava.
Mitä opittua tällä reissulla!
ÄLÄ HÄVITÄ LUSIKKAASI!
Jos nyt vielä joskus tuota tikkupullaa tulee tehtyä niin taikinan tekoa voisi harjoitella pari kertaa kotioloissa. Pelikortit oli varsin jees. Aika monena iltana tuli lätkittyä korttia.
Ja olihan nuo ”turhaan” kannetut asiat aika jees. Lonkero, Hillo, Tikkupulla jauhoseos, Tomaatit ja Kurkku.
Hernekeitto oli lounaaksi ihan hyvä. Ja sitä jaksoi syödä neljänä päivänä ihan heittämällä. Ja perunamuussi plus jauheliha kyllä myös maittoi varsin hyvin. Leipä, voi ja juusto moneen lähtöön kans toimii. Nyt on tietenkin mietinnässä että tuleeko ruskavaellukseen jotain muokkauksia vai onko sama ruokasetti sitten ruskaankin ok.
Karkkiextrana oli tällä kertaa tutit, jotka tuntui maistuvan muillekkin.
Tämän vuoden vaelluksilla olen kantanut kyllä extra painoa molemmilla reissuilla (mutta reissutkin ollut aika lyhkäsiä), painavampi rinkka ja kaikenlaista ylimääräistä tavaraa. Nyt kun lähden ruskavaellukselle olisi sitten tarkoitus lähteä keveimmällä mahdollisella setillä liikenteeseen (tai ainakin melkein). Niin sen kautta olisi sitten helppo venyttää päivämatkojakin tarpeen mukaan. Tai no en varmaan edelleenkään aio tehdä mitään pitkiä matkoja päivässä mutta sellaisia 10 – 20km päiviä kuitenkin. Ja yksin kun on tarkoitus mennä niin saattaapi sitä tulla joku nollapäiväkin.
Viime vuoden ruskareissun päätteeksi tuli päätettyä yksi reissu tälle vuodelle, ja se oli Korvatunturi. Tuo mystinen paikka missä Joulupukkikin asuu. Ja mihin ne kaikein vaikeimmatkin joululahja toiveet voi viedä!
Itse vaellus ei ole mikään kovin pitkä ja matkalla on varsin mukavat retkeily varustukset käytettävissä. Ajankohdaksi valittiin Kesäkuun puoli väli, sillä ajatuksella että reitillä olisi tarpeeksi kuivaa ja räkkäaika (ötökkäaika) ei olisi kerennyt hyvään vauhtiin. Bingo, lämpötila pyöri +5 – +10 asteen välissä neljä päivää ja sitten lämpeni vikalle päivälle +15 asteeseen. Ötököitä ei pahemmin ollut kuin sitten vikana päivänä.
Päivä 1. Kemihaara – Vieriharju 10km
Lähtö Kemihaaran parkkipaikalta oli vasta puolen päivän jälkeen. Parkkipaikalla oli kourallinen autoja ja yksi matkailuauto josta lähti pari pyöräilijää päiväpolkasulle (ehhehee). Ekan päivän pätkä meni ihan heittämällä valosan aikana (toinen ehhehehe), kun ei aurinko laske lainkaan.
Vieriharjussa on sauna, lämmitettiin se ja juotiin heti Kaikki saunajuomat pois vaikka tarkoitus olisi ollut yksi lonkero mennessä ja yksi lonkero takaisin tullessa. Niin no, olihan tuo paino sitten heti pois rinkan painosta.
Kukaan ei olisi varmaan arvannut mitä lonkeroita ottaisin mukaan!
Mutta sauna maittoi ja sitten saunan jälkeen uni. Kämpällä ei ollut muita samana yönä. Nukuttiin kämpässä sisällä. Ja pieni HUOMIO kaminaan ei kannata laittaa enempää kuin kuusi pientä klapia palamaan (ei halkoja, ei yhtään kappaletta), ei yhtään enempää.
Päivä 2. Vieriharju – Rakitsanoja 5 km
No tää on sellainen lyhkänen päivä. Osa vaeltajista tekee niin että yhdistää tän lyhkäsen pätkän samaan päivään kun käväisevät Korvatunturilla. Rakitsanojan Kammi on varsin uusi kammi joka on rakennettu talkoovoimin muutama vuosi sitten. Kammi on kämppää pienempi mutta kuitenkin varsin näppärä rakennus.
Lyhyen päivävaelluksen jälkeen oli sitten aikaa tehdä lettuja ja ihmetellä muuten vaan menoa. Rakitsanojalla tuli nähtyä suurin osa ihmisistä mitä reissun aikana tuli nähtyä.
Ja olihan täällä sitten kämppäkoira Jimi. Pientä väsymystä ilmassa.
Päivä 3. Rakitsanoja – Korvatunturi – Rakitsanoja 20km
Päiväpatikka päivärepun kera. Mukaan vettä, hartsporttia, eväsleivät ja karkkia. Reissun huiputuspäivä. No siis itse korvatunturille ”nousu” ei tuntunut edes sillee nousulta. Matkaa vain oli sillee reippaasti. Se mikä jäi tältä päivältä tekemättä oli tuo rauhanpaalulla käynti. Nyt ei tunnut siltä että tuonne olisi ollut tarvetta mennä. Alkuperäisenä ajatuksena oli että jos olisi vaikka yöpynyt korvatunturin murustan huipulla. No kaikki ketkä olivat siellä käyneet sanoivat että ei ole telttapaikkoja siellä.
Ja maisemat oli kyllä Korvatunturin päältä varsin upeat.
Maisemia jaksoi katsella ihan pitemmän tovinkin vaikka tuuli meinasi hieman viilentää kevyesti pukeutunutta vaeltajaa.
Ja Joulupukkikin oli kotosalla!
Ja se mikä oli hassu kun ei tuota karttaa ollut katsonut kovinkaan tarkkaa niin missä päin se Suomi oli ja missä venäjä. Yksi paikallinen sitten kyllä osasi kertoa mistä päin Sokosti ja Pyhä Nattaset löytyy.
Päivä 4. Rakitsanoja – Vieriharju 5km
Ei mitään ihmeellistä, taas pääsi saunomaan. Sauna lonkero olisi maistunut. Vieriharjulla oli sitten yksi Kemihaaran kiertäjä joka on ollut mukana monissa talkoissa kyseisellä alueella. Kaveri oli tullut Kotarilla päivässä länsirannikolta Kemihaaraan. Ja illaksi sitten asenteli pihalle montakymmentä metriä pitkän radioamatööri antennin. Ja olihan sillä varsin näppärän oloinen Radio (Mutta YLEX ei kuulunut?).
Tuolla setillä sitten voi viestitellä ympäri ämpäri maailmaa kavereiden kanssa. No kämpällä ei kännykkä toiminut. Mutta mä kiipesin mäen päälle niin netti toimi. Itikat heräsivät tuona iltana ja muutenkin ilta oli tyyni. Joten siinä sometellessa piti koko ajan kävellä jos ei halunnut joutua aivan syödyksi.
Päivä 5. Vieriharju – Kemihaara 10km
Ei mitään erikoista, autolle kävely. Lämpötila nousi yli +15 asteen. Yhdeltä paikalliselta oli pudonnut ennaltamiskipon kansi!! En palauttanut sitä omistajalleen…
Kemihaarasta joutuu ajelemaan aika pitkän pätkän ”hiekkatietä” ennen kuin pääsee asfaltille.
Loppusanat
Kiitokset reissukaverille (Joulupukki alias Janne) seurasta.
Lonkeroa olisi voinut olla tosiaan sen kaksi kappaletta per sauna kerta, ehkä.
Rinkka oli nyt normaalia painavempi. Ei haitannut. Uudet vaellussauvat toimi hyvin. Ruoka-aineiden kanssa ei lämpöongelmia kun ulkona oli lähes koko ajan jääkaappi lämpötila.
Vaellus Pizza käytiin syömässä Rukalla. Alkupalaleivät oli törkeeen hyviä!!!
Tää reissu (Koloveden Kansallispuisto) tuli pikkasen silleen puskista vuoden ekaksi useamman yön reissuksi. Ja melkein jo perinteinen helatorstain esikesäloma on aika hyvä aloitus vuoden vaelluksille, tosin nyt tällä kertaa sitten melontareissuna.
Ja täähän oli mun eka yliyön kestävä melontareissu. Joka osaltaan ehkä toi reissuun oman pienen lisäjännityksen.
Reissuun olin suunnitellut päiviä keskiviikosta sunnuntaihin ja ehkä jopa koko puiston kiertämisen. Mutta onneksi tuosta tulikin sitten kolme yötä ja neljä päivää kestävä reissu. Ja reitti suuntautui enemmän puiston eteläosaan.
Reissuun varustautuminen vaati erinäisiä varustehankintoja. Pelastusliivit ja märkäpussi (laukku). Laukku on siitä hyvä että sitä voi mahdollisesti käyttää tulevaisuudessa myös moporetkillä.
Ja reissun luonteen vuoksi (melonta) oli tavaroiden pakkaamisessakin aika paljon vapaampi tapa mahdollista. Tavaraa tuli otettua mukaan varsin paljon.
Päivä 1 Kirkkoranta – Vaajasalo
Klo 12.00 sain kanootin käyttööni Kirkkorannasta. Kanootti oli Vihreä ja kanootin lisäksi vuokraan kuului Melat, tynnyri, kartta, koussikka ja sieni (pelastusliivikin olisi kuulunut).
Eli pakkasin sitten osan tavaroista tynnyriin joka tuli sekin varsin täyteen. Ja kun tavarat oli pakattu vedenpitäviin paikkoihin, lastasin laukun ja tynnyrin kanoottiin. Etukäteen mietin että pitäisikö sitten tynnyri ja laukku kiinnittää jotenkin kanottiin? En kiinnittänyt.
Keli oli varsin hyvä, aurinkoa ja kevyttä tuulta.
Ekan päivän melonta tietenkin pikkasen jännitti! Mutta turhaan, hyvin tuo eka päivä meni.
Ja Vaajasalon leirintäpaikka tulikin vastaan varsin nopeasti.
Vaajasalon leiriytymispaikka on kyllä varsin huikea paikka. Harvoin olen nähnyt yhtä hienoja maisema telttapaikkoja (korkealta kalliolta aukesi todella hienot näkymät).
Ja ekaa kertaa näin livenä ”terassi” telttapaikkoja, lavoja joiden päälle teltat laitetaan.
Ja kyllä, parhaan paikan kyllä sain!
Aamukin avautui teltan ”ikkunasta” varsin mukavasti, pidin teltan sivun auki koko yön. Ja uni maittoi heti ekasta yöstä varsin hyvin, vaikka ei ollut Tempur tyynyä!
No pieni miinus olis se että auringonlasku ei Vaajasaloon oikein näy silleen kivasti. No vähän kuiteskin.
Päivä 2 Vaajasalo – Syväniemi
Melomaan lähteminen ja laituriin tulo on vielä niitä jänniä hetkiä. Tässäkin pääsin ihan nätisti kyytiin.
Toisen päivän maisemat oli kyllä hienoja. Ja yhtenä tutustumis kohteena oli Ukonkivi jota pääsi katsomaan Ukonkannan kautta. Vettä oli juuri ja juuri sen verran että Ukonkannasta pääsi melomalla. No otti siinä pohja jonkin verran kiinni.
Ja tuolla olikin sitten Ukonkiven kupeessa mielenkiintoisia paikkoja. Sannan piti käydä kokeilee josko saisi kajakkinsa ängettyä kiven koloon.
Reissun ainoa Norppa, hieman harvinaisempi Veikkolan Norppa!
Ukonkannan vieressä on myös hyvä paikka pitää huilia maissi.
Päivän etapilla löytyi mielenkiintoisia paikkoja.
Syväniemi on pieni saari jossa on lavereita teltoille kolme kappaletta. Ilman lavereita teltalle on vaikea löytää tasaista paikkaa.
Pienen matkan päässä Syväniemestä on sääsken pesä jota kävimme katsomassa sopivan matkan päästä.Ja samalla reissulla kävimme melomassa lähialuetta hieman läpi.
Mutta syväniemessä onkin sitten auringonlasku jo ihan kohdillaan.
Päivä 3 Syväniemi – Laajakaarre
Aamu valkenikin sitten ihan peilityynenä.
Ja olihan ne maisemat kuitenkin tälläkin pätkällä varsin mukavat.
Syväniemestä ei ole pitkä matka Laajakaarteen leirintäalueelle. Laajakaarre on myös ”pieni” alue missä on kolmelle teltalle paikka. Ja enemmän paikkoja sitten riippareille. Tää oli sellainen nopea siirtymä päivä. Ja isoin homma oli syödä ruokavarastoja tyhjiksi. Ja miettiä millainen reissu onkaan ollut.
Ja siis onhan täälläkin rakkaa!
Kanootin parkkeeraus.
Päivä 4 Laajakaarre – Kirkkoranta
Vika päivä olikin sitten Ukonvuoren katselmointi ja autolle melonta.
Matka ei ollut pitkä joten ihan rauhassa sai tehdä siirtymät. Ja kelikin oli taas melkoisen hyvä.
Ukonvuoren ”kolo” oli aika erikoinen paikka.
En mä nyt välttämättä ihan tarkkaan niitä seinäpiirrustuksia nähnyt!
Ja kyllä tuo parkkeeraus myös laiturille onnistuu näppärästi.
Ja Ukonvuorelta ei sitten ollutkaan kuin lyhyt siirtymä Kirkkorantaan. Tuolla pätkällä taisi olla sitten koko reissun kovin tuuli.
Loppu päätelmä.
Ihan törkeen makee reissu. Uuudestaan!!!
Ja Iso Kiitos reissukaverille @sannaretkeilee
Niitä juttuja…
Hassua että hartiat tai mikään paikka ei tullut melonnasta kipeäksi. Siihen varmaankin avitti se että tarkoituksena ei ollut tehdä pitkiä päivämatkoja vaan maltillisia etenemisiä ja enemmän maisemien ihailua.
Melontaan liittyy paljon kaikenlaista mitä en osaa ja tiedä. Kanoottiin meneminen ja pois nouseminen on aina se pieni jännitys. Joo joo, jalka aina keskelle kanoottia ja ja ja… Mutta kun sitten laiturit on korkeita tai matalia niin ihme ja kumma että en kaatanut kertaakaan kanoottia.
Vesi oli kylmää. Kävin muutaman kerran uimassa (talviturkkikin jäi tuonne), siis niinku oikeesti uimassa.
Ja se tavaran pakkaaminen mukaan reissuun. Paljon voi ottaa mutta ei nyt ihan turhaakaan tavaraa kannata ottaa. Vichy ja Cokis tölkit jees. Oikeet kananmunat tosi hyvä. Oliskohan se tyynyt ollut kuiteskin aika mukava? En nimittäin sitä pakannut mukaan.
Riipparin käyttö olisi hyvä opetella jos sitä vaikka joutuisi käyttämään. Tai edes Tarpin virittäminen erilaisiin käyttötarpeisiin.
Kelit ei ehkä ole aina NÄIN HYVÄT! Joka päivä paistoi aurinko! Vettä ei satanut.
Mutta joku pieni (tai ISO) palo tuosta jäi uudelle reissulle.
No olihan sit extempore reissu Kemiönsaareen. Olen muutaman tarinan bongannut tästä laavusta viimeisen parin vuoden aikana. Ja aina, joka kerta ajatellut että tuonne pitää mennä. No nyt oli se hetki että menin. Torstain aikana mietiskelin että mitäs tänä viikonloppuna ja perjantaina puolen päivän aikaan sitten päätin että tuonne.
Matkaa tuonne oli sellainen 1 tunti ja 45 minuuttia, ei paha. Kaiken lisäksi poikkesin moottoritieltä jo Saloa aikaisemmin Muurlasta ja ajelin läpi maalaismaisemien Perniöön. Tuo pätkä on kyllä sellainen mikä mun silmään sopii varsin mainiosti.
Auton parkkeerasin Söderlångvikin parkkikselle ilta seitsemän jälkeen. Kahvila ja kaikki palvelut olivat siinä vaiheessa jo kiinni.
Parkkikselta on matkaa noin kolme kilometriä laavulle. Matka kulkee läpi omentarhan, metsän ja kallioiden kautta mitä hienoimmissa maisemissa. Ja heti alussa oli mahdollisuus seurata harmaahaikaroiden lentelyä.
Ja kyllähän se hiukka mietitytti että kuinka paljon porukkaa tuolla olisi… No ei onneksi kovinkaan paljoa. Ja toisaalta että millaiset ne maisemat sitten on.
Ja kyllähän ne maisemat oli aika pysäyttävät.
Ja ylipäätään millainen laavu. On laavuja ja sitten on Laavuja. Tää on Laavu.
Erikoista on että Laavun sisällä on tulipaikka! Eli Laavu on kaksiosainen, tulipaikka ja huilipuoli.
Ja sen lisäksi sateensuojassa oleva Pöytä plus jakkarat.
Laavulta on sitten tosiaan sellainen tajunnanräjäyttävä auringonlasku maisema.
Laavulla kyllä nukutti hyvin. Tähän aikaan vuodesta ei vielä itikoita ollut. Ja tuulikin tyyntyi yöksi varsin mukavasti. Ja linnutkin laulelivat varsin mukavasti ja pöllö huhuili jossain lähettyvillä.
Kyllä tää on sellainen laavu että tänne tulee tultua uudelleenkin. On tässä laavussa sen verran monta juttua kohdillaan. Ehkä sellainen pieni miinusmerkki on että laavun läheisyydessä ei ole huussia.
Ja tulihan sitä sitten aamulla käytyä Söderlångvikin museossa ja kahvilassa.
Ja kun ohimennen kahvilassa kysyin niin aamupala laavulle voisi onnistua kyllä kahvilan kautta?!?!?
Niin, mitä opittua.
No ota kuitenkin rinkka eikä reppua yön yli reissuun. Extempore reissut on kyllä kivoja.
Jos kesäaikaan käy tuolla ja yöpyy laavussa niin itikkaverkko mukaan. Ja jos telttaa aikoo käyttää niin kupoli (ja tasaisia paikkoja ei ole kovinkaan paljoa).
Vuoden eka yön yli telttaretki tuli sitten tehtyä. Kohteena Kopparnäs. Ja sen vuoksi Kopparnäs että Porkkalaan tuntuu änkeevän noita lintubongareita heti aamun sarastaessa varsin reippaasti.
Lähtö oli hieman extempore tyyppinen. Keli oli mitä mahtavin joka sitten antoi sen viimeisen kimmokkeen. Koko yö plussan puolella, täysin tyyntä ja pilvetön yö.
Tarkoituksena ei ollut vaeltaa vaan käydä yöpymässä yksi yö ihan ittekseen helpolla tavalla. Samassa paikassa oli toinen telttakunta. Ja juuri voimaan astunut ruohikkopalovaara estikin sitten makkaran grillauksen.
paikalle saapuessa oli meressä vielä jonkin verran jäätä, rannat olivat sulat. Mutta Lauantaina aamukahvin aikaan jää KATOSI ihan yhtäkkiä noin vaan?!?!?
Jäätä
Ei jäätä
Ilta puuhat olikin sitten lähinnä auringon laskun seuraamista ja lintujen kuuntelua.
Leiripaikka oli taas sellainen varsin hieno, rantahietikon vierestä. Koska yöksi oli luvattu tyyntä keliä jätin sitten sivuoven ositttain auki mistä oli helppo seurailla yötaivasta.
Ja yksi teema retkellä oli testata että tarkeneeko nukkua jo kesämakuupussilla lähellä nollaa. No yöllä lämpötila laski vissiin johonkin plus 5 kieppeille. Ja ainakin tuossa lämpötilassa makuupussi toimi ihan hyvin. Ja oli mulla siis varuiksi sitten ”lämmin” pussi myös mukana.
Yöllä oli mukava katsella hieman yötaivasta. Ja jokusen tähdenlennonkin näin (taas).
Aamu oli kelien suhteen myös yhtä juhlaa. Ja teltassa nukutti varsin mukavasti. Heräsin aamulla noin puoli kuusi katsoin teltasta ulos ja jatkon unta vielä ysiin.
Ja sitten olikin aamupalan aika..
No mitä tuli opittua?
No ei kai nyt varsinaisesti mitään? Tai no, kesämakuupussi ok jos plussalla. Yön yli reissut on mukavia. Valmistaudu etukäteen niin vielä helpompi lähteä extempore.
Nyt kun vuodenvaihde (Tämä artikkeli päivitetty maaliskuussa) lähestyy kovaa vauhtia niin pitää ruveta sitten plänäilee ensi vuoden vaelluksia. Tälle vuodelle tuli suunniteltua neljä vaellusta ja tavallaan neljä tulikin toteutettua (Repovesi, Hetta-Pallas, UKK ja UKK).
No jos sitä sitten plänäisi 2022 vuodelle myös sen neljä reissua. Alla nyt vaihtoehtoja enemmän sitten mistä ”Valita”.
Ja mitä nuo paikat sitten olisi!
Korvatunturi UKK (Varma)
No tää voisi olla sellainen yksi nopee reissu kesäkuussa (ennen räkkäaikaa). Ihan venäjän rajan pinnassa oleva tunturi jossa Joulupukki asuu!?!?! Vois käydä hieman viedä listaa lahjoista seuraavaa joulua varten.
Reissu olisi kaksi päivää rinkan kanssa ja yksi päivä sitten korvatunturin huiputusta ilman rinkkaa. Ja tätä reissua varten tulee hakea rajaviranomaisilta lupa.
Reitin varrella on myös Sauna!
Knummi – Hirvashauta 1115km
Kaldoaivi (ihan musta hevonen)
No jos olis sellainen 3-4 yötä erämaassa. Sellainen ensi tutustuminen erämaan oloihin. Tää voisi olla juhannuksena Korvatunturin jälkeen. Pari huili päivää korvatunturista ja sitten kaldoaiviin katsomaan joku sopu lenkki.
Sallan Kansallispuisto (ehkä)
No tämä voisi olla sitten hyvinkin sellainen patikkareissu lakanoiden välistä toteutettu. Ehkä yksi yö maastossa.
Sallan ”reitit” ovat enemmän päivätyyppisiä reittejä sinne tänne sallan hiihtokeskuksen luota.
Sallassa on kyllä aiemminkin tullut patikoitua mutta jos se nyt ensi vuonna on sitten kansallispuisto niin tulisihan sitä virallisestikkin sitten käytyä.
Muotkatunturin erämaa (Ruska vaihtoehto 1)
No sinne erämaahan pitää päästä. Ja voi olla että tällä kertaa meen vaikka yksinkin, kuhan tulee päästyä. Sen verran oon sujut kompassin kanssa että kyllä mä nyt yhden 4-5 päivän reissun voin tehdä. Ajankohta pitäisi olla kuitenkin sellainen että räkkä aika olisi ohi.
Ja paikaksi Muotka tai sitten jos joku osaa suositella sellaista tunturiylänkö erämaata missä on maisemat vaan kokoajan sellaista tajunnanräjäyttävää.
Nuorttijoen retkeilyreitti (varma)
UKK etelä osassa oleva retkeilyreitti. Tästä tulee melko varmasti työporukan kanssa tehtävä reissu, heinäkuun vikalla viikolla. Merkattu 40-50 km reitti lähellä rajaa.
Kevo (Ruska vaihtoehto 2)
Kevon Kuivin reitti olisi myös yksi mahdollinen kohde. Se olisi pohjoisin paikka missä olen käynyt. Mutta monet suositukset olen tuosta saanut ja uskon että Kevon Kanjonin näkeminen ja Guivin tunturin huiputus olisivat varsin yes.
Tässä olisi hieman sama ajankohdan kanssa, hyvä olisi että räkkä aika olisi ohi. Ehkä ruskavaellus kohde!?!?!
Vuoden 2022 musta hevonen (melko varma)
No siis niin! Onhan mulla se kanoottikin olemassa. Ja aina on pikkasen kiinnostanut myös nuo melontareissut. Niin josko Nyt sitten tälle vuodelle mahtuisi yksi melontareissu 4-5 päivää? Ja tuohan olisi aika ”helppo” toteuttaa jo ennnen kesää helatorstain kieppeillä. Vähän niinkuin Repovesi viime vuonna. Eihän tuohon tarttisi hankkia kuin muutama kuivapussi lisää (tai säkki).
Ai mikä paikka olisi sopiva melontareissuun? No kyllä se on jo katsottuna. Mutta enpäs vielä moista paljasta.
Nyt kun tätä on tullut pyöriteltyä päässä ja youtubessa niin tää kuulostaa kyllä niin makeelle reissulle että laitan loma-anomuksen vetämään.
PS. Ölkky ei lähde matkaan
Ajatuksia
No, neljään reissuun tähdätään mutta tyytyväinen on oltava jos kaksi tai kolme tulee tehtyä. Yksi reissuista tulee varmaankin tehtyä duuniporukan kanssa. Ja en ole yhtään varma onko se Muotka tai Kevo, vai haluaako duuniporukka jonnekkin ihan muualle.
Norjakin kiinnostaa mutta ittekseen en usko lähteväni sellaiselle reissulle.
Teltta, voi olla että yksi teltta pitäisi ostaa?!?!? Ja ehkä jopa yksi pitäisi myydä pois.
Muuten varusteet on varsin tikissä. No kaikenlaista pientä voi aina miettiä mutta pääpiirteittäin kaikki osa-alueet tuntuu olevan aika hyvin ajateltu.
Tai no, se mistä hiukka ehkä haaveilisi niin retkeilypeitosta. Kun aika usein tulee makuupussia käytettyä vain peittona kesäaikaan…
No ne vaellussauvat. Jos nyt vaikka vahingossa tulisi sellainen teltta jonka pystytys vaatii sauvat?!?! Mutta millaiset?
Tietolaatikko 