2022 Nuorttijoen kierros

Tänä vuonna vaelluskerhon kohde oli jälleen UKK ja siellä sijaitseva Nuorttijoen Retkeilyreitti. Retkeen oli varattu viisi päivää. Retkeen osallistui tällä kertaa viisi vaeltajaa. Neljä meistä on ollut joka reissulla mukana ja sitten oli yksi vähän vähemmän vaeltanut jäsen.

Ero aikaisempiin vuosiin oli se että nyt ajettin pohjoiseen yhdessä päivässä eikä yövytty matkalla missään. Ajoimme Tulppioon lähelle Nuorttijokea ja yövyimme mökissä. Lähtö reitille oli seuraavana aamuna.

Päivä 1 Haukijärvenoja – Hirvashauta 6,5km

Ekan päivän kävely oli maltillinen 6km. Aluksi vaikutti siltä että muita vaeltajia ei kovinkaan paljoa olisi mutta iltaa kohden alkoi porukkaa valua Hirvashaudalle ihan reippaasti. Kalastajia tuntui olevan liikenteessä jonkin verran.

Nuortin retkeilyreitillä on eräkämppiä varsin paljon. Ja kun mahdollisuus oli yöpyä kämpässä niin yövyin sitten ekan yön kämpässä.

Päivä 2 Hirvashauta – Saiho 14,5km

Toisen päivän kävely oli suunniteltu reissun pisimmäksi. Päivä oli hieman harmaa ja sadekuurot olivat herkässä. Mutta kyllä tuon pätkän maisemat silti toimivat.

Ja Saihossa oli Teltan ensi kerta tositoimissa. Huomaa hyvin tuulettuva teltan alapohja…

Saihon eräkämppä on sellainen pieni näppärä 4 hengen kämppä johon kyllä mahtui kuivumaan yli kymmenen paria vaelluskenkiä yön ajaksi.

Ja tuossa tuvan eteisen vieressä ulkona olikin hyvä paikka paistella lettuja. Eli tokan päivän ”erikoinen” oli letut.

Ja kyllä, uudessa teltassa nukutti hyvin. Teltta on hyvin ”valoisa” ja ei sellainen ”koppi”. Eli mulle vissiin sopii aika hyvin sellainen valoisa nukkumapaikka. Ja teltta kyllä tuulettuu varsin hyvin joka ei ainakaan tän retken lämpötiloissa haitannut lainkaan.

Päivä 3 Saiho – Ylempi Hirvashauta 16km

Kolmannen päivän alussa oli mukava riippusilta joka oli reissumme melkein puoliväli. Ja samalla käytiin rajavyöhykkeen vieressä lähellä valtakunnan rajaa (rajalle noin 500 metriä).

Ja vaikka oma oletus oli että Nuortti on varsin tasaista maastoa niin juu ei. Joen ylityksen jälkeen oli sellainen melkein 300 rappusen nousu..

Kolmannen päivän kuviin on tarttunut tuota sinistä taivaalla varsin hyvin.

Olen selkeästi varsin värikäs tuolla vaelluksilla. Ihan helposti ei pitäisi luulla hirveksi!

Kolmannen yön leirissä ei ollut kämppää tarjolla. Joten kaikki nukkuivat teltoissa ja laavuun ei uskaltautnut kukaan nukkumaan vaikka itikat olivat varsin vähissä. Jonkin sortin rankinen olisi ollut ehkä kuitenkin tarpeen jos laavuun olisi majoittunut.

Laavulla oli kyllä muita asukkaita.

Päivä 4 Ylempi Hirvashauta – Karhuojan sauna – Kärekeoja 14km

Reissun isoin muutos olikin se että neljäntenä päivänä käveltiin melkein ”maaliin” asti. Mutta se tärkein juttu oli SAUNA. Karhuojan saunalle piti päästä. Karhuoja sijaitsee 2,5km päässä itse reitiltä mutta on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Saunareissu tehtiin siten että jätimme rinkat Mettopalon kämpälle ja otimme vain tarvittavat tavarat mukaan saunalle.

Ja olihan täällä uimarantakin.

Ja saunottelun tietenkin kruunasi monta päivää kannettu saunalonkero.

Karhuojan kämppä oli myös varsin kivan oloinen 4-6 hengen kämppä. Ja vieraskirjasta päätellen ei ihan niin vilkas paikka. Eli jos joskus haluaisi tehdä päiväpatikoita kivasta paikasta eri puolille kyseistä aluetta niin Karhuoja voisi toimia kivana tukikohtana.

Saunottelun jälkeen jatkoimme sitten matkaa Kärekeojalle jossa oli tarjolla Torstain erikoinen, Tikkupulla. Mukana kannettu mansikkahillo toimi hyvin myös Tikkupullan kanssa. Matkalla paistoi välillä aurinkokin.

Päivä 5 Kärekeoja – Parkkipaikka 1km

Viimeiselle päivälle jäi oikeastaan vain tuo joen ylitys.

Ja olihan tuo Kärekeojan kämppäkin sellainen mukava.

Mitä opittua tällä reissulla!

ÄLÄ HÄVITÄ LUSIKKAASI!

Jos nyt vielä joskus tuota tikkupullaa tulee tehtyä niin taikinan tekoa voisi harjoitella pari kertaa kotioloissa. Pelikortit oli varsin jees. Aika monena iltana tuli lätkittyä korttia.

Ja olihan nuo ”turhaan” kannetut asiat aika jees. Lonkero, Hillo, Tikkupulla jauhoseos, Tomaatit ja Kurkku.

Hernekeitto oli lounaaksi ihan hyvä. Ja sitä jaksoi syödä neljänä päivänä ihan heittämällä. Ja perunamuussi plus jauheliha kyllä myös maittoi varsin hyvin. Leipä, voi ja juusto moneen lähtöön kans toimii. Nyt on tietenkin mietinnässä että tuleeko ruskavaellukseen jotain muokkauksia vai onko sama ruokasetti sitten ruskaankin ok.

Karkkiextrana oli tällä kertaa tutit, jotka tuntui maistuvan muillekkin.

Tämän vuoden vaelluksilla olen kantanut kyllä extra painoa molemmilla reissuilla (mutta reissutkin ollut aika lyhkäsiä), painavampi rinkka ja kaikenlaista ylimääräistä tavaraa. Nyt kun lähden ruskavaellukselle olisi sitten tarkoitus lähteä keveimmällä mahdollisella setillä liikenteeseen (tai ainakin melkein). Niin sen kautta olisi sitten helppo venyttää päivämatkojakin tarpeen mukaan. Tai no en varmaan edelleenkään aio tehdä mitään pitkiä matkoja päivässä mutta sellaisia 10 – 20km päiviä kuitenkin. Ja yksin kun on tarkoitus mennä niin saattaapi sitä tulla joku nollapäiväkin.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Avainsanat: , , | Kommentoi

2022 Korvatunturille Joulupukkia moikkaamaan

Viime vuoden ruskareissun päätteeksi tuli päätettyä yksi reissu tälle vuodelle, ja se oli Korvatunturi. Tuo mystinen paikka missä Joulupukkikin asuu. Ja mihin ne kaikein vaikeimmatkin joululahja toiveet voi viedä!

Itse vaellus ei ole mikään kovin pitkä ja matkalla on varsin mukavat retkeily varustukset käytettävissä. Ajankohdaksi valittiin Kesäkuun puoli väli, sillä ajatuksella että reitillä olisi tarpeeksi kuivaa ja räkkäaika (ötökkäaika) ei olisi kerennyt hyvään vauhtiin. Bingo, lämpötila pyöri +5 – +10 asteen välissä neljä päivää ja sitten lämpeni vikalle päivälle +15 asteeseen. Ötököitä ei pahemmin ollut kuin sitten vikana päivänä.

Päivä 1. Kemihaara – Vieriharju 10km

Lähtö Kemihaaran parkkipaikalta oli vasta puolen päivän jälkeen. Parkkipaikalla oli kourallinen autoja ja yksi matkailuauto josta lähti pari pyöräilijää päiväpolkasulle (ehhehee). Ekan päivän pätkä meni ihan heittämällä valosan aikana (toinen ehhehehe), kun ei aurinko laske lainkaan.

Vieriharjussa on sauna, lämmitettiin se ja juotiin heti Kaikki saunajuomat pois vaikka tarkoitus olisi ollut yksi lonkero mennessä ja yksi lonkero takaisin tullessa. Niin no, olihan tuo paino sitten heti pois rinkan painosta.

Kukaan ei olisi varmaan arvannut mitä lonkeroita ottaisin mukaan!

Mutta sauna maittoi ja sitten saunan jälkeen uni. Kämpällä ei ollut muita samana yönä. Nukuttiin kämpässä sisällä. Ja pieni HUOMIO kaminaan ei kannata laittaa enempää kuin kuusi pientä klapia palamaan (ei halkoja, ei yhtään kappaletta), ei yhtään enempää.

Päivä 2. Vieriharju – Rakitsanoja 5 km

No tää on sellainen lyhkänen päivä. Osa vaeltajista tekee niin että yhdistää tän lyhkäsen pätkän samaan päivään kun käväisevät Korvatunturilla. Rakitsanojan Kammi on varsin uusi kammi joka on rakennettu talkoovoimin muutama vuosi sitten. Kammi on kämppää pienempi mutta kuitenkin varsin näppärä rakennus.

Lyhyen päivävaelluksen jälkeen oli sitten aikaa tehdä lettuja ja ihmetellä muuten vaan menoa. Rakitsanojalla tuli nähtyä suurin osa ihmisistä mitä reissun aikana tuli nähtyä.

Ja olihan täällä sitten kämppäkoira Jimi. Pientä väsymystä ilmassa.

Päivä 3. Rakitsanoja – Korvatunturi – Rakitsanoja 20km

Päiväpatikka päivärepun kera. Mukaan vettä, hartsporttia, eväsleivät ja karkkia. Reissun huiputuspäivä. No siis itse korvatunturille ”nousu” ei tuntunut edes sillee nousulta. Matkaa vain oli sillee reippaasti. Se mikä jäi tältä päivältä tekemättä oli tuo rauhanpaalulla käynti. Nyt ei tunnut siltä että tuonne olisi ollut tarvetta mennä. Alkuperäisenä ajatuksena oli että jos olisi vaikka yöpynyt korvatunturin murustan huipulla. No kaikki ketkä olivat siellä käyneet sanoivat että ei ole telttapaikkoja siellä.

Ja maisemat oli kyllä Korvatunturin päältä varsin upeat.

Maisemia jaksoi katsella ihan pitemmän tovinkin vaikka tuuli meinasi hieman viilentää kevyesti pukeutunutta vaeltajaa.

Ja Joulupukkikin oli kotosalla!

Ja se mikä oli hassu kun ei tuota karttaa ollut katsonut kovinkaan tarkkaa niin missä päin se Suomi oli ja missä venäjä. Yksi paikallinen sitten kyllä osasi kertoa mistä päin Sokosti ja Pyhä Nattaset löytyy.

Päivä 4. Rakitsanoja – Vieriharju 5km

Ei mitään ihmeellistä, taas pääsi saunomaan. Sauna lonkero olisi maistunut. Vieriharjulla oli sitten yksi Kemihaaran kiertäjä joka on ollut mukana monissa talkoissa kyseisellä alueella. Kaveri oli tullut Kotarilla päivässä länsirannikolta Kemihaaraan. Ja illaksi sitten asenteli pihalle montakymmentä metriä pitkän radioamatööri antennin. Ja olihan sillä varsin näppärän oloinen Radio (Mutta YLEX ei kuulunut?).

Tuolla setillä sitten voi viestitellä ympäri ämpäri maailmaa kavereiden kanssa. No kämpällä ei kännykkä toiminut. Mutta mä kiipesin mäen päälle niin netti toimi. Itikat heräsivät tuona iltana ja muutenkin ilta oli tyyni. Joten siinä sometellessa piti koko ajan kävellä jos ei halunnut joutua aivan syödyksi.

Päivä 5. Vieriharju – Kemihaara 10km

Ei mitään erikoista, autolle kävely. Lämpötila nousi yli +15 asteen. Yhdeltä paikalliselta oli pudonnut ennaltamiskipon kansi!! En palauttanut sitä omistajalleen…

Kemihaarasta joutuu ajelemaan aika pitkän pätkän ”hiekkatietä” ennen kuin pääsee asfaltille.

Loppusanat

Kiitokset reissukaverille (Joulupukki alias Janne) seurasta.

Lonkeroa olisi voinut olla tosiaan sen kaksi kappaletta per sauna kerta, ehkä.

Rinkka oli nyt normaalia painavempi. Ei haitannut. Uudet vaellussauvat toimi hyvin. Ruoka-aineiden kanssa ei lämpöongelmia kun ulkona oli lähes koko ajan jääkaappi lämpötila.

Vaellus Pizza käytiin syömässä Rukalla. Alkupalaleivät oli törkeeen hyviä!!!

Niin se toivelista!!! No enpäs kerrokkaan.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

2022 Kolovedellä melomassa

Tää reissu (Koloveden Kansallispuisto) tuli pikkasen silleen puskista vuoden ekaksi useamman yön reissuksi. Ja melkein jo perinteinen helatorstain esikesäloma on aika hyvä aloitus vuoden vaelluksille, tosin nyt tällä kertaa sitten melontareissuna.

Ja täähän oli mun eka yliyön kestävä melontareissu. Joka osaltaan ehkä toi reissuun oman pienen lisäjännityksen.

Reissuun olin suunnitellut päiviä keskiviikosta sunnuntaihin ja ehkä jopa koko puiston kiertämisen. Mutta onneksi tuosta tulikin sitten kolme yötä ja neljä päivää kestävä reissu. Ja reitti suuntautui enemmän puiston eteläosaan.

Reissuun varustautuminen vaati erinäisiä varustehankintoja. Pelastusliivit ja märkäpussi (laukku). Laukku on siitä hyvä että sitä voi mahdollisesti käyttää tulevaisuudessa myös moporetkillä.

Ja reissun luonteen vuoksi (melonta) oli tavaroiden pakkaamisessakin aika paljon vapaampi tapa mahdollista. Tavaraa tuli otettua mukaan varsin paljon.

Päivä 1 Kirkkoranta – Vaajasalo

Klo 12.00 sain kanootin käyttööni Kirkkorannasta. Kanootti oli Vihreä ja kanootin lisäksi vuokraan kuului Melat, tynnyri, kartta, koussikka ja sieni (pelastusliivikin olisi kuulunut).

Eli pakkasin sitten osan tavaroista tynnyriin joka tuli sekin varsin täyteen. Ja kun tavarat oli pakattu vedenpitäviin paikkoihin, lastasin laukun ja tynnyrin kanoottiin. Etukäteen mietin että pitäisikö sitten tynnyri ja laukku kiinnittää jotenkin kanottiin? En kiinnittänyt.

Keli oli varsin hyvä, aurinkoa ja kevyttä tuulta.

Ekan päivän melonta tietenkin pikkasen jännitti! Mutta turhaan, hyvin tuo eka päivä meni.

Ja Vaajasalon leirintäpaikka tulikin vastaan varsin nopeasti.

Vaajasalon leiriytymispaikka on kyllä varsin huikea paikka. Harvoin olen nähnyt yhtä hienoja maisema telttapaikkoja (korkealta kalliolta aukesi todella hienot näkymät).

Ja ekaa kertaa näin livenä ”terassi” telttapaikkoja, lavoja joiden päälle teltat laitetaan.

Ja kyllä, parhaan paikan kyllä sain!

Aamukin avautui teltan ”ikkunasta” varsin mukavasti, pidin teltan sivun auki koko yön. Ja uni maittoi heti ekasta yöstä varsin hyvin, vaikka ei ollut Tempur tyynyä!

No pieni miinus olis se että auringonlasku ei Vaajasaloon oikein näy silleen kivasti. No vähän kuiteskin.

Päivä 2 Vaajasalo – Syväniemi

Melomaan lähteminen ja laituriin tulo on vielä niitä jänniä hetkiä. Tässäkin pääsin ihan nätisti kyytiin.

Toisen päivän maisemat oli kyllä hienoja. Ja yhtenä tutustumis kohteena oli Ukonkivi jota pääsi katsomaan Ukonkannan kautta. Vettä oli juuri ja juuri sen verran että Ukonkannasta pääsi melomalla. No otti siinä pohja jonkin verran kiinni.

Ja tuolla olikin sitten Ukonkiven kupeessa mielenkiintoisia paikkoja. Sannan piti käydä kokeilee josko saisi kajakkinsa ängettyä kiven koloon.

Reissun ainoa Norppa, hieman harvinaisempi Veikkolan Norppa!

Ukonkannan vieressä on myös hyvä paikka pitää huilia maissi.

Päivän etapilla löytyi mielenkiintoisia paikkoja.

Syväniemi on pieni saari jossa on lavereita teltoille kolme kappaletta. Ilman lavereita teltalle on vaikea löytää tasaista paikkaa.

Pienen matkan päässä Syväniemestä on sääsken pesä jota kävimme katsomassa sopivan matkan päästä.Ja samalla reissulla kävimme melomassa lähialuetta hieman läpi.

Mutta syväniemessä onkin sitten auringonlasku jo ihan kohdillaan.

Päivä 3 Syväniemi – Laajakaarre

Aamu valkenikin sitten ihan peilityynenä.

Ja olihan ne maisemat kuitenkin tälläkin pätkällä varsin mukavat.

Syväniemestä ei ole pitkä matka Laajakaarteen leirintäalueelle. Laajakaarre on myös ”pieni” alue missä on kolmelle teltalle paikka. Ja enemmän paikkoja sitten riippareille. Tää oli sellainen nopea siirtymä päivä. Ja isoin homma oli syödä ruokavarastoja tyhjiksi. Ja miettiä millainen reissu onkaan ollut.

Ja siis onhan täälläkin rakkaa!

Kanootin parkkeeraus.

Päivä 4 Laajakaarre – Kirkkoranta

Vika päivä olikin sitten Ukonvuoren katselmointi ja autolle melonta.

Matka ei ollut pitkä joten ihan rauhassa sai tehdä siirtymät. Ja kelikin oli taas melkoisen hyvä.

Ukonvuoren ”kolo” oli aika erikoinen paikka.

En mä nyt välttämättä ihan tarkkaan niitä seinäpiirrustuksia nähnyt!

Ja kyllä tuo parkkeeraus myös laiturille onnistuu näppärästi.

Ja Ukonvuorelta ei sitten ollutkaan kuin lyhyt siirtymä Kirkkorantaan. Tuolla pätkällä taisi olla sitten koko reissun kovin tuuli.

Loppu päätelmä.

Ihan törkeen makee reissu. Uuudestaan!!!

Ja Iso Kiitos reissukaverille @sannaretkeilee

Niitä juttuja…

Hassua että hartiat tai mikään paikka ei tullut melonnasta kipeäksi. Siihen varmaankin avitti se että tarkoituksena ei ollut tehdä pitkiä päivämatkoja vaan maltillisia etenemisiä ja enemmän maisemien ihailua.

Melontaan liittyy paljon kaikenlaista mitä en osaa ja tiedä. Kanoottiin meneminen ja pois nouseminen on aina se pieni jännitys. Joo joo, jalka aina keskelle kanoottia ja ja ja… Mutta kun sitten laiturit on korkeita tai matalia niin ihme ja kumma että en kaatanut kertaakaan kanoottia.

Vesi oli kylmää. Kävin muutaman kerran uimassa (talviturkkikin jäi tuonne), siis niinku oikeesti uimassa.

Ja se tavaran pakkaaminen mukaan reissuun. Paljon voi ottaa mutta ei nyt ihan turhaakaan tavaraa kannata ottaa. Vichy ja Cokis tölkit jees. Oikeet kananmunat tosi hyvä. Oliskohan se tyynyt ollut kuiteskin aika mukava? En nimittäin sitä pakannut mukaan.

Riipparin käyttö olisi hyvä opetella jos sitä vaikka joutuisi käyttämään. Tai edes Tarpin virittäminen erilaisiin käyttötarpeisiin.

Kelit ei ehkä ole aina NÄIN HYVÄT! Joka päivä paistoi aurinko! Vettä ei satanut.

Mutta joku pieni (tai ISO) palo tuosta jäi uudelle reissulle.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Avainsanat: | Kommentoi

2022 Söderlångvik maisemalaavu

No olihan sit extempore reissu Kemiönsaareen. Olen muutaman tarinan bongannut tästä laavusta viimeisen parin vuoden aikana. Ja aina, joka kerta ajatellut että tuonne pitää mennä. No nyt oli se hetki että menin. Torstain aikana mietiskelin että mitäs tänä viikonloppuna ja perjantaina puolen päivän aikaan sitten päätin että tuonne.

Matkaa tuonne oli sellainen 1 tunti ja 45 minuuttia, ei paha. Kaiken lisäksi poikkesin moottoritieltä jo Saloa aikaisemmin Muurlasta ja ajelin läpi maalaismaisemien Perniöön. Tuo pätkä on kyllä sellainen mikä mun silmään sopii varsin mainiosti.

Auton parkkeerasin Söderlångvikin parkkikselle ilta seitsemän jälkeen. Kahvila ja kaikki palvelut olivat siinä vaiheessa jo kiinni.

Parkkikselta on matkaa noin kolme kilometriä laavulle. Matka kulkee läpi omentarhan, metsän ja kallioiden kautta mitä hienoimmissa maisemissa. Ja heti alussa oli mahdollisuus seurata harmaahaikaroiden lentelyä.

Ja kyllähän se hiukka mietitytti että kuinka paljon porukkaa tuolla olisi… No ei onneksi kovinkaan paljoa. Ja toisaalta että millaiset ne maisemat sitten on.

Ja kyllähän ne maisemat oli aika pysäyttävät.

Ja ylipäätään millainen laavu. On laavuja ja sitten on Laavuja. Tää on Laavu.

Erikoista on että Laavun sisällä on tulipaikka! Eli Laavu on kaksiosainen, tulipaikka ja huilipuoli.

Ja sen lisäksi sateensuojassa oleva Pöytä plus jakkarat.

Laavulta on sitten tosiaan sellainen tajunnanräjäyttävä auringonlasku maisema.

Laavulla kyllä nukutti hyvin. Tähän aikaan vuodesta ei vielä itikoita ollut. Ja tuulikin tyyntyi yöksi varsin mukavasti. Ja linnutkin laulelivat varsin mukavasti ja pöllö huhuili jossain lähettyvillä.

Kyllä tää on sellainen laavu että tänne tulee tultua uudelleenkin. On tässä laavussa sen verran monta juttua kohdillaan. Ehkä sellainen pieni miinusmerkki on että laavun läheisyydessä ei ole huussia.

Ja tulihan sitä sitten aamulla käytyä Söderlångvikin museossa ja kahvilassa.

Ja kun ohimennen kahvilassa kysyin niin aamupala laavulle voisi onnistua kyllä kahvilan kautta?!?!?

Niin, mitä opittua.

No ota kuitenkin rinkka eikä reppua yön yli reissuun. Extempore reissut on kyllä kivoja.

Jos kesäaikaan käy tuolla ja yöpyy laavussa niin itikkaverkko mukaan. Ja jos telttaa aikoo käyttää niin kupoli (ja tasaisia paikkoja ei ole kovinkaan paljoa).

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Vuoden 2022 eka telttaretki, Kopparnäs

Vuoden eka yön yli telttaretki tuli sitten tehtyä. Kohteena Kopparnäs. Ja sen vuoksi Kopparnäs että Porkkalaan tuntuu änkeevän noita lintubongareita heti aamun sarastaessa varsin reippaasti.

Lähtö oli hieman extempore tyyppinen. Keli oli mitä mahtavin joka sitten antoi sen viimeisen kimmokkeen. Koko yö plussan puolella, täysin tyyntä ja pilvetön yö.

Tarkoituksena ei ollut vaeltaa vaan käydä yöpymässä yksi yö ihan ittekseen helpolla tavalla. Samassa paikassa oli toinen telttakunta. Ja juuri voimaan astunut ruohikkopalovaara estikin sitten makkaran grillauksen.

paikalle saapuessa oli meressä vielä jonkin verran jäätä, rannat olivat sulat. Mutta Lauantaina aamukahvin aikaan jää KATOSI ihan yhtäkkiä noin vaan?!?!?

Jäätä

Ei jäätä

Ilta puuhat olikin sitten lähinnä auringon laskun seuraamista ja lintujen kuuntelua.

Leiripaikka oli taas sellainen varsin hieno, rantahietikon vierestä. Koska yöksi oli luvattu tyyntä keliä jätin sitten sivuoven ositttain auki mistä oli helppo seurailla yötaivasta.

Ja yksi teema retkellä oli testata että tarkeneeko nukkua jo kesämakuupussilla lähellä nollaa. No yöllä lämpötila laski vissiin johonkin plus 5 kieppeille. Ja ainakin tuossa lämpötilassa makuupussi toimi ihan hyvin. Ja oli mulla siis varuiksi sitten ”lämmin” pussi myös mukana.

Yöllä oli mukava katsella hieman yötaivasta. Ja jokusen tähdenlennonkin näin (taas).

Aamu oli kelien suhteen myös yhtä juhlaa. Ja teltassa nukutti varsin mukavasti. Heräsin aamulla noin puoli kuusi katsoin teltasta ulos ja jatkon unta vielä ysiin.

Ja sitten olikin aamupalan aika..

No mitä tuli opittua?

No ei kai nyt varsinaisesti mitään? Tai no, kesämakuupussi ok jos plussalla. Yön yli reissut on mukavia. Valmistaudu etukäteen niin vielä helpompi lähteä extempore.

Eli näitä lisää.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

2022 Vaelluksien suunnittelua

Nyt kun vuodenvaihde (Tämä artikkeli päivitetty maaliskuussa) lähestyy kovaa vauhtia niin pitää ruveta sitten plänäilee ensi vuoden vaelluksia. Tälle vuodelle tuli suunniteltua neljä vaellusta ja tavallaan neljä tulikin toteutettua (Repovesi, Hetta-Pallas, UKK ja UKK).

No jos sitä sitten plänäisi 2022 vuodelle myös sen neljä reissua. Alla nyt vaihtoehtoja enemmän sitten mistä ”Valita”.

Ja mitä nuo paikat sitten olisi!

Korvatunturi UKK (Varma)

No tää voisi olla sellainen yksi nopee reissu kesäkuussa (ennen räkkäaikaa). Ihan venäjän rajan pinnassa oleva tunturi jossa Joulupukki asuu!?!?! Vois käydä hieman viedä listaa lahjoista seuraavaa joulua varten.

Reissu olisi kaksi päivää rinkan kanssa ja yksi päivä sitten korvatunturin huiputusta ilman rinkkaa. Ja tätä reissua varten tulee hakea rajaviranomaisilta lupa.

Reitin varrella on myös Sauna!

Knummi – Hirvashauta 1115km

Kaldoaivi (ihan musta hevonen)

No jos olis sellainen 3-4 yötä erämaassa. Sellainen ensi tutustuminen erämaan oloihin. Tää voisi olla juhannuksena Korvatunturin jälkeen. Pari huili päivää korvatunturista ja sitten kaldoaiviin katsomaan joku sopu lenkki.

Sallan Kansallispuisto (ehkä)

No tämä voisi olla sitten hyvinkin sellainen patikkareissu lakanoiden välistä toteutettu. Ehkä yksi yö maastossa.

Sallan ”reitit” ovat enemmän päivätyyppisiä reittejä sinne tänne sallan hiihtokeskuksen luota.

Sallassa on kyllä aiemminkin tullut patikoitua mutta jos se nyt ensi vuonna on sitten kansallispuisto niin tulisihan sitä virallisestikkin sitten käytyä.

Muotkatunturin erämaa (Ruska vaihtoehto 1)

No sinne erämaahan pitää päästä. Ja voi olla että tällä kertaa meen vaikka yksinkin, kuhan tulee päästyä. Sen verran oon sujut kompassin kanssa että kyllä mä nyt yhden 4-5 päivän reissun voin tehdä. Ajankohta pitäisi olla kuitenkin sellainen että räkkä aika olisi ohi.

Ja paikaksi Muotka tai sitten jos joku osaa suositella sellaista tunturiylänkö erämaata missä on maisemat vaan kokoajan sellaista tajunnanräjäyttävää.

Nuorttijoen retkeilyreitti (varma)

UKK etelä osassa oleva retkeilyreitti. Tästä tulee melko varmasti työporukan kanssa tehtävä reissu, heinäkuun vikalla viikolla. Merkattu 40-50 km reitti lähellä rajaa.

Kevo (Ruska vaihtoehto 2)

Kevon Kuivin reitti olisi myös yksi mahdollinen kohde. Se olisi pohjoisin paikka missä olen käynyt. Mutta monet suositukset olen tuosta saanut ja uskon että Kevon Kanjonin näkeminen ja Guivin tunturin huiputus olisivat varsin yes.

Tässä olisi hieman sama ajankohdan kanssa, hyvä olisi että räkkä aika olisi ohi. Ehkä ruskavaellus kohde!?!?!

Vuoden 2022 musta hevonen (melko varma)

No siis niin! Onhan mulla se kanoottikin olemassa. Ja aina on pikkasen kiinnostanut myös nuo melontareissut. Niin josko Nyt sitten tälle vuodelle mahtuisi yksi melontareissu 4-5 päivää? Ja tuohan olisi aika ”helppo” toteuttaa jo ennnen kesää helatorstain kieppeillä. Vähän niinkuin Repovesi viime vuonna. Eihän tuohon tarttisi hankkia kuin muutama kuivapussi lisää (tai säkki).

Ai mikä paikka olisi sopiva melontareissuun? No kyllä se on jo katsottuna. Mutta enpäs vielä moista paljasta.

Nyt kun tätä on tullut pyöriteltyä päässä ja youtubessa niin tää kuulostaa kyllä niin makeelle reissulle että laitan loma-anomuksen vetämään.

PS. Ölkky ei lähde matkaan

Ajatuksia

No, neljään reissuun tähdätään mutta tyytyväinen on oltava jos kaksi tai kolme tulee tehtyä. Yksi reissuista tulee varmaankin tehtyä duuniporukan kanssa. Ja en ole yhtään varma onko se Muotka tai Kevo, vai haluaako duuniporukka jonnekkin ihan muualle.

Norjakin kiinnostaa mutta ittekseen en usko lähteväni sellaiselle reissulle.

Teltta, voi olla että yksi teltta pitäisi ostaa?!?!? Ja ehkä jopa yksi pitäisi myydä pois.

Muuten varusteet on varsin tikissä. No kaikenlaista pientä voi aina miettiä mutta pääpiirteittäin kaikki osa-alueet tuntuu olevan aika hyvin ajateltu.

Tai no, se mistä hiukka ehkä haaveilisi niin retkeilypeitosta. Kun aika usein tulee makuupussia käytettyä vain peittona kesäaikaan…

No ne vaellussauvat. Jos nyt vaikka vahingossa tulisi sellainen teltta jonka pystytys vaatii sauvat?!?! Mutta millaiset?

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

2021 UKK Ruskavaellus

Vuoden neljäs vaellus on takana ja varmaankin vuoden vika vaellus (olihan?). Tätä vaellusta olinkin ehkä omalla tavallaan odottanut eniten ja onhan tää aina sitten se vaellusvuoden kohokohta.

Eli kohteena oli tänäkin vuonna UKK mutta ajankohta oli viikkoa myöhemmin kuin viime vuonna. Lähtöpaikkana tuttu jalkojen huuhtelu paikka Aittajärvi (jossa autoja oli varsin runsaasti parkissa). Ja Huom tällä reissulla tuli myös testattua Lekin vaellussauvaa!

1. Päivä Aittajärvi – Jyrkkävaara

Aittajärvellä vesi oli kylmäää. Ja vettä riitti mutta se ei aiheuttanut mitään ongelmaa. Kumppareilla ei olisi päässyt kuivin jaloin yli.

Päivän reitti oli varsin tasainen joenvarsi kävely kauniissa maisemissa. Keli oli ihan ok ja reitin varrella ei ruuhkaa ollut. Joku rohkea seurue ylitti Suomujoen Snelmannin majan kohdalla.

Päivän toinen ylitys meni meillä hieman huti kun emme päässetkään yli suunnitellusta kahlaamosta kovan virtauksen vuoksi (ja vesikin oli hieman korkea). Eli kävimme huuhtelemassa jalkoja hieman turhaan. Päädyimme kävelemään toiselle kahlaamolle ja tarkistamaan sen vesitilanteen. No vesi oli aika korkealla mutta virtaus oli maltillisempi.

Jyrkkävaaralle päästyämme pääsimmekin sitten tyhjään varauskämppään kuivattelemaan vermeitä. Paikalla oli yksi telttailija. Eli ruskasta huolimatta Jyrkkävaaran kämppä oli kyllä hiljainen.

2. Päivä Jyrkkävaara – Sarvijoki

Toinen päivä oli hyvin samanlainen kuin eka päivä, joenvartta seuraava kävely toiseen majoituspaikkaan kauniissa ruskamaisemissa. Ja täysin itsekseen. Päivän kävelyn aikana ei näkynyt ketään muita.

Noin puolessa välissä päivää pidettiin ruokataukoa vanhalla tulipaikalla joenhaarassa mihin olisi kyllä voinut ihan heittämällä vaikka jäädä yöksikin.

Reittimme ei ainakaan alkupuolella ollut sitä kaikkein suosituinta. Ja kaikki sitten muuttuikin kun pääsimme Sarvijoen kämpälle missä olikin sitten vaeltajia teltoissa, riippareissa, eräkämpässä ja varauskämpässä. Eli selkeesti enemmän menoa.

3. päivä Sarvijoella

Kolmannen päivän aikana ei liikuttukaan mihinkään. Oltiin vaan kämpällä pitämässä sadetta. No kävihän meillä kämpillä Heppu pyörähtää. Heppu olisi halunnut käydä hiukka myllää makuupussia ja ehkä vähän nukkua sen sisällä.

Ja olihan sitä huilipäivän aikana sit aikaa panostaa myös ruokaan. Lettuja hillolla, sokerilla tai nutellalla.

Ja kun hiukka vertailtiin millaisilla kartoilla kukin vaeltaa niin vastaan tuli sitten yksi -60 luvun kartta jossa oli vaan tunturit paikoillaan. Hepun emännällä oli sitten 90 luvun (mutta oikeesti kuitenkin kuulemma 2000 luvun puolelta) kartta ja minulla aloittelevana vaeltajana kaksi vuotta vanha kartta. Itse en olisi kyllä tuolla historikartalla lähtenyt Saariselän keskustaa kauemmaksi…

4. Päivä Paratiisikuru

Ruskareissun yhtenä tarkoituksena oli käväistä Paratiisikurussa. Ja torstai päivä olikin siihen varsin oivallinen. Päivän aikana paistoi välillä aurinkokin.

Ja niin joo… Eli kuten aika tyypillistä on niin yksikään kuva ei oikeasti oikeen saa irti sitä ”kaikkea” tuosta paikasta.

Pirunportille emme lähteneet sitten änkeämään vaan ajattelimme että se jääköön sitten seuraavaa reissua varten.

Koska olimme tuon yhden päivän ottanut pelkkää lepoa niin päätimme että sitten viides päivä onkin paluu autolle (Siis Mersulle) missä odotti Pommaccia ja karkkia. Ja tää muutos kyllä Kannatti.

5. Päivä Sarvijoku – Aittajärvi

Viidennen päivän aamu alkoi kuulemma reippaiden kuvaajien lähdöllä kukonlaulun aikaan. Juu ei, en kuullut kyllä yhtään mitään. Korvatulpat toimii. Hieman jäi kuitenkin harmittamaan että toisen kuvaajan lupaama diskopallo ei ollutkaan enää matkassa??? Eli se jäi uupumaan sitten edellisen illan iltadiskosta?

Päivämatka ei olisi mikään kovin pitkä viimeiselle päivälle, mutta se alku nousu tunturin päälle. Se otti kyllä hieman aikaa.

Mutta kyllä se viimeinen päivä oli se ihan huippupäivä!

Nousun jälkeen odottaa se palkinto!

Lounaaksi Mehukeittoo!!! Ja mitkä maisemat?!?!

Ja kiitokset Miilulle reissuseurasta!

Tää UKK on kyllä niin se paikka mihin palaan taas uudelleen.

No mitä tuli opittua?

Mitä turhaa oli mukana? Kananmunajauhe, ei tullut tehtyä yhtään munakasta. Yhdeksi illaksi riitti letut. Ja siis vitsinä!!! Teltta oli turha, kaikki yöt kämpässä, onneksi tuli kannettua 1kg telttaa!

Se Anterinmukka pitää käydä katsomassa ja Pirunportti. Enemmän liikkumista tunturien päällä. Ja se yöpyminen tunturin laella, se jäi vielä tekemättä.

Ja häihin pitää mennä kuokkimaan kun seuraava mahdollisuus tulee. Olihan se tällä kertaa jo lähellä. Häävalokuvaajan ilme oli kyllä varsin hämmentynyt kun oltiinkin Kaunispään huipulla.

Kengät toimi tosi hyvin, ei yhtään rakkoa. Ainoastaan yksi puukko mukana. Karttaa tarvitsi kattella aika harvoin. Jos seuraava reissu menee saunan kautta niin viinin tilalle lonkeroo.

Mitään tavaraa ei hävinnyt matkan aikana. Puikulaperunamuussi, ai että oli hyvää. Ja makkaraa siihen sekaan….

Kaksi yötä huilia Saariselällä toimi hyvin ja palauttava Pyhä-Nattasen huiputus oli kyllä varsin ok.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

2021 Ruska suunnittelu

Ei ole kuin pari viikkoa ja nokka kohti pohjoista. Nyt on siis aika lyödä kiinni suunnitelmia JA tehdä viimeisiä Lisäsuunnitelmia. Eli tää tarina varmaan päivittyy vielä moneen kertaan.

Minne

Ölkyn hoitokin tuli hoidettua siten että sain Ölkky vapaata. Ja tarkoitushan olisi suhata taas pitkästä aikaa tuonne UKK:hon. Eli päivässä ajelu Uusimaa – Saariselkä ja viettää yksi yö tod näk Holidayclub hotellilla ja sitten liikenteeseen ”Sieltä”.

Miten

Nyt ei mennä Sokostille ellei nyt mitään ihan erikoista tapahdu. Vaan tarkoitus olisi käydä ihmettelee tuo Paratiisikuru ja pirunportti. Vaelluspäiviä olisi viisi ja öitä tulisi neljä. Ja ainakin kahdelle yölle on varattu varaustupa Sarvijoelta. Tähän reissuun ei välttämättä nyt sitä tunturin laella leiriytymistä tule tai no ihan pienen pieni mahdollisuus siihen voisi olla.

Mitä ”erikoista”

Nyt olisi tarkoitus myös syödä jotain ”parempaa” pöperöä mitä ei ennen ole vaelluksella ollut mukana.

Vaellus Menu (ja tässä on nyt sitten enemmän sitä visiota ja suuria toiveita!)

Päivä 1

Aamupala hotlalla.

Lounas Makkaraa tai nuudelia tai voileipiä.

Illallinen tavallinen italianpata jauhelihalla + makkaralla.

Päivä 2

aamupala leipää puuroa kiisseliä ja kahvia

Lounas Nuudelia

Illalinen Hampurilainen jälkkäri lettuja ja kuksallinen viinii.

Päivä 3

Aamupala aamupala leipää puuroa kiisseliä ja kahvia

Lounas tehdään Paratiisikurun reissulla ja hieman tilanteen mukaan.

Illallinen Perunamuussi Makkara/jauheliha jälkkäriksi vaahtokarkkeja ja suklaata ja kuksallinen viiniä.

Iltapala Kaakaoo ja vaahtokarkkeja

Päivä 4

Aamupala leipää puuroa kiisseliä ja kahvia

Lounas Hernesoppaa

Illallinen nyt joutuu jo miettimään

Päivä 5

Aamupala leipää puuroa kiisseliä ja kahvia

Lounas Loput karkit ja patukat…

Illallinen Lonkeroo ja Pizzaa!!!

Aamupala tarpeisiin täytyy sen verran panostaa että mukana on Voita, juustoja, metukkaa, ehkä jopa pari tomaattia ja kurkku. Lisäksi kahviin sekaan sokeria.

Iltapala olisi lähinnä kaakaoo ja tai kiisselii ja jotain ”pientä”.

Ja muutenkin sitten pitäisi saada mukaan sinappia, ketsuppia, suklaata, karkkia, pähkinöitä ja ehkä se yksi retkiviini jne. Eli ruokapuoli tulee kyllä painamaan jonkin verran enemmän kuin yleensä. Mutta vastaavasti pitkiä päivämatkoja ei ole tiedossa. Päivämatkat rinkan kanssa olisi noin 10 – 13 km.

Vastaavasti lähden nytten liikenteeseen kevyellä setupilla majoittumisen suhteen. Kevyt teltta 1kg, kevyt makuupussi ja kevyt makuualusta (hmm, no makuualustana vois olla ehkä kuiteskin ”parempi” pikkasen painavempi). Kevyt makuupussi olisi tosi hyvä pystyä koeponnistamaan viileässä säässä ennen reissua. Oma ajatus on että tuo olisi riittävän lämmin pussi noin nollan kieppeillä. Mutta käytännössä en tuota ole testannut (=päässyt testaamaan). Eli jos nyt tulee viileitä öitä etelässä niin joku yö tuota pitäisi kokeilla.

Keittiö, no nyt kyllä riippuu keittiö kokoonpano tosi paljon tuosta menusta. Perunamuusi tarvii ihan reippaan astian. Ja jos lähtee tuohon ihan hulluttelu linjalle niin hampurilaisen valmistus vaatii myös kyllä isompaa astiaa…. No tilanteen mukaan.

Päivä 4 kohdalla on optiona kävellä takaisin autolle jos kelit tai joku muu syy siihen pakottaisi.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Porkkalanniemeen yöksi!

No tätäkin hommaa on tullut mietittyä monta kertaa. Ja nyt kun on loma niin mikä ettei. Lähtöpäätöksen tein illalla klo 18.00 kun katsoin sääennusteen näyttävän ihan ok keliä aamuun asti.

Samalla tuli ehkä hieman koeponnistettua tuota ”retkeilyä” moottoripyörällä. Eli mukaan piti mahtua nukkumisvälineet ja keittiö. Vähän purtavaa ja vettä. Vaatteitakin sain mukaan pienen määrän plus ensiaputarpeet.

No kaiken kaikkiaan vaikutti siltä että Soranorsun kyytiin varmaan voisi saada vajaan viikon tarvikkeet ihan helposti. Mutta, se rinkka/reppu mihinköhän sen kiinnittäisin!

Porkkalanniemi oli rauhallinen ilta yhdeksältä. Minua ennen oli tullut yksi telttailija ja ehkä jostain kaukaa kuului toisen telttakunnan ääniä. Ja kas kummaa sain taas varmaankin sen parhaan paikan.

Teltan pystytys onnistuu jo varsin rivakasti ilman sen kummempia ihmettelyjä. Ainoa mikä tässä paikassa vähän kummastutti oli kivien haku. Siis telttapaikka oli lähes suoraan kallion päällä.

Maisemat kyllä olivat kohillaan tässä.

Auringon jo laskeuduttua tuli paikalle vielä yksi telttailija lisää. Mutta ei siitäkään ääntä kyllä kuulunut lainkaan. Itse asiassa meren kohina ja heinäsirkkojen siritys oli ainoa mitä kuulin. Muutama tähdenlentokin oli helppo havainnoida yö taivaalta.

Ja oli sitä nyt sen verran purtavaa mukana että sain tehtyä iltapalan ja aamupalan näppärästi.

Ja kyllähän tänne hyvällä kelillä voi tulla uudelleenkin.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

2021 UKK Aittajärvi – Luiro – Sokosti – Kiilopää

UKK taaaas kerran? No eihän tää oo kuin vasta toinen Vaellus UKK:hon ja ei varmaankaan viimeinenkään.

Tällä kertaa vaellettiin työporukalla Aittajärveltä katsomaan Sokostia ja siitä sitten Kiilopäälle. Tää oli työpaikan toinen ”kunnon” vaellus. Reitin suunnittelu oli tänä vuonna allekirjoittaneen käsialaa ja pääidea oli tosiaan käydä ottaa niitä valokuvia Sokostin päältä. Päivämatkat vaihtelivat 7km – 18km välillä.

Matka pohjoiseen päätettiin tehdä kahdessa osassa siten että ekana päivänä ajettiin Kemiin yöksi. Ja siitä sitten Kiilopäälle. Kemissä hotellin vieressä oli jokin ”areena” teltta jossa illan aikana Tommi Läntinen kävi esiintymässä!!! Hmm, kuulijoita oli kyllä aika kourallinen.

Päivä 1 Aittajärvi – Pälkimäoja 18,5km

Kiilopäältä suuntasimme taksin kyydissä Aittajärvelle. Aiittajärven parkkiksella olikin kyllä autoja aika läjä. Vaellusreissu alkoikin sitten heti joen ylityksellä. Vettä oli hieman enemmän kuin edellisen vuoden ruskareissulla. Ja täähän olikin eka oma crocs ylitys. Viime vuonna menin joka paikasta kumpparivarsien turvin yli.

Ekan päivän pituus oli noin 18km. Alun perin oli tarkoitus mennä Sarviojalle mutta sen ollessa remontissa niin suuntasimme suoraan Pälkimäojalle. Pälkimäojalle tuli sitten yöksi kaksi telttakuntaa meidän lisäksi. Aamulla ihmettelin ilmapatjaa kun se oli varsin tyhjä.

Ei tullut nukuttua laavussa vaikka tilaa olisi ollut.

Pälkkimäojaltakin piti lähteä crocseilla.

Päivä 2 Pälkimäoja – Luiro 7,2km

Toka päivä olikin sitten tosi helppo noin 7km. Odotuksissa olikin sitten heti päästä saunomaan Luiron saunaan. Olimme sen verran ajoissa Luirolla että mitään suurempaa ruhkaa ei ollut vielä havaittavissa. Kämpät olivat tyhjiä ja telttakuntia oli vähän.

Ja itse asiassa Saunan kiuas oli myös vaihdettu…

No päivä sujui leppoisasti huilien ja saunoen. Osa ryhmästä majoittui rajan kämppään yöksi. No, illalla sitten telttakuntien määrä moninkertaistui laakista kun reilu 40 riparilaista pamahti paikalle.

Mutta itse nukuin sitten Omassa Kämpässä! Itse asiassa telttapaikka oli just sama kuin viime ruskareissulla.

Hyvän Yön näkymä!!!

Yön aikana ilmapatja tyhjeni jo sen verran että jouduin sitten täyttämään patjaa keskellä yötä.

Keli Luirolla oli kyllä kohillaan. Tosin Luiron vesi oli kyllä hieman kylmää mutta kyllä siinä ui.

Päivä 3 Sokosti 11,2km

Kolmas päivä oli sitten varattu Sokostin huiputusta varten. Tällä kertaa keli olikin sitten ihan nappiin, aurinkoinen ja sopivan lämmin.

Tässä vaiheessa reissua tuli huomattua että viime syksy oli paljon kuivempi kuin mikä nyt tilanne on. Monet purot olivat ihan puroja tänä vuonna kun viime vuonna niissä ei näkynyt tippakaan vettä.

Ja olihan siellä huipulla sitten meidän lisäksi pari muutakin.

Ja tällä reissulla oli tosiaan näkymät ihan nappiin.

Ja olihan se Luirokin aika kiva.

Tän päivän illaksi kyllä tosin tuli melkoinen ukkonen joka pyöri useita tunteja ympäri UKK:ta.

Päivä 4 Luiro – Tuiskukuru 8,3km

Neljäs päiväkin oli sellainen helpompi päivä, noin 8km. Tuiskukuru on jotenkin sellainen ”välietappi” paikka. No olihan se kyllä välietappipaikka myös riparilaisille.

Tässä tuli kerättyä voimia ja ihmeteltyä tuiskukurun menoa.

Päivä 5 Tuiskukuru – Suomunruoktu 13,2km

Jotain uutta! Eli tää oli sitä osuutta mitä en ollutkaan ennen nähnyt. Matkalla oli suota. Kuvasta voi etsiä ryhmämme neljä muuta jäsentä.

Ja Metsää.

Ja tulihan täällä sitten nukuttua kämpän puolella ja kyllä hyvin nukuttikin???

Päivä 6 Suomunruoktu – Kiilopää 15,5km

Jaksaa jaksaa. Tää nyt oli melkein se siirtymä vaan Kiilopäälle. Ja sen verran harmaa keli että maisemat jäi enemmän oman mielikuvituksen varaan.

Ja tulihan tuossa Suomunruoktun lähdössä kokeiltua myös kengät.

Mitä jäi mieleen ja mitä tuli opittua

Kengät, toimi hyvin. Pitivät veden ulkopuolella. Opin sitomaan Kengännauhat. Pitäisiköhän kuitenkin hankkia yhdet luokkaa jäykemmät kengät?

Telttapatjan paikkaaminen. Meinasi hieman ottaa päähän kun huomasin että patja vuotaa. Mutta se onnistumisen tunne kun sen reiän löysin ja sain pitävästi paikattua.

Korvatulpat! Nehän toimii, nukuin kämpässä yhden kovan kuorsaajan kanssa. En kuullut kuorsausta. Nukuin kuin tukki ja varmaan itse kuorsasin kovaaa.

Ruokaan pitää panostaa enemmän. No lähtöpäässä tuli ainakin syötyä sitä Poroa.

Se tunturin päällä nukkuminen…. Ehkä syysvaelluksella!?!? Plus että minkälaista telttaa kantaa. Kolmen kilon teltta painaa 3,5kg. Se on paljon. Ehkä syysvaellus menee 1kg tai 2,3kg teltalla. Mutta kun rinkan paino on alle 20kg niin homma ok.

Varusteissa ei oikeastaan ollut mielestäni puutteita. Eikä hirveesti mitään liikaa. No joo, pari lusikkaa ylimääräisiä ja yksi puukko liikaa.

Nii joo. Kaasua meni vain vajaa purkki. Eli tuolla olisi voinut olla ihan hyvin varapullona pikkipikku pullo. Ja oikeen tiukan paikan tullen olisi voinut sitten käyttää kämppien kaasuhelloja.

Puhelin. Elisan Liittymällä sai yhteyksiä Sokostilla ja monessa muussa paikassa kun oltiin hiukka korkeammalla. Muistaakseni näin ei ollut viime vuonna vaan piti olla Telian liittymä. No ”hätävara” Garmin Imreacherillä kyllä sit sai tekstareita lähetettyä tarvittaessa. Mutta ihan kiva että Elisallakin sai sitten välillä tehtyä ”pakolliset” päivitykset.

Paratiisikuru ja Pirunportti vieläkin näkemättä. Ja Anterinmukkaan pitäisi mennä. No tää riippuu nyt aika paljon oonko lähdössä syysvaellukselle yksin vai…. Mutta jossain vaiheessa ne pitää nähä.

Ja metsähallituksen uudet huussit olivat kyllä ihan toimivia.

Kyllä, tänne pitää palata vielä uudelleen!!!

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi