2022 Söderlångvik maisemalaavu

No olihan sit extempore reissu Kemiönsaareen. Olen muutaman tarinan bongannut tästä laavusta viimeisen parin vuoden aikana. Ja aina, joka kerta ajatellut että tuonne pitää mennä. No nyt oli se hetki että menin. Torstain aikana mietiskelin että mitäs tänä viikonloppuna ja perjantaina puolen päivän aikaan sitten päätin että tuonne.

Matkaa tuonne oli sellainen 1 tunti ja 45 minuuttia, ei paha. Kaiken lisäksi poikkesin moottoritieltä jo Saloa aikaisemmin Muurlasta ja ajelin läpi maalaismaisemien Perniöön. Tuo pätkä on kyllä sellainen mikä mun silmään sopii varsin mainiosti.

Auton parkkeerasin Söderlångvikin parkkikselle ilta seitsemän jälkeen. Kahvila ja kaikki palvelut olivat siinä vaiheessa jo kiinni.

Parkkikselta on matkaa noin kolme kilometriä laavulle. Matka kulkee läpi omentarhan, metsän ja kallioiden kautta mitä hienoimmissa maisemissa. Ja heti alussa oli mahdollisuus seurata harmaahaikaroiden lentelyä.

Ja kyllähän se hiukka mietitytti että kuinka paljon porukkaa tuolla olisi… No ei onneksi kovinkaan paljoa. Ja toisaalta että millaiset ne maisemat sitten on.

Ja kyllähän ne maisemat oli aika pysäyttävät.

Ja ylipäätään millainen laavu. On laavuja ja sitten on Laavuja. Tää on Laavu.

Erikoista on että Laavun sisällä on tulipaikka! Eli Laavu on kaksiosainen, tulipaikka ja huilipuoli.

Ja sen lisäksi sateensuojassa oleva Pöytä plus jakkarat.

Laavulta on sitten tosiaan sellainen tajunnanräjäyttävä auringonlasku maisema.

Laavulla kyllä nukutti hyvin. Tähän aikaan vuodesta ei vielä itikoita ollut. Ja tuulikin tyyntyi yöksi varsin mukavasti. Ja linnutkin laulelivat varsin mukavasti ja pöllö huhuili jossain lähettyvillä.

Kyllä tää on sellainen laavu että tänne tulee tultua uudelleenkin. On tässä laavussa sen verran monta juttua kohdillaan. Ehkä sellainen pieni miinusmerkki on että laavun läheisyydessä ei ole huussia.

Ja tulihan sitä sitten aamulla käytyä Söderlångvikin museossa ja kahvilassa.

Ja kun ohimennen kahvilassa kysyin niin aamupala laavulle voisi onnistua kyllä kahvilan kautta?!?!?

Niin, mitä opittua.

No ota kuitenkin rinkka eikä reppua yön yli reissuun. Extempore reissut on kyllä kivoja.

Jos kesäaikaan käy tuolla ja yöpyy laavussa niin itikkaverkko mukaan. Ja jos telttaa aikoo käyttää niin kupoli (ja tasaisia paikkoja ei ole kovinkaan paljoa).

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Vuoden 2022 eka telttaretki, Kopparnäs

Vuoden eka yön yli telttaretki tuli sitten tehtyä. Kohteena Kopparnäs. Ja sen vuoksi Kopparnäs että Porkkalaan tuntuu änkeevän noita lintubongareita heti aamun sarastaessa varsin reippaasti.

Lähtö oli hieman extempore tyyppinen. Keli oli mitä mahtavin joka sitten antoi sen viimeisen kimmokkeen. Koko yö plussan puolella, täysin tyyntä ja pilvetön yö.

Tarkoituksena ei ollut vaeltaa vaan käydä yöpymässä yksi yö ihan ittekseen helpolla tavalla. Samassa paikassa oli toinen telttakunta. Ja juuri voimaan astunut ruohikkopalovaara estikin sitten makkaran grillauksen.

paikalle saapuessa oli meressä vielä jonkin verran jäätä, rannat olivat sulat. Mutta Lauantaina aamukahvin aikaan jää KATOSI ihan yhtäkkiä noin vaan?!?!?

Jäätä

Ei jäätä

Ilta puuhat olikin sitten lähinnä auringon laskun seuraamista ja lintujen kuuntelua.

Leiripaikka oli taas sellainen varsin hieno, rantahietikon vierestä. Koska yöksi oli luvattu tyyntä keliä jätin sitten sivuoven ositttain auki mistä oli helppo seurailla yötaivasta.

Ja yksi teema retkellä oli testata että tarkeneeko nukkua jo kesämakuupussilla lähellä nollaa. No yöllä lämpötila laski vissiin johonkin plus 5 kieppeille. Ja ainakin tuossa lämpötilassa makuupussi toimi ihan hyvin. Ja oli mulla siis varuiksi sitten ”lämmin” pussi myös mukana.

Yöllä oli mukava katsella hieman yötaivasta. Ja jokusen tähdenlennonkin näin (taas).

Aamu oli kelien suhteen myös yhtä juhlaa. Ja teltassa nukutti varsin mukavasti. Heräsin aamulla noin puoli kuusi katsoin teltasta ulos ja jatkon unta vielä ysiin.

Ja sitten olikin aamupalan aika..

No mitä tuli opittua?

No ei kai nyt varsinaisesti mitään? Tai no, kesämakuupussi ok jos plussalla. Yön yli reissut on mukavia. Valmistaudu etukäteen niin vielä helpompi lähteä extempore.

Eli näitä lisää.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

2022 Vaelluksien suunnittelua

Nyt kun vuodenvaihde (Tämä artikkeli päivitetty maaliskuussa) lähestyy kovaa vauhtia niin pitää ruveta sitten plänäilee ensi vuoden vaelluksia. Tälle vuodelle tuli suunniteltua neljä vaellusta ja tavallaan neljä tulikin toteutettua (Repovesi, Hetta-Pallas, UKK ja UKK).

No jos sitä sitten plänäisi 2022 vuodelle myös sen neljä reissua. Alla nyt vaihtoehtoja enemmän sitten mistä ”Valita”.

Ja mitä nuo paikat sitten olisi!

Korvatunturi UKK (Varma)

No tää voisi olla sellainen yksi nopee reissu kesäkuussa (ennen räkkäaikaa). Ihan venäjän rajan pinnassa oleva tunturi jossa Joulupukki asuu!?!?! Vois käydä hieman viedä listaa lahjoista seuraavaa joulua varten.

Reissu olisi kaksi päivää rinkan kanssa ja yksi päivä sitten korvatunturin huiputusta ilman rinkkaa. Ja tätä reissua varten tulee hakea rajaviranomaisilta lupa.

Reitin varrella on myös Sauna!

Knummi – Hirvashauta 1115km

Kaldoaivi (ihan musta hevonen)

No jos olis sellainen 3-4 yötä erämaassa. Sellainen ensi tutustuminen erämaan oloihin. Tää voisi olla juhannuksena Korvatunturin jälkeen. Pari huili päivää korvatunturista ja sitten kaldoaiviin katsomaan joku sopu lenkki.

Sallan Kansallispuisto (ehkä)

No tämä voisi olla sitten hyvinkin sellainen patikkareissu lakanoiden välistä toteutettu. Ehkä yksi yö maastossa.

Sallan ”reitit” ovat enemmän päivätyyppisiä reittejä sinne tänne sallan hiihtokeskuksen luota.

Sallassa on kyllä aiemminkin tullut patikoitua mutta jos se nyt ensi vuonna on sitten kansallispuisto niin tulisihan sitä virallisestikkin sitten käytyä.

Muotkatunturin erämaa (Ruska vaihtoehto 1)

No sinne erämaahan pitää päästä. Ja voi olla että tällä kertaa meen vaikka yksinkin, kuhan tulee päästyä. Sen verran oon sujut kompassin kanssa että kyllä mä nyt yhden 4-5 päivän reissun voin tehdä. Ajankohta pitäisi olla kuitenkin sellainen että räkkä aika olisi ohi.

Ja paikaksi Muotka tai sitten jos joku osaa suositella sellaista tunturiylänkö erämaata missä on maisemat vaan kokoajan sellaista tajunnanräjäyttävää.

Nuorttijoen retkeilyreitti (varma)

UKK etelä osassa oleva retkeilyreitti. Tästä tulee melko varmasti työporukan kanssa tehtävä reissu, heinäkuun vikalla viikolla. Merkattu 40-50 km reitti lähellä rajaa.

Kevo (Ruska vaihtoehto 2)

Kevon Kuivin reitti olisi myös yksi mahdollinen kohde. Se olisi pohjoisin paikka missä olen käynyt. Mutta monet suositukset olen tuosta saanut ja uskon että Kevon Kanjonin näkeminen ja Guivin tunturin huiputus olisivat varsin yes.

Tässä olisi hieman sama ajankohdan kanssa, hyvä olisi että räkkä aika olisi ohi. Ehkä ruskavaellus kohde!?!?!

Vuoden 2022 musta hevonen (melko varma)

No siis niin! Onhan mulla se kanoottikin olemassa. Ja aina on pikkasen kiinnostanut myös nuo melontareissut. Niin josko Nyt sitten tälle vuodelle mahtuisi yksi melontareissu 4-5 päivää? Ja tuohan olisi aika ”helppo” toteuttaa jo ennnen kesää helatorstain kieppeillä. Vähän niinkuin Repovesi viime vuonna. Eihän tuohon tarttisi hankkia kuin muutama kuivapussi lisää (tai säkki).

Ai mikä paikka olisi sopiva melontareissuun? No kyllä se on jo katsottuna. Mutta enpäs vielä moista paljasta.

Nyt kun tätä on tullut pyöriteltyä päässä ja youtubessa niin tää kuulostaa kyllä niin makeelle reissulle että laitan loma-anomuksen vetämään.

PS. Ölkky ei lähde matkaan

Ajatuksia

No, neljään reissuun tähdätään mutta tyytyväinen on oltava jos kaksi tai kolme tulee tehtyä. Yksi reissuista tulee varmaankin tehtyä duuniporukan kanssa. Ja en ole yhtään varma onko se Muotka tai Kevo, vai haluaako duuniporukka jonnekkin ihan muualle.

Norjakin kiinnostaa mutta ittekseen en usko lähteväni sellaiselle reissulle.

Teltta, voi olla että yksi teltta pitäisi ostaa?!?!? Ja ehkä jopa yksi pitäisi myydä pois.

Muuten varusteet on varsin tikissä. No kaikenlaista pientä voi aina miettiä mutta pääpiirteittäin kaikki osa-alueet tuntuu olevan aika hyvin ajateltu.

Tai no, se mistä hiukka ehkä haaveilisi niin retkeilypeitosta. Kun aika usein tulee makuupussia käytettyä vain peittona kesäaikaan…

No ne vaellussauvat. Jos nyt vaikka vahingossa tulisi sellainen teltta jonka pystytys vaatii sauvat?!?! Mutta millaiset?

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

2021 UKK Ruskavaellus

Vuoden neljäs vaellus on takana ja varmaankin vuoden vika vaellus (olihan?). Tätä vaellusta olinkin ehkä omalla tavallaan odottanut eniten ja onhan tää aina sitten se vaellusvuoden kohokohta.

Eli kohteena oli tänäkin vuonna UKK mutta ajankohta oli viikkoa myöhemmin kuin viime vuonna. Lähtöpaikkana tuttu jalkojen huuhtelu paikka Aittajärvi (jossa autoja oli varsin runsaasti parkissa). Ja Huom tällä reissulla tuli myös testattua Lekin vaellussauvaa!

1. Päivä Aittajärvi – Jyrkkävaara

Aittajärvellä vesi oli kylmäää. Ja vettä riitti mutta se ei aiheuttanut mitään ongelmaa. Kumppareilla ei olisi päässyt kuivin jaloin yli.

Päivän reitti oli varsin tasainen joenvarsi kävely kauniissa maisemissa. Keli oli ihan ok ja reitin varrella ei ruuhkaa ollut. Joku rohkea seurue ylitti Suomujoen Snelmannin majan kohdalla.

Päivän toinen ylitys meni meillä hieman huti kun emme päässetkään yli suunnitellusta kahlaamosta kovan virtauksen vuoksi (ja vesikin oli hieman korkea). Eli kävimme huuhtelemassa jalkoja hieman turhaan. Päädyimme kävelemään toiselle kahlaamolle ja tarkistamaan sen vesitilanteen. No vesi oli aika korkealla mutta virtaus oli maltillisempi.

Jyrkkävaaralle päästyämme pääsimmekin sitten tyhjään varauskämppään kuivattelemaan vermeitä. Paikalla oli yksi telttailija. Eli ruskasta huolimatta Jyrkkävaaran kämppä oli kyllä hiljainen.

2. Päivä Jyrkkävaara – Sarvijoki

Toinen päivä oli hyvin samanlainen kuin eka päivä, joenvartta seuraava kävely toiseen majoituspaikkaan kauniissa ruskamaisemissa. Ja täysin itsekseen. Päivän kävelyn aikana ei näkynyt ketään muita.

Noin puolessa välissä päivää pidettiin ruokataukoa vanhalla tulipaikalla joenhaarassa mihin olisi kyllä voinut ihan heittämällä vaikka jäädä yöksikin.

Reittimme ei ainakaan alkupuolella ollut sitä kaikkein suosituinta. Ja kaikki sitten muuttuikin kun pääsimme Sarvijoen kämpälle missä olikin sitten vaeltajia teltoissa, riippareissa, eräkämpässä ja varauskämpässä. Eli selkeesti enemmän menoa.

3. päivä Sarvijoella

Kolmannen päivän aikana ei liikuttukaan mihinkään. Oltiin vaan kämpällä pitämässä sadetta. No kävihän meillä kämpillä Heppu pyörähtää. Heppu olisi halunnut käydä hiukka myllää makuupussia ja ehkä vähän nukkua sen sisällä.

Ja olihan sitä huilipäivän aikana sit aikaa panostaa myös ruokaan. Lettuja hillolla, sokerilla tai nutellalla.

Ja kun hiukka vertailtiin millaisilla kartoilla kukin vaeltaa niin vastaan tuli sitten yksi -60 luvun kartta jossa oli vaan tunturit paikoillaan. Hepun emännällä oli sitten 90 luvun (mutta oikeesti kuitenkin kuulemma 2000 luvun puolelta) kartta ja minulla aloittelevana vaeltajana kaksi vuotta vanha kartta. Itse en olisi kyllä tuolla historikartalla lähtenyt Saariselän keskustaa kauemmaksi…

4. Päivä Paratiisikuru

Ruskareissun yhtenä tarkoituksena oli käväistä Paratiisikurussa. Ja torstai päivä olikin siihen varsin oivallinen. Päivän aikana paistoi välillä aurinkokin.

Ja niin joo… Eli kuten aika tyypillistä on niin yksikään kuva ei oikeasti oikeen saa irti sitä ”kaikkea” tuosta paikasta.

Pirunportille emme lähteneet sitten änkeämään vaan ajattelimme että se jääköön sitten seuraavaa reissua varten.

Koska olimme tuon yhden päivän ottanut pelkkää lepoa niin päätimme että sitten viides päivä onkin paluu autolle (Siis Mersulle) missä odotti Pommaccia ja karkkia. Ja tää muutos kyllä Kannatti.

5. Päivä Sarvijoku – Aittajärvi

Viidennen päivän aamu alkoi kuulemma reippaiden kuvaajien lähdöllä kukonlaulun aikaan. Juu ei, en kuullut kyllä yhtään mitään. Korvatulpat toimii. Hieman jäi kuitenkin harmittamaan että toisen kuvaajan lupaama diskopallo ei ollutkaan enää matkassa??? Eli se jäi uupumaan sitten edellisen illan iltadiskosta?

Päivämatka ei olisi mikään kovin pitkä viimeiselle päivälle, mutta se alku nousu tunturin päälle. Se otti kyllä hieman aikaa.

Mutta kyllä se viimeinen päivä oli se ihan huippupäivä!

Nousun jälkeen odottaa se palkinto!

Lounaaksi Mehukeittoo!!! Ja mitkä maisemat?!?!

Ja kiitokset Miilulle reissuseurasta!

Tää UKK on kyllä niin se paikka mihin palaan taas uudelleen.

No mitä tuli opittua?

Mitä turhaa oli mukana? Kananmunajauhe, ei tullut tehtyä yhtään munakasta. Yhdeksi illaksi riitti letut. Ja siis vitsinä!!! Teltta oli turha, kaikki yöt kämpässä, onneksi tuli kannettua 1kg telttaa!

Se Anterinmukka pitää käydä katsomassa ja Pirunportti. Enemmän liikkumista tunturien päällä. Ja se yöpyminen tunturin laella, se jäi vielä tekemättä.

Ja häihin pitää mennä kuokkimaan kun seuraava mahdollisuus tulee. Olihan se tällä kertaa jo lähellä. Häävalokuvaajan ilme oli kyllä varsin hämmentynyt kun oltiinkin Kaunispään huipulla.

Kengät toimi tosi hyvin, ei yhtään rakkoa. Ainoastaan yksi puukko mukana. Karttaa tarvitsi kattella aika harvoin. Jos seuraava reissu menee saunan kautta niin viinin tilalle lonkeroo.

Mitään tavaraa ei hävinnyt matkan aikana. Puikulaperunamuussi, ai että oli hyvää. Ja makkaraa siihen sekaan….

Kaksi yötä huilia Saariselällä toimi hyvin ja palauttava Pyhä-Nattasen huiputus oli kyllä varsin ok.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

2021 Ruska suunnittelu

Ei ole kuin pari viikkoa ja nokka kohti pohjoista. Nyt on siis aika lyödä kiinni suunnitelmia JA tehdä viimeisiä Lisäsuunnitelmia. Eli tää tarina varmaan päivittyy vielä moneen kertaan.

Minne

Ölkyn hoitokin tuli hoidettua siten että sain Ölkky vapaata. Ja tarkoitushan olisi suhata taas pitkästä aikaa tuonne UKK:hon. Eli päivässä ajelu Uusimaa – Saariselkä ja viettää yksi yö tod näk Holidayclub hotellilla ja sitten liikenteeseen ”Sieltä”.

Miten

Nyt ei mennä Sokostille ellei nyt mitään ihan erikoista tapahdu. Vaan tarkoitus olisi käydä ihmettelee tuo Paratiisikuru ja pirunportti. Vaelluspäiviä olisi viisi ja öitä tulisi neljä. Ja ainakin kahdelle yölle on varattu varaustupa Sarvijoelta. Tähän reissuun ei välttämättä nyt sitä tunturin laella leiriytymistä tule tai no ihan pienen pieni mahdollisuus siihen voisi olla.

Mitä ”erikoista”

Nyt olisi tarkoitus myös syödä jotain ”parempaa” pöperöä mitä ei ennen ole vaelluksella ollut mukana.

Vaellus Menu (ja tässä on nyt sitten enemmän sitä visiota ja suuria toiveita!)

Päivä 1

Aamupala hotlalla.

Lounas Makkaraa tai nuudelia tai voileipiä.

Illallinen tavallinen italianpata jauhelihalla + makkaralla.

Päivä 2

aamupala leipää puuroa kiisseliä ja kahvia

Lounas Nuudelia

Illalinen Hampurilainen jälkkäri lettuja ja kuksallinen viinii.

Päivä 3

Aamupala aamupala leipää puuroa kiisseliä ja kahvia

Lounas tehdään Paratiisikurun reissulla ja hieman tilanteen mukaan.

Illallinen Perunamuussi Makkara/jauheliha jälkkäriksi vaahtokarkkeja ja suklaata ja kuksallinen viiniä.

Iltapala Kaakaoo ja vaahtokarkkeja

Päivä 4

Aamupala leipää puuroa kiisseliä ja kahvia

Lounas Hernesoppaa

Illallinen nyt joutuu jo miettimään

Päivä 5

Aamupala leipää puuroa kiisseliä ja kahvia

Lounas Loput karkit ja patukat…

Illallinen Lonkeroo ja Pizzaa!!!

Aamupala tarpeisiin täytyy sen verran panostaa että mukana on Voita, juustoja, metukkaa, ehkä jopa pari tomaattia ja kurkku. Lisäksi kahviin sekaan sokeria.

Iltapala olisi lähinnä kaakaoo ja tai kiisselii ja jotain ”pientä”.

Ja muutenkin sitten pitäisi saada mukaan sinappia, ketsuppia, suklaata, karkkia, pähkinöitä ja ehkä se yksi retkiviini jne. Eli ruokapuoli tulee kyllä painamaan jonkin verran enemmän kuin yleensä. Mutta vastaavasti pitkiä päivämatkoja ei ole tiedossa. Päivämatkat rinkan kanssa olisi noin 10 – 13 km.

Vastaavasti lähden nytten liikenteeseen kevyellä setupilla majoittumisen suhteen. Kevyt teltta 1kg, kevyt makuupussi ja kevyt makuualusta (hmm, no makuualustana vois olla ehkä kuiteskin ”parempi” pikkasen painavempi). Kevyt makuupussi olisi tosi hyvä pystyä koeponnistamaan viileässä säässä ennen reissua. Oma ajatus on että tuo olisi riittävän lämmin pussi noin nollan kieppeillä. Mutta käytännössä en tuota ole testannut (=päässyt testaamaan). Eli jos nyt tulee viileitä öitä etelässä niin joku yö tuota pitäisi kokeilla.

Keittiö, no nyt kyllä riippuu keittiö kokoonpano tosi paljon tuosta menusta. Perunamuusi tarvii ihan reippaan astian. Ja jos lähtee tuohon ihan hulluttelu linjalle niin hampurilaisen valmistus vaatii myös kyllä isompaa astiaa…. No tilanteen mukaan.

Päivä 4 kohdalla on optiona kävellä takaisin autolle jos kelit tai joku muu syy siihen pakottaisi.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Porkkalanniemeen yöksi!

No tätäkin hommaa on tullut mietittyä monta kertaa. Ja nyt kun on loma niin mikä ettei. Lähtöpäätöksen tein illalla klo 18.00 kun katsoin sääennusteen näyttävän ihan ok keliä aamuun asti.

Samalla tuli ehkä hieman koeponnistettua tuota ”retkeilyä” moottoripyörällä. Eli mukaan piti mahtua nukkumisvälineet ja keittiö. Vähän purtavaa ja vettä. Vaatteitakin sain mukaan pienen määrän plus ensiaputarpeet.

No kaiken kaikkiaan vaikutti siltä että Soranorsun kyytiin varmaan voisi saada vajaan viikon tarvikkeet ihan helposti. Mutta, se rinkka/reppu mihinköhän sen kiinnittäisin!

Porkkalanniemi oli rauhallinen ilta yhdeksältä. Minua ennen oli tullut yksi telttailija ja ehkä jostain kaukaa kuului toisen telttakunnan ääniä. Ja kas kummaa sain taas varmaankin sen parhaan paikan.

Teltan pystytys onnistuu jo varsin rivakasti ilman sen kummempia ihmettelyjä. Ainoa mikä tässä paikassa vähän kummastutti oli kivien haku. Siis telttapaikka oli lähes suoraan kallion päällä.

Maisemat kyllä olivat kohillaan tässä.

Auringon jo laskeuduttua tuli paikalle vielä yksi telttailija lisää. Mutta ei siitäkään ääntä kyllä kuulunut lainkaan. Itse asiassa meren kohina ja heinäsirkkojen siritys oli ainoa mitä kuulin. Muutama tähdenlentokin oli helppo havainnoida yö taivaalta.

Ja oli sitä nyt sen verran purtavaa mukana että sain tehtyä iltapalan ja aamupalan näppärästi.

Ja kyllähän tänne hyvällä kelillä voi tulla uudelleenkin.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

2021 UKK Aittajärvi – Luiro – Sokosti – Kiilopää

UKK taaaas kerran? No eihän tää oo kuin vasta toinen Vaellus UKK:hon ja ei varmaankaan viimeinenkään.

Tällä kertaa vaellettiin työporukalla Aittajärveltä katsomaan Sokostia ja siitä sitten Kiilopäälle. Tää oli työpaikan toinen ”kunnon” vaellus. Reitin suunnittelu oli tänä vuonna allekirjoittaneen käsialaa ja pääidea oli tosiaan käydä ottaa niitä valokuvia Sokostin päältä. Päivämatkat vaihtelivat 7km – 18km välillä.

Matka pohjoiseen päätettiin tehdä kahdessa osassa siten että ekana päivänä ajettiin Kemiin yöksi. Ja siitä sitten Kiilopäälle. Kemissä hotellin vieressä oli jokin ”areena” teltta jossa illan aikana Tommi Läntinen kävi esiintymässä!!! Hmm, kuulijoita oli kyllä aika kourallinen.

Päivä 1 Aittajärvi – Pälkimäoja 18,5km

Kiilopäältä suuntasimme taksin kyydissä Aittajärvelle. Aiittajärven parkkiksella olikin kyllä autoja aika läjä. Vaellusreissu alkoikin sitten heti joen ylityksellä. Vettä oli hieman enemmän kuin edellisen vuoden ruskareissulla. Ja täähän olikin eka oma crocs ylitys. Viime vuonna menin joka paikasta kumpparivarsien turvin yli.

Ekan päivän pituus oli noin 18km. Alun perin oli tarkoitus mennä Sarviojalle mutta sen ollessa remontissa niin suuntasimme suoraan Pälkimäojalle. Pälkimäojalle tuli sitten yöksi kaksi telttakuntaa meidän lisäksi. Aamulla ihmettelin ilmapatjaa kun se oli varsin tyhjä.

Ei tullut nukuttua laavussa vaikka tilaa olisi ollut.

Pälkkimäojaltakin piti lähteä crocseilla.

Päivä 2 Pälkimäoja – Luiro 7,2km

Toka päivä olikin sitten tosi helppo noin 7km. Odotuksissa olikin sitten heti päästä saunomaan Luiron saunaan. Olimme sen verran ajoissa Luirolla että mitään suurempaa ruhkaa ei ollut vielä havaittavissa. Kämpät olivat tyhjiä ja telttakuntia oli vähän.

Ja itse asiassa Saunan kiuas oli myös vaihdettu…

No päivä sujui leppoisasti huilien ja saunoen. Osa ryhmästä majoittui rajan kämppään yöksi. No, illalla sitten telttakuntien määrä moninkertaistui laakista kun reilu 40 riparilaista pamahti paikalle.

Mutta itse nukuin sitten Omassa Kämpässä! Itse asiassa telttapaikka oli just sama kuin viime ruskareissulla.

Hyvän Yön näkymä!!!

Yön aikana ilmapatja tyhjeni jo sen verran että jouduin sitten täyttämään patjaa keskellä yötä.

Keli Luirolla oli kyllä kohillaan. Tosin Luiron vesi oli kyllä hieman kylmää mutta kyllä siinä ui.

Päivä 3 Sokosti 11,2km

Kolmas päivä oli sitten varattu Sokostin huiputusta varten. Tällä kertaa keli olikin sitten ihan nappiin, aurinkoinen ja sopivan lämmin.

Tässä vaiheessa reissua tuli huomattua että viime syksy oli paljon kuivempi kuin mikä nyt tilanne on. Monet purot olivat ihan puroja tänä vuonna kun viime vuonna niissä ei näkynyt tippakaan vettä.

Ja olihan siellä huipulla sitten meidän lisäksi pari muutakin.

Ja tällä reissulla oli tosiaan näkymät ihan nappiin.

Ja olihan se Luirokin aika kiva.

Tän päivän illaksi kyllä tosin tuli melkoinen ukkonen joka pyöri useita tunteja ympäri UKK:ta.

Päivä 4 Luiro – Tuiskukuru 8,3km

Neljäs päiväkin oli sellainen helpompi päivä, noin 8km. Tuiskukuru on jotenkin sellainen ”välietappi” paikka. No olihan se kyllä välietappipaikka myös riparilaisille.

Tässä tuli kerättyä voimia ja ihmeteltyä tuiskukurun menoa.

Päivä 5 Tuiskukuru – Suomunruoktu 13,2km

Jotain uutta! Eli tää oli sitä osuutta mitä en ollutkaan ennen nähnyt. Matkalla oli suota. Kuvasta voi etsiä ryhmämme neljä muuta jäsentä.

Ja Metsää.

Ja tulihan täällä sitten nukuttua kämpän puolella ja kyllä hyvin nukuttikin???

Päivä 6 Suomunruoktu – Kiilopää 15,5km

Jaksaa jaksaa. Tää nyt oli melkein se siirtymä vaan Kiilopäälle. Ja sen verran harmaa keli että maisemat jäi enemmän oman mielikuvituksen varaan.

Ja tulihan tuossa Suomunruoktun lähdössä kokeiltua myös kengät.

Mitä jäi mieleen ja mitä tuli opittua

Kengät, toimi hyvin. Pitivät veden ulkopuolella. Opin sitomaan Kengännauhat. Pitäisiköhän kuitenkin hankkia yhdet luokkaa jäykemmät kengät?

Telttapatjan paikkaaminen. Meinasi hieman ottaa päähän kun huomasin että patja vuotaa. Mutta se onnistumisen tunne kun sen reiän löysin ja sain pitävästi paikattua.

Korvatulpat! Nehän toimii, nukuin kämpässä yhden kovan kuorsaajan kanssa. En kuullut kuorsausta. Nukuin kuin tukki ja varmaan itse kuorsasin kovaaa.

Ruokaan pitää panostaa enemmän. No lähtöpäässä tuli ainakin syötyä sitä Poroa.

Se tunturin päällä nukkuminen…. Ehkä syysvaelluksella!?!? Plus että minkälaista telttaa kantaa. Kolmen kilon teltta painaa 3,5kg. Se on paljon. Ehkä syysvaellus menee 1kg tai 2,3kg teltalla. Mutta kun rinkan paino on alle 20kg niin homma ok.

Varusteissa ei oikeastaan ollut mielestäni puutteita. Eikä hirveesti mitään liikaa. No joo, pari lusikkaa ylimääräisiä ja yksi puukko liikaa.

Nii joo. Kaasua meni vain vajaa purkki. Eli tuolla olisi voinut olla ihan hyvin varapullona pikkipikku pullo. Ja oikeen tiukan paikan tullen olisi voinut sitten käyttää kämppien kaasuhelloja.

Puhelin. Elisan Liittymällä sai yhteyksiä Sokostilla ja monessa muussa paikassa kun oltiin hiukka korkeammalla. Muistaakseni näin ei ollut viime vuonna vaan piti olla Telian liittymä. No ”hätävara” Garmin Imreacherillä kyllä sit sai tekstareita lähetettyä tarvittaessa. Mutta ihan kiva että Elisallakin sai sitten välillä tehtyä ”pakolliset” päivitykset.

Paratiisikuru ja Pirunportti vieläkin näkemättä. Ja Anterinmukkaan pitäisi mennä. No tää riippuu nyt aika paljon oonko lähdössä syysvaellukselle yksin vai…. Mutta jossain vaiheessa ne pitää nähä.

Ja metsähallituksen uudet huussit olivat kyllä ihan toimivia.

Kyllä, tänne pitää palata vielä uudelleen!!!

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

2021 Hetta-Pallas

No nyt se on sitten käyty. Muutaman vuoden plänäilyn jälkeen tuli lähdettyä suunnitelmien mukaan Hetta-Pallakselle ennen räkkäaikaa (tai no olihan se alkamassa hyvää vauhtia).

Varasin Hetasta majapaikan, järven ylityksen ja auton siirron vasta pari päivää ennen matkaa. Vapaita huoneita tuntui löytyvän hyvin. Ajomatka Hettaan oli suht pitkä 1150km joka tuli ajettua sitten yhden päivän suorituksena.

Huone ei mikään iso ollut mutta hyvin nukutti…

Päivä 1 Päivämatka 15km

Etukäteen varattu järven ylitys olikin sitten heti aamupalan jälkeen. Pienellä veneellä tapahtunut järven ylitys oli etukäteen varattu jotta pääsy reitin alkuun olisi taattu.

Alku oli kevyttä kävelyä tasamaalla. Edelle lähteneiltä oli jo kerennyt tippumaan aurinkolasit matkalle jotka poimin mukaan. No tavoitinkin sitten edellä kävelleet ja pääsin antamaan tippuneet aurinkolasit omistajalleen.

Eka lounaspaikka olikin sitten tunturin juuressa Pyhäkeron autiotuvan pihapiirissa. Ruokailun jälkeen oli tietenkin hyvä ottaa pieni huilitauko autiomajan laverilla koska siitä se nousu sitten alkaisi ja matka kohti Sioskurua.

Maisemat Sioskurulle mentäessä oli kyllä aika kohdillaan, varsinkin kun kelikin suosi kulkijaa.

Sioskurun telttapaikka tarjonta ei ollut mikään ”huippu”. Onneksi olin sitten ekana paikalla niin pääsin valkkaamaan paikkaa rauhassa. Ja yksi sellainen melko tasainen sitten kuitenkin löytyi.

Kaikki vaeltajat eivät jääneetkään sitten Sioskuruun, vaan osa jatkoi hieman eteenpäin Tappurin autiotuvalle. Tuo olisi voinut olla ihan hyvä juttu tehdä itsekkin koska ei se niin mahdottoman matkan päässä ollut. Mutta toisaalta eka 15km takana, ei tullut sitten mieleen että olisi vielä ponnistellut eteenpäin.

Päivä 2 päivämatka 11km

Etukäteen hieman jännitti se että miten jalat jaksaa tuollaisia reippaita nousu/lasku päiviä. No ainakin ekan päivän jälkeen lähtö taipaleelle onnistui ihan ok.

Hannukuru! Tasaset telttapaikat ja SAUNA!!!!

Sauna ja kylmässä järvessä uinti oli kyllä ihan huippu homma. Se virkisti kummasti.

Eli yö Hannukurussa on kyllä aika jees. Osa porukasta vain saunoi Hannukurun saunassa ja jatkoi matkaa??? No jos meinaa vetästä ton pätkän kahden yön taktiikalla niin joo kyllä. Toisaalta kakkospäivä oli kyllä näistä pätkistä helpoin ja olisi siten ollut helpoten venytettävissä.

Päivä 3 Päivämatka 14km

Kolmas päivä oli kyllä omalla tavallaan haastavin päivä. Jo etukäteen oli tiedossa mahdollinen tuleva vesisade jonka vuoksi osa porukasta olikin lähtenyt Hannukurusta eteenpäin todella aikaisin aamusta. Taisin itse asiassa havahtua aamuyöstä muutamaan kertaan siihen kun porukka purki telttojaan. Itsekkin tuli muutamaan otteeseen miettineeksi että jos menee ajoissa nukkumaan ja aamulla herää aikaisin niin pitäisikö sitä vaan sitten nousta ylös ja laittaa jalkaa toisen eteen, mutta joo ei. Ei tullut moista tehtyä vaikka ehkä olis parina aamuna ollut ihan mahdollista.

Lumikeron huipulla oli keli hieman, Lonkeroinen! Monessa kohtaa usvaa oli niin paljon että seuraavan reittimerkin saattoi vaivoin juuri ja juuri nähdä.

Tällä reissulla tuli sitten koettua se eka eräkämppä yökin. Olin lähes läpimärkä päästessäni Nammalakuruun. Nukuin yön kämpässä ja koetin saada kamppeita kuivaksi kuivaushuoneessa.

Päivä 4 päivämatka 11km

Kämppä oli kyllä aivan täynnä sateisen kelin takia. Mutta aamulla otin sen verran rauhassa lähdön että sain syödä aamupalan rauhassa pöydän ääressä. No joo, viimeinen aamupala reissulla niin sitten piti koettaa vajuuttaa rinkasta kaikki mahdollinen (tuplajuusto, nutellaa etc.).

Ja katsella ikkunasta maisemia.

Jostain syystä moni ajatteli että neljäs päivä Pallas Hotellille olis hieman kevyempi koitos. Noo, mun mielestä ei. Toki tieto siitä että ruokailu olisi sitten kävelyn jälkeen hotellilla niin kevensi jalkaa.

Onneksi viimeisen päivän keli hieman edes helli kulkijaa.

Kyllä se Kylmä Lonkero (Ykösellä) ja Poroburger ateria maistui perille pääsyn jälkeen…

Kengät

Voi Pers.. Kenkä valinta oli vähän oikea mutta sitten kuitenkin ihan väärä. Vanhat kengät ei pidä vettä kengän ulkopuolella. Mutta onneksi en lähtenyt kumppareilla. Jos olisin ollut kumppareilla liikenteessä niin valtaosa varpaankynsistä olisi varmaan irronnut.

Eli uudet kengät haussa seuraavalle reissulle (2021 UKK).

Mitä muuta Opittua

Jaksaa jaksaa, itselle tuo reissu todisti vissiin jotain. Että kyllä sitä jaksaa kunhan on aikaa.

Päivämatkat oli Hetta-Pallakselle sopivat 12 – 15 km, tuo on ihan ok 4 päivää putkeen ilman huilipäiviä.

Ruokapuoli, njoo nuudelit menee. Kuivattu jauheliha ok. Nyt voisi sitten seuraavalle reissulle koettaa kuivata muutakin. Mitä nyt nuudelin sekaan vois laittaa???

Kamppeet on ihan suht ok kunnossa, paitsi KENGÄT. Hmmm, teltta, se on kyllä hiukka ahdas. Varsinkin jos siellä pitäisi viettää aikaa (Esim. sateella).

Viikko reissun jälkeen on vielä toinen lapaluu hieman kipeä ja yksi varpaankynsi lähdössä. Ja ainut hiertymäkin paranemaan päin. Ja fiilis reissusta edelleen hyvin positiivinen. Eli heinäkuun UKK reissu ei puistata yhtään ajatuksissa.

Hetta-Pallas?!?

No olihan tää sellainen pakko käydä reissu. Mutta jälkikäteen mietittynä niin joo, uudelleen joskus vois ihan hyvin lähteä.

Olisko pätkä erilainen toiseen suuntaan?? Jaa-a vaikee sanoa. Ehkä pikkasen toisenlaiselta voisi vaikuttaa. Reitti sinänsä oli niin helppo että ei tuolla tarvinnut karttaa tai kompassia muuta kuin iltalukemiseksi. Reitti oli niiiiin hyvin merkitty että eksymisen vaaraa ei ollut.

Kelit voi olla kyllä tosiaan ihan mitä vaan ennusteista riippumatta. Ennusteet vaihtu melkein joka päivä.

Vaeltajia oli kyllä varsin paljon, vaikka kuulemma yleensä ennen jussia ei ole ollut kovinkaan paljoa. No nyt oli, ainakin mun mielestä.

Aamuvirkut saa paremmat telttapaikat…. Yksi eräkämppä yö pätkällä ”helpottaa” mukavasti. Varaustupia on mukavasti reitillä.

Kaasun kulutus oli varsin pieni vaikka tein ihan perus italianpataa monen minuutin keittämisellä. Yksi normi purkki riitti ihan heittämällä.

3 vai 2 yötä. Itselle tuo 3 yötä oli varsin ok. Kahden yön taktiikalla olisi varmaan mennyt hieman yli yrittämiseksi ja maisemien ihailu olisi saattanut kärsiä… Päivä reissut oli suunnilleen rankka, kevyempi, rankka, rankka. Eli haastetta kyllä riitti ihan riittävästi.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Valmistelut: Hetta – Pallas 2021

Siis täh mitäh?? Alle neljä viikkoa Hetta Pallas vaellukseen….

Ihan kuin olisi pientä jännitystä ilmassa… Pari juttua mietityttää.

  • Kengät
  • Ruoka
  • Hetta – Pallas korkeusprofiilit

Kengät

Millä kengillä lähden liikenteeseen? Siis mullahan on ne ”vaelluskumpparit”, Sievin saappaat. Mutta nyt kyllä noita nousuja ja laskuja tulee joka päivä???? No sit mulla on kyllä sellaiset Semi vaelluskengät, GoreTex, vettä imevät kengät jotka on ihan ok jos ei sada vettä.

Toi on kyllä vaikea nyt päättää millä lähteä. Voi olla että otan kumpparit + polkujuoksukengät varuiksi… En tiedä, pitää vielä kävellä kaikilla ennen lähtöä ja koettaa tehdä päätös hyvissä ajoin.

Uusien kenkien hankinta tässä vaiheessa ei oikein ole enää vaihtoehto jos ne pitäisi ”sisäänkävellä”.

Ruoka

Ruoka, no siihenkin olisi tulossa pieni muutos. Enemmän itse kuivattua ja vähemmän valmis pussiruokia. Tuota pitää myös keretä hieman testailee ennen reissua jotta ei reissu mene ihan pieleen.

Ruokalista

  • Kuivatut lihapullat. Tää kuulostaa Niiiin hyvältä että, noita voisi sekoittaa melkein mihin vaan eri ruokaan
  • Kuivattu jauheliha.
  • Keitot
  • Munakkaat ja letut

Pussi kuivaruokia varmaan otan kuitenkin sen 5 pussia mukaan, eli korvaan vain toisen aterian päivässä itse kuivatuilla ruuilla. Tai yritys on kyllä korvata enemmänkin mutta varuiksi otan joka toisen aterian valmiita kuivaruoka pusseja.

Lisäksi tulee miettiä millaisella ”keittiöllä” tulee lähdettyä liikenteeseen. Varsinkin jos tulee hauduteltua ruokaa tavallista enemmän. Paistinpannu on ainakin yksi asia lisää mitä tulee otettua mukaan jos munakkaita tulee paisteltua aamiaiseksi (ja ehkä jopa niitä lettuja???).

Ja varustatuminen siihen että jos keittiötä alkaa käyttämään myös AVOTULELLA! Nokihanskat!

  • Pikku trangia ”teline/tuulisuoja”
  • Kaasupoltin
  • Trangia Kattila
  • Trangia Paistinpannu
  • ?Kahvipannu? tai toinen kattila???

Risukeitintä ei varmaankaan tule kannettua mukana.

Reitti

Tarkoitus olisi mennä reitti neljässä päivässä, 55km /4 = noin 14km/päivä. No tällee ”paperilla” ei paha mutta käytännössä??? Sit sen näkee.

Se kuinka tuon voisi ehkä venyttää viiteen päivään. Täytyy hieman katsoa kuinka loppu päässä voisi ehkä ”loiventaa” tuota päivämatkaa jos tarvetta tulee.

Ja siis tää palvelu mistä korkeuskäppyrä ja reittikartta löytyy

Palvelu

En ole vastaavaa ennen löytänyt.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

2021 Repovesi

Repoveden kansallispuisto, tuo eteläinen kansallispuisto johon on pitänyt lähteä käymään monta kertaa! Mutta ei ole tullut lähdettyä.

Nyt sitten tuli helatorstai viikolla mahdollisuus lähteä katsomaan Repovettä ihan kunnolla, Kaakkurin kierroksen verran.

Ja tulihan sitä otettua ihan erikseen vapaatakin tuota reissua varten jottei tarvitse ihan suurimmissa ruuhkissa olla joka päivä tuolla.

Lähtöpaikaksi valittiin Tervajärven Parkkipaikka.

Reitit oli viitoitettu hyvin, eikä pelkoa eksymisestä ole.

Ja tulihan se Eka KP lossireissukin koettua.

Ja ekan päivän tavoitteena oli tietenkin ”The Silta” ja kuva siitä.

Silta on varmaan se ykköskuva joka Repovedeltä pitää saada. No nyt se on otettu.

Sillan lisäksi tuli ”valloitettua” yksi vuori ekan päivän aikana. Hmmmm, se ennakko ajatus Repovedestä oli enemmän ”tasainen” kuin että niitä ”vuoria” olis joka kulman takana!!!

No, mutta mikäs siinä että noita vuoria löytyy!! Vuoren päältä kyllä yleensä löytyy se ”juttu”! Katajavuoren maisemat ilta-auringossa oli jo sellainen juttu minkä takia kannatti tulla.

Ekan illan leirintäpaikaksi valikoitui Katajajärvi.

Tiistai iltana puistossa oli vielä varsin hiljaista. Kulkijoita oli kourallinen ja samalle leirintäpaikalle ei muita kulkijoita tullut. Iltapalaakin sai syödä rauhassa ilman itikoita.

Aamupalalle olikin jo sitten tilattu aurinkoinen herätys. Aamulla jo huomasi että päivästä tulisi lämmin.

Aamupala tarpeina melko perinteinen kahvi, puuro, kiisseli. Ja uutena juttuna kuivamuna munakas, joka toimi kyllä ihan hyvin. Ottaen vielä huomioon senkin että mukana ei ollut mitään paistorasvaa.

Vesihuolto oli varsin hyvin hoidettu Repovedellä. Parkkipaikkojen läheisyydessä löytyi kaivot joista sai raikasta vettä. Yhden kaivon vesi oli hieman ruskeaa. Mutta vettä tuli kyllä otettua myös järvistä ja se tuli puhdistettua sitten filtteripullon avulla.

Toisen päivän aikana sitten niitä vuoria tuli vastaan muutama. Se ehkä Hienoin paikka oli tämä Mustanlamminvuori josta näkymät olivat…..

Tämä paikka ei ihan oletuksena ole käyntikohteena kaikilla, jostain syystä? Mutta ainakin itse vinkin saaneena olin hyvilläni että tänne neuvottiin.

Ja olihan tuo Olhavanvuorikin ihan näkemisen arvoinen paikka.

Toisen yön leiriytymispaikaksi valittiin Sukeltajanniemi. Jossa sain kappaskummaa varsin hienon niemenkärki telttapaikan. Sukeltajanniemi on Talaksen tulipaikan lisäksi monesti nostettu yhdeksi hienoimmaksi telttailupaikaksi eri keskusteluissa.

Uusi Fjellun Abisko View 2 teltta maastoutuu mukavasti tommosiin paikkoihin. Keskiviikko iltana oli retkeilijöitä jo selkeästi enemmän. Tuo Sukeltajanniemi oli melkein täyteen ahdettu.. Ja olihan tuo paikka nyt se paikka missä tuli heitettyä talviturkkikin.

Ja ne maisemat mitkä sai tuolta paikalta avautumaan….

Yöllä.

Aamulla

Viimeiset päivät otettiin paljon rauhallisemmin (vaikka joitain pieniä vuoria matkalle mahtuikin).

Parin päivän ajan saimme kuunnella myös tykistön toimintaa Pahkajärveltä. Mutta ei siitä nyt suureksi haitaksi asti ollut.

Viimeinen yö vietettiin suuren kansanjuhlan merkeissä (siis porukkaa oli….) Kirnukankaan tulipaikalla.

Tykkään kyllä tuosta uudesta Fjellun teltasta (vaikka se painaa kuin pieni synti) varsin paljon sen monimuotoisuuden takia.

Lopputulema on että jooooo, kyllä varmaan tulee käytyä Repovedellä vielä uudemman kerran. Yhden – kahden yön reissuilla. Tai ehkä jopa päiväretkellä. Sen verran nähtävää sieltä kyllä löytyy.

Ja suuret kiitokset Miilulle mukavasta vaellusseurasta (ja matkaviinistä jota en ihan heti uskonut maistavani).

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi