Valmistelut: Hetta – Pallas 2021

Siis täh mitäh?? Alle neljä viikkoa Hetta Pallas vaellukseen….

Ihan kuin olisi pientä jännitystä ilmassa… Pari juttua mietityttää.

  • Kengät
  • Ruoka
  • Hetta – Pallas korkeusprofiilit

Kengät

Millä kengillä lähden liikenteeseen? Siis mullahan on ne ”vaelluskumpparit”, Sievin saappaat. Mutta nyt kyllä noita nousuja ja laskuja tulee joka päivä???? No sit mulla on kyllä sellaiset Semi vaelluskengät, GoreTex, vettä imevät kengät jotka on ihan ok jos ei sada vettä.

Toi on kyllä vaikea nyt päättää millä lähteä. Voi olla että otan kumpparit + polkujuoksukengät varuiksi… En tiedä, pitää vielä kävellä kaikilla ennen lähtöä ja koettaa tehdä päätös hyvissä ajoin.

Uusien kenkien hankinta tässä vaiheessa ei oikein ole enää vaihtoehto jos ne pitäisi ”sisäänkävellä”.

Ruoka

Ruoka, no siihenkin olisi tulossa pieni muutos. Enemmän itse kuivattua ja vähemmän valmis pussiruokia. Tuota pitää myös keretä hieman testailee ennen reissua jotta ei reissu mene ihan pieleen.

Ruokalista

  • Kuivatut lihapullat. Tää kuulostaa Niiiin hyvältä että, noita voisi sekoittaa melkein mihin vaan eri ruokaan
  • Kuivattu jauheliha.
  • Keitot
  • Munakkaat ja letut

Pussi kuivaruokia varmaan otan kuitenkin sen 5 pussia mukaan, eli korvaan vain toisen aterian päivässä itse kuivatuilla ruuilla. Tai yritys on kyllä korvata enemmänkin mutta varuiksi otan joka toisen aterian valmiita kuivaruoka pusseja.

Lisäksi tulee miettiä millaisella ”keittiöllä” tulee lähdettyä liikenteeseen. Varsinkin jos tulee hauduteltua ruokaa tavallista enemmän. Paistinpannu on ainakin yksi asia lisää mitä tulee otettua mukaan jos munakkaita tulee paisteltua aamiaiseksi (ja ehkä jopa niitä lettuja???).

Ja varustatuminen siihen että jos keittiötä alkaa käyttämään myös AVOTULELLA! Nokihanskat!

  • Pikku trangia ”teline/tuulisuoja”
  • Kaasupoltin
  • Trangia Kattila
  • Trangia Paistinpannu
  • ?Kahvipannu? tai toinen kattila???

Risukeitintä ei varmaankaan tule kannettua mukana.

Reitti

Tarkoitus olisi mennä reitti neljässä päivässä, 55km /4 = noin 14km/päivä. No tällee ”paperilla” ei paha mutta käytännössä??? Sit sen näkee.

Se kuinka tuon voisi ehkä venyttää viiteen päivään. Täytyy hieman katsoa kuinka loppu päässä voisi ehkä ”loiventaa” tuota päivämatkaa jos tarvetta tulee.

Ja siis tää palvelu mistä korkeuskäppyrä ja reittikartta löytyy

Palvelu

En ole vastaavaa ennen löytänyt.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

2021 Repovesi

Repoveden kansallispuisto, tuo eteläinen kansallispuisto johon on pitänyt lähteä käymään monta kertaa! Mutta ei ole tullut lähdettyä.

Nyt sitten tuli helatorstai viikolla mahdollisuus lähteä katsomaan Repovettä ihan kunnolla, Kaakkurin kierroksen verran.

Ja tulihan sitä otettua ihan erikseen vapaatakin tuota reissua varten jottei tarvitse ihan suurimmissa ruuhkissa olla joka päivä tuolla.

Lähtöpaikaksi valittiin Tervajärven Parkkipaikka.

Reitit oli viitoitettu hyvin, eikä pelkoa eksymisestä ole.

Ja tulihan se Eka KP lossireissukin koettua.

Ja ekan päivän tavoitteena oli tietenkin ”The Silta” ja kuva siitä.

Silta on varmaan se ykköskuva joka Repovedeltä pitää saada. No nyt se on otettu.

Sillan lisäksi tuli ”valloitettua” yksi vuori ekan päivän aikana. Hmmmm, se ennakko ajatus Repovedestä oli enemmän ”tasainen” kuin että niitä ”vuoria” olis joka kulman takana!!!

No, mutta mikäs siinä että noita vuoria löytyy!! Vuoren päältä kyllä yleensä löytyy se ”juttu”! Katajavuoren maisemat ilta-auringossa oli jo sellainen juttu minkä takia kannatti tulla.

Ekan illan leirintäpaikaksi valikoitui Katajajärvi.

Tiistai iltana puistossa oli vielä varsin hiljaista. Kulkijoita oli kourallinen ja samalle leirintäpaikalle ei muita kulkijoita tullut. Iltapalaakin sai syödä rauhassa ilman itikoita.

Aamupalalle olikin jo sitten tilattu aurinkoinen herätys. Aamulla jo huomasi että päivästä tulisi lämmin.

Aamupala tarpeina melko perinteinen kahvi, puuro, kiisseli. Ja uutena juttuna kuivamuna munakas, joka toimi kyllä ihan hyvin. Ottaen vielä huomioon senkin että mukana ei ollut mitään paistorasvaa.

Vesihuolto oli varsin hyvin hoidettu Repovedellä. Parkkipaikkojen läheisyydessä löytyi kaivot joista sai raikasta vettä. Yhden kaivon vesi oli hieman ruskeaa. Mutta vettä tuli kyllä otettua myös järvistä ja se tuli puhdistettua sitten filtteripullon avulla.

Toisen päivän aikana sitten niitä vuoria tuli vastaan muutama. Se ehkä Hienoin paikka oli tämä Mustanlamminvuori josta näkymät olivat…..

Tämä paikka ei ihan oletuksena ole käyntikohteena kaikilla, jostain syystä? Mutta ainakin itse vinkin saaneena olin hyvilläni että tänne neuvottiin.

Ja olihan tuo Olhavanvuorikin ihan näkemisen arvoinen paikka.

Toisen yön leiriytymispaikaksi valittiin Sukeltajanniemi. Jossa sain kappaskummaa varsin hienon niemenkärki telttapaikan. Sukeltajanniemi on Talaksen tulipaikan lisäksi monesti nostettu yhdeksi hienoimmaksi telttailupaikaksi eri keskusteluissa.

Uusi Fjellun Abisko View 2 teltta maastoutuu mukavasti tommosiin paikkoihin. Keskiviikko iltana oli retkeilijöitä jo selkeästi enemmän. Tuo Sukeltajanniemi oli melkein täyteen ahdettu.. Ja olihan tuo paikka nyt se paikka missä tuli heitettyä talviturkkikin.

Ja ne maisemat mitkä sai tuolta paikalta avautumaan….

Yöllä.

Aamulla

Viimeiset päivät otettiin paljon rauhallisemmin (vaikka joitain pieniä vuoria matkalle mahtuikin).

Parin päivän ajan saimme kuunnella myös tykistön toimintaa Pahkajärveltä. Mutta ei siitä nyt suureksi haitaksi asti ollut.

Viimeinen yö vietettiin suuren kansanjuhlan merkeissä (siis porukkaa oli….) Kirnukankaan tulipaikalla.

Tykkään kyllä tuosta uudesta Fjellun teltasta (vaikka se painaa kuin pieni synti) varsin paljon sen monimuotoisuuden takia.

Lopputulema on että jooooo, kyllä varmaan tulee käytyä Repovedellä vielä uudemman kerran. Yhden – kahden yön reissuilla. Tai ehkä jopa päiväretkellä. Sen verran nähtävää sieltä kyllä löytyy.

Ja suuret kiitokset Miilulle mukavasta vaellusseurasta (ja matkaviinistä jota en ihan heti uskonut maistavani).

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

2021 Plan A B ja C

Kevät kesä ja syksy vuonna 2021. Millaisia vaelluksia sitten? Nyt ehkä on hyvä aika jo aloitella suunnittelua ensi vuotta varten.

Tälle vuodelle (2020)oli tarkoitus tehdä kolme reissua lappiin, mutta tulikin tehtyä kaksi. Lemmenjoki + UKK.

Vuoden 2021 tavoite on ehkä kuitenkin edelleen se kolme reissua, ei vaan se onkin nyt neljä. Kesäkuussa ennen juhannusta ja juhannuksesta eteenpäin, heinäkuun lopussa ja Ruska aikaan (MUISTA ottaa opiksi edellisistä vuosista). Keskimmäinen reissu noista on ehkä se firman reissu.

Reissujen pituus olisi varmaankin se 5 – 7 päivää. Ja pituudet 50km – 100km. 100km on jo ehkä ihan maksimi reissu ja ehkä se vuoden vika reissu. Ja eihän nämä ”Vaellukset” tietenkään poista yhden yön reissujen tarvetta…

Mahdolliset kohteet…

  1. UKK Kyllä se on aika varma että ainakin yksi reissu kohdistuu UKK:hon. Reittinä todennäköisesti Marivaara – Tahvontupa – päiväseltään Vongoiva – Luiro – Kiilopää. Matka about 100km.
  2. Kevo ja sieltä Kuivin reitti. Luonnonpuisto. matka noin 80km.
  3. Muotkatunturi, olisikohan tää se eka Erämaa reissu? Matka, eka arvio olisi joku 50km.
  4. Hetta – Pallas. Ne maisemat.
  5. Halti, no ehkä ei. Mutta mutta. Matka yli 100km.

UKK on ainoastaan tuttu entuudestaan. No onhan tuolla päiväseltään Pallaksellakin tullut käytyä mutta ei se sillee ole tuttu.

Ja aika pitkiä pätkiä olisi tuossa osa! Kesän 2020 reissut olivat vajaa 50km ja about 70km.

Reissu 1

Kesäkuun alkupuolella ja koko viikon reissu. UKK Aittajärvi, Paratiisukuru, Pirunportti ja sitten Luiron kauta Kiilopäälle.

Reissu 2

Juhannusta tehtävä reissu sen vuoksi että silloin ei vielä olisi ötököitä Lapissa. No, sekin sitten kuulemma vaihtelee. Ja lumitilanne voi olla ihan mitä vaan. Tänä vuonna oletus oli että juhannuksena on lunta vielä paljon. Mutta ei ollutkaan?!?!?

Kevon Kuivin reitti? Polkukävely ja polulta ei saa poistua (koska luonnonpuisto). Mutta

mihin aikaan saa mennä? Reitti avataan vasta 15.6.

Tai sitten Hetta – Pallas. Voi olla että todennäköisemmin tämä olisi Hetta – Pallas.

Reissu 3

No tämä reissu on varmaankin se firman porukan kanssa. Kohde ja aikataulu taitaa olla jo melkein selvillä….

Reissu 4 Ruskareissu

No tähän ehkä olisi melkein jo kiinni lyötävissä tuo UKK! Ajankohta viikkoa myöhemmin kuin vuonna 2020. Ja lähtisin ehkä tuon Marivaaran kautta katsomaan maisemia Vongoivalta. Ja pääsisihän siellä testaamaan myös Tahvontuvan saunan.

  • Matkaa tulisi se noin 100km.
  • Kaksi saunaa (Tahvontuvalla ja Luirolla)
  • Vongoivan huiputus
  • Nuku yksi yö ainakin tunturin laella?
  • Marivaaran lähtöpaikka
  • Läpikävely

Ja risteyskohtia olisi muutamassa paikassa vuoden 2020 reissuun nähden. Eli ei tarvitsisi kulkea ainakaan samoja polkuja.

Ja kun kilsoja tulisi noin paljon niin kyllä se varmaan sen 7 päivää ottaisi patikointia.

Huom. UKK:sso jäisi sitten vielä NE The nähtävyydet näkemättä Paratiisikuru ja Pirunportti!!!

Musta Hevonen 1 Muotkatunturi

Nyt kun katsellut muutaman reissuvideon ja blogi kirjoituksen niin Muotkatunturi kyllä kutkuttelee enemmän ja enemmän.

Jos sinne tulisi lähdettyä niin pari juttua pitäisi ehkä vielä hieman vahvistaa/opetella varmemmaksi. Suunnistus ja Paikannus/suunnistus. Garmin Imreach vai mikä se nyt oli hätätilanteita varten.

Mutta olisiko ajankohta sitten Ruska-aikaan vai ennen juhannusta. Vai voisiko duuniporukka innostua Muotkasta??? Siinäpä vaikea kysymys.

Jossittelu. Jos eka reissu olisikin tuo UKK. Ja sitten Muotka/Kuivi olisi Ruskareissu ja mahdollisesti mikä sitten duuniporukan kanssa tehtävä reissu olisi…. Ei ole helppoa.

No, tulihan sitä käytyä marraskuussa Suunnistus kurssilla jonka pohjalta hieman vahvistui se oma tuntuma siitä että osaanko käyttää kompassia ja karttaa vakavassa mielessä suunnistukseen. Ja kyllä mä nyt uskon että voin tommosella kombolla lähteä erämaahankin (voinhan jookosta?). Aikaisempi kokemus siitä että pystyy paikantamaan itsensä kartalta on se tärkein asia ja tuotahan on tullut harrastettua aika pitkään jo.

Musta Hevonen 2 Halti

No tähän ei nyt usko joulupukkikaan. Tai no miksei? Mutta tää ei nyt ole vaan ole ollut edes Vielä haaveenan.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Avainsanat: , , | Kommentoi

2020 UKK Luiron lenkki

Sokostin huiputusta on tullut suunniteltua 2019 kesästä lähtien. Ja nyt oli sitten sen aika. Yrityksenä oli myös saada ajankohta osumaan ruskan alkuun. Ja olisihan tämä nyt sitten pisin vaellus yksin ja merkkaamattomilla reiteillä UKK:ssa. Apuna vain kartta ja kompassi. GPS laite jäi pois matkasta.

Vaellusta varten tuli kevennettyä rinkkaakin jonkin verran vaikka makuupussiksi tuli ”painava” Carinthia 3 vuodenajan pussi. Alkuvaiheessa näytti siltä että rinkan painoksi olisi tullut noin 15kg mutta loppu pakkailujen lopuksi paino taisi olla 17kg. Vaelluskengiksi tuli Sievin kumisaappaat + Crocsit leirikengiksi.

Matka Saariselälle. Kilometrejä sellainen noin 1150 kappaletta. Ajo päivässä Saariselälle ja yö hotellissa. Se etu hotellissa on että saa aamulla kunnon aamupalan ennnen vaellukselle lähtöä.

HolidayClub aamupala

Lähtöpaikkana toimi tällä kertaa Aittajärvi jonne vievä tie on kuulemma ”huonossa” kunnossa. No ei se nyt niin huonossa kunnossa ollut.

Päivä 1. Aittajärvi – Porttikoski

Aittajärvelle saavuttuani piti päättää mitä kautta lähtisin menemään kohti Luirojärveä. Ja hetken mietittyäni päätin lähteä Suomujoen vartta pitkin etenemään. Ekan päivän etapiksi katsoin noin 10km pätkän Porttikosken autiotuvalle.

Se eka puron ylitys, Saappailla!

Tuolle välille mahtui monta hienoa joenvarsi telttapaikkaa joissa oli vietetty öitä varmasti useammankin kerran. Joenvartta pitkin oli helppo liikkua eteenpäin kohti Porttikoskea.

Porttikoskella oli majoittuneena (telttaan) yksi vaeltaja ennen minua ja ennen yötä tuli vielä yksi vaeltaja lisää joka sitten majoittui itse autiotupaan. Teltan pystytys oli varsin helppoa vaikka se oli vasta toinen kerta uudelle teltalleni. Ruuan valmistin kämpän kaasuhellalla.

Mikä ei kuulu joukkoon?

Päivä 2. Porttikoski – Lankojärvi

Toisen päivän vaellukseksi tulikin sitten hieman lyhyempi pätkä Suomujoen vartta.

Se eka suon ylitys.

Lankojärvi on varmaan yksi niistä suosituista ekoista etapeista puistoon tultaessa.

Lankojärven kämppä

Lankojärvellä olikin sitten elämää selkeästi enemmän. Paikalle saapui useampi vaellusryhmä illaksi. Porukkaa oli niin varaustuvassa kuin kämpänkin puolella. Lisäksi pihalla oli useita telttakuntia minun lisäksi. Yksi ryhmistä oli jopa Somestakin tuttu. Yöllä oli hieman sadetta mutta ei sitäkään haitaksi asti ollut.

Päivä 3. Lankojärvi – Tuiskukuru – Luirojärvi

Päivämatkana kolmas päivä oli pisin päivä mitä reissussa tuli tehtyä. Lankojärveltä oli tarkoitus kävellä Tuiskukurun autiotuvalle ja katsoa jaksaako jatkaa matkaa siitä vielä eteenpäin. No kyllä jaksoi. Tuiskukurulla tuli vain syötyä ja hieman levättyä jonka jälkeen matka jatkui Luirolle. Kello oli kuitenkin sen verran paljon että hieman piti miettiä auringonlaskua joka häämötti muutaman tunnin päässä. Loppujen lopuksi saavuin Luirolle hieman auringonlaskun jälkeen.

Reitti kulki Kotakönkään kautta
Tunturin vierttä pitkin
Kohti Luiroa

LuironHilttoni taitaa olla suomen suurin autiotupa ja sen lisäksi alueelta löytyy myös sauna ja pari muuta tupaa. Telttailua varten löytyy tilaa myös varsin reippaasti. Telttoja mahtuu tuvan ympäristöön varmaan useita kymmeniä ((vieraskirjassa taisi olla maininta että joku oli joskus laskenut lähes 50 telttaa alueelta).

LuironHilttoni
Kämppä sisältä (Autiotupa puoli)
Ruokapaussi sisätiloissa

Ruokaillessani kämpällä tuli luettua tietenkin myös vieraskirjaa josta bongasin muutaman tutun päiväkirjamerkinnät. Ja monta muuta mielenkiintoista asiaa.

Luiron sauna tuli testattua heti ekana iltana hieman ennen kymmentä jolloin olikin jo varsin pimeää. Saunasta pulahdus järveen tuntui hyvälle pitkän vaelluspäivän jälkeen. Tulihan sitä pulahdettua hyisessä järvessä muutamankin kerran. Saunamaksun kävin suorittamassa vasta reissun jälkeen Saariselän info pisteessä.

Luiron erämaa sauna

Telttapaikkani ei ollut ihan järven vieressä. Ja itseasiassa se olisi voinut olla ehkä kauempanakin järvestä. Aamuinen usva/sumu oli aika hurja tuolla varsinkin pakkasaamuna.

Mun Teltta!
Aamuinen Luirojärvi

Täällä olisi ollut alkuyöstä mahdollisuus nähdä Revontulia. Mutta, väsymys oli kyllä sen verran kova että sippasin telttaani varsin tehokkaasti saunan jälkeen.

Päivä 4. Sokostin huiputus

Vaikka tuo kolmas päivä oli kyllä varsin rankka niin jotenkin sain itseni sitten kummiskin siihen ajatustilaan että huiputtaisin Sokostin. Jonkin aikaa mietittyäni tulin siihen lopputulokseen että ei se huiputus ajankohta päivän lisää huilaamalla tuosta muuksi muuttuisi. Kun ei jalat muutenkaan tuntuneet väsyneiltä.

Huiputus kilometrejä periaatteessa tulee 6km ylös ja 6km alas jos menee suorinta tietä. Minä en mennyt, joten kilometrejä taisi tulla hieman enemmän. Kiipesin ylös tuota Jaurutuskurua myöten tai mikä ”leveä” alue tuo nyt olikaan. Ja varsinkin vielä tuo alastulo kumisaappailla oli hieman, hitaampaa.

Kiipeämistä riitti!

Eniten tuo Sokostin huiputus kävi varpaisiin. Nyt ehkä on sitten pakko myöntää että Kumisaappaat eivät ole kaikista parhaat kengät tuntureiden huiputukseen (vaikka muuten ovatkin aika mainiot).

Huipulta näkymät Luirolle. Huipulla kyllä tuulenväre oli melkoinen.

Vaativuudeltaan tuo huiputus oli varmaankin se vaativin huiputus tähänastisista huiputuksistani. Jyrkkyys, rakkamaisuus ja korkeus. Nousua noin 400 metriä (vertailuksi Pyhä-Nattanen 200 metriä).

Päivä 5. Luirojärvi – Pälkimäoja

Lyhyt siirtymä Luirolta kohti Aittajärveä. Tässä oli jo hieman sellaista puurtamisen meininkiä.

Suotakin oli välillä.

Täällä vietetyn yön aikana oli täysikuu joka mollotti varsin tehokkaasti. Huomasin tämän siksi että yöllä jouduin käväisemään vessassa keskellä yötä (ainoan kerran reissun aikana, siis yöllä).

Pälkimäojan laavu

Päivä 6. Pälkimäoja – Aittajärvi (Maantiekuru)

Viimeisen päivän ponnistus. Nokka kohti maantiekurua

UKK:oon hiekka-aavikko

Viimeinen rasti Aittajärven kahlaamo. Olin päättänyt että oli vettä sitten miten paljon vaan niin menen kumppareilla yli. No ei sitä vettä sitten ollutkaan yli varren.

Viimeiset metrit ennen kahlaamoa
Tuosta yli!
Oranssit pohjamerkit

Yhteenveto ja mitä Opittua

Kelit oli varsin kohdillaan. Ruska ei kerennyt kunnolla alkaa (kaksi päivää puistosta pois tulon jälkeen Ruska alkoi!?!?!).

Kengät. Kumpparit ok kävelyssa mutta ei tunturin huiputuksessa. Crocsit ok leirikenkinä. Olisi voinut ehkä ottaa Paljasjalkasukat mukaan leirikäyttöön.

Turhia tavaroita oli ainakin Avaruuspeite, silmälasit, ThermaCell (tällä reissulla ei paljoa ötököitä ollut), Kahvipussi, ketsuppipussit…

Kaasua kului vajaa purkki (230g purkki). Olisikohan ollut riittävä määrä kaksi pientä tai sitten edes varapurkki pieni?

Tyynyliina, se olisi kyllä kova juttu. Itse leiritakki tyynynä melko ok, mutta jos se olisi vielä Oikean tyynyliinan sisällä!

Pitempikin pätkä olisi mennyt jos päiviä enemmän. Päivämatkojen tasapainotus. Hyviä leiripaikkoja tosi paljon (laavujen läheisyydestäkin).

Uusi teltta oli varsin toimiva härpäke. Rinkka mahtui joko sisälle tai sitten siihen Absidiin (absidi = eteinen). Kondenssivettä luirolla kerääntyi varsin paljon mutta oli se usvakin siellä varsin kova.

Huilipäivä ennen paluuta on hyvä varustehuoltoa varten ja muutenkin.

Huilipäivän aikana on hyvä tehdä varustehuoltoa.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Avainsanat: , , , | Kommentoi

2020 Lemmenjoen vaellus

Kesäloman 2020 heinäkuun loppuun oli varattu viiden päivän Lemmenjoen vaellus työporukan kera.

Tämä oli nyt se eka pidempi vaellus jossa tulisi liikuttua tunturialueella useamman päivän ajan. Neljä yötä, viisi päivää ja noin 45km matkaa.

Reissua on suunniteltu työporukan kanssa jo vuoden 2019 loppupuolelta asti. Olihan mukana loppupeleissä aika iso porukka, lähes kymmenen henkeä. Kokemustaso oli vähän vaeltaneista aina vanhoihin konkareihin asti. Oli hyvä että mukana oli konkareita joilta minun kaltaiseni sai hyviä vinkkejä tulevaa Ruskavaellusta varten (joka on oma eka ”pitkä” yksinvaellus erämaa-alueella. Tai no voiko UKK:ta sanoa erämaaksi?).

Reittinä meillä oli kaksi erilaista vaihtoehtoa.

Kulttuurireitti

Njurgulahti – Härkäkoski – Kapsuoja – Morgamoja – Ravadasjärvi

Hullureitti

Njurgulahti – Härkäkoski – Kultahaminan kautta Vai jokea myötäillen Sallivaaraan.

Reittihän (kulttuuri) on varsin selkeästi merkitty ja eksyminen on kyllä vaikeaa (mutta ei mahdotonta) Lemmenjoella kun liikutaan tuolla virkistys alueella. Mutta tulihan sitä kokeiltua suunnistusta ihan kartalla ja kompassilla (no melkein ainakin) siinä vaiheessa kun päädyttiin hieman oikaisemaan tunturin laen yli. Hullureitin porukka kyllä suunnisti oikeasti koska muuten ei välttämättä määränpäätä olisi saavutettu (sallivaaraa).

Aikaa meille oli varattu kulkea reitti läpi viisi päivää. Itse olin mukana Kulttuuri reitillä.

1. päivä

Eka päivämatka oli reipas 15km tai vähän enemmän. Reitti sinänsä oli mukavan helppo. Ja ekaa kertaa pääsi tekemään joen ylityksen vaijeriveneellä. Joka sinänsä oli ihan helppoa mutta hieman jännä. Nyt tiedän miksi voisi olla hyvä olla mukana yhdet Vaellushanskat.

Leiriydyimme Härkäkoskella jossa löysimme jokaiselle teltalle hyvin paikat. Muita telttakuntia ei Härkäkoskella ollutkaan. Vuokrakämppä oli tosin käytössä. Itikoita ei juurikaan ollut ja illalla oli vielä varsin lämmintä.

Eka yö lämpötila taisi laskea lähelle kymmentä astetta (ehkä). Voisi olla hyvä jos mukana olisi pieni ulkolämpömittari. Uni maittoi hyvin vaikka yöllä oli pitänytkin vetää makuupussin vetskari ihan oikeasti kiinni.

2. päivä

Tavoitteena alun perin oli päästä toisen päivän aikana Morgamojalle. Päivän vaelluksen aikana pääsimme katselemaan Ravadasköngästä joka olikin yksi hienoimpia putouksia mitä nyt suomessa olen nähnytkään. Ravadaskönkäältä jatkoimme matkaa Kultahaminaan jossa ryhmämme jakaantui eri reiteille.

Kulttuuri ryhmä jatkoi Hengenahdisuksen mäkeä pitkin ylöspäin kohtia Morgamojaa. Tosin päädyimme sitten kuitenkin yöpymään Kapsuojan tulipaikalle kun siitä hyvän paikan löysimme. Tässä tuli hyvä muistutus siitä että kannattaa edetä ja muokata suunnitelmia sen mukaan mikä hyvältä tuntuu.

Hengenahdistuksenmäki oli kyllä nimensä arvoinen.

3. päivä

Alun perin kolmas päivä oli tarkoitus pyhittää enemmän kevyelle liikkumiselle ilman rinkkaa. Mutta nyt nousimme Kapsuojalta Morgamojalle. Matka ei ollut pitkä, eikä se ollut edes sitten kovinkaan rankka.

Päästyämme Morgamojalle laitoin teltan pystyyn ja pidin loppupäivän huilia. Osa ryhmästä kävi ohimennen sivukirjastolla katsomassa kirjaston tarjontaa.

Yhtenä tehtävänä oli kokeilla päästä saunomaan Morgamojan saunalla joka on tarkoitettu vain vuokrakämpän käyttäjiä varten. Mutta tällä kertaa ei Vuokralaiset halunneet antaa saunaa muiden vaeltajien käyttöön. Huhut kertovat että monesti vuokralaiset ovat jättäneet saunan oven auki myös muille kulkijoille.

Huilin aikana sain luettua Kimi Räikkösen kirjan loppuun. Joten minulla olisi sitten jokin kirja jättää Karhu Korhosen kirjastolle.

4. päivä

No, suunnitelmissa oli kulkea Morgamojalta Matti Ravadakseen (Karhu Korhosen kirjaston kautta).

Morgamojalta kun noustiin ylös tunturiin maisemat avautuivat todella mukavasti. Maisemat oli juuri sitä mitä odotin.

Matka kirjastolle taittui mukavasti, avotunturissa tuli sitten hieman ”suunnistettua” suoraan kirjastoa kohden. Kirjastolla kävimme läpi kirjat ja koetimme löytää yhden kirjan jonka yksi firmamme työntekijöistä oli sinne jättänyt aiemmin (milloin lie?).

No tästä ei olisi ollut enään pitkä matka yöpymispaikkaan. Mutta, päädyimmekin sitten tekemään kävelyn Ravadasjärvelle asti. Eli vika päivä jäisi sille että voisi nukkua rauhassa niin pitkään haluaa ja voisi rauhassa tehdä aamutoimet ja sitten odotella kuljetusta jokiveneellä Njurgulahdelle.

Neljännen päivän iltana uni tuli varsin nopeasti. Yö nukutti makoisasti ja läheiset telttakunnat ovat ehkä häiriintyneet hieman kuorsauksesta, ehkä.

5. Päivä

No sitten olikin kotimatkan aika. Onneksi olimme valinneet tuon paluun Njurgulahteen päin veneellä eikä kävellen.

Opittua

Suklaata olisi voinut olla enemmän!? Ehkä. Neljännen päivän lämpötila vasta alkoi sulattamaan suklaata, syy siihen taisi olla se että suklaalevy oli rinkan kannessa.

Kännykkää kun käyttää vain kuvaamiseen niin että se on asetettu Flight Modeen niin akku kestää varsin pitkään. Pari päivää menee aika heittämällä.

Pokkari mukaan. Jokin luettava kirja siinä vaiheessa kun pitää paussia/huilaa onkin ihan kova juttu. Tuo Kimi kirjakin meni vaikka en muuten kyllä olisi sitä lukenut.

Pitempikin kävely onnistunee tarvittaessa jos vaan muistaa pitää joitain päiviä helpompana.

Kengät

Nyt oli käytössä Sievin kevytkumpparit terästettynä Comfort pohjallisilla. Alkupäivät tuntui menevän niillä ihan ok mutta jostain syystä viimeisenä kävelypäivän ne alkoivatkin tuntua ehkä turhan ”pehmeiltä”. Olisikohan moinen johtunut väsymyksestä tai sitten siitä että viimeisenä päivänä kävelyvauhti alkoi kiihtyä loppuakohden.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Avainsanat: , , | Kommentoi

2020 Evo Niemisjärven kierros

Vuoden eka yönyli vaellus ei kohdistunutkaan nyt kansallispuistoon vaan Evon retkeilyalueelle.

Ja kierrokseksi tuli valittua Niemisjärven kierros, pituudeltaan noin 20 kilometriä. Kierroksen puolivälissä on merkattu erillinen telttailualue jolle matkaa ekana päivänä kertyi noin 8 kilometriä (kierros tuli mentyä myötäpäivään).

Ekan päivän kävely piti sisällään erilaisia metsätyyppejä, hieman hiekkatietä ja loppuvaiheessa pätkän verran suota pitkoksineen.


Niemisjärven telttailualueella löytyi joitain pöytä+penkki ruokailupisteitä ja muutama tulipaikka omien eväiden valmistukseen. Jossain vaiheessa siellä on ollut jonkinlaista kioskitoimintaa jota ei nyt vuonna 2020 ollutkaan koska sinne ei ole saatu toimijaa. Vesipisteitä oli kaksi jotka eivät kuitenkaan vettä tarjonnut vaeltajalle. Tai no, vettä tuli mutta niin ruskeaa että ei sitä sitten viitsinytkään ottaa mukaan.

Telttapaikkoja oli jonkin verran mutta nyt onneksi oli paras paikka vapaana, järvimaisemalla.

Paikka oli polun vieressä jossa ihmisiä liikkui iltamyöhälle, se ei menoa haitannut. Muuten paikka oli varsin rauhallinen mitä nyt jossain vaiheessa yötä metsän siimeksestä kuului pöllön huhuilua. Ihmisiä oli tullut yöksi alueelle kalastamaan ja viettämään aikaa jonkin verran mutta illan aikana ei kyllä ääniä kuulunut muista lainkaan. Itikat olivat pikku hiljaa heräilemässä eloon mutta ei niitä vielä haitaksi asti ollut.

Toisen päivän kävely olikin sitten pituudeltaan 12 kilometriä. Eli siis neljä kilometriä enemmän kuin eka päivä. Maasto oli taaskin erilaisia metsätyyppejä kulkien kohti Evo keskusta. Välillä tuli ihmeteltyä kuinka paljon kivenlohkareita voi suomalaiseen metsään mahtua.

Päivän matka olikin jo sen verran pitkä että siihen piti sisällyttää ihan oikeita taukoja ruokineen ja pienine napostelutaukoineen. Ja johtuen telttailualueen huonosta vesitarjonnasta jouduin ”koeponnistamaan” taas suodatinpulloni tehon ruskealla järvivedellä.

Näin pari päivä myöhemmin täytyy todeta että kyllä se suodatinpullo varmaankin toimi ihan ok.

Toisen päivän aikana olikin sitten jo hieman enemmän soratietä reitillä joka kyllä sinänsä oli varsin rauhallista kulkea. Ruuhkaa ei reitillä ollut.

Mitä tekisin nyt toisin?

Ottaisin ehkä enemmän vettä mukaan kun tiedän että Telttailualueen vesi oli hieman ruskeaa. Kiertäisin reitin vastapäivään jolloin toiselle päivälle tulisi kevyempi siirtymä ja vähemmän metsäteitä. Jos kalastaisin niin ottaisin kalavehkeet mukaan.

Ja ottaisin nyt sen kevyemmän rinkan!

Kaiken kaikkiaan mukava yhden yön kierros rauhallisessa ja monipuolisessa maastossa.

Kategoria(t): Matkustus, Retkeily | Avainsanat: , , , | Kommentoi

2019 Hossa – Ruskavaellus

Hossan_kp

Eka useamman yön yksinvaelluskohde oli nyt sitten Hossa. Tuo Suomen kansallispuistoista ”uusin”. Toisena vaihtoehtona oli vahvasti mikäs muukaan kuin UKK mutta Hossa vei voiton muutamasta eri syystä.

  1. Ajankohta, lokakuun alku on jo sitä aikaa kun UKK:ssa alkaa lunta tulla ihan itsekseen. Ja se tuo taas sen ikävän puolen että merkkaamattomat polut häviävät lumen alle tehokkaasti.
  2. Vesistöjen (purojen) ylityksiä ei ole Hossassa kuin vain siltojen avulla. UKK:ssa voi olla puroja joita ei voi ylittää ilman että kahlaa ne Crocsien avulla. Ja vedenlämpötila on varmaan jo lähellä nollaa.
  3. Päiväkävely matkat. Hossassa pystyy helposti kävelemään sen 10 – 15 kilometriä ja silti on koko ajan säällisen kävelymatkan päässä tiestä (jolta sitten tukiryhmä voi käydä poimimassa kyllästyneen/väsyneen/eksyneen/tai muuten vain pois haluavan vaeltajan).
  4. Ajankohta uudelleen, UKK:ssa ei ole välttämättä ruskaa lainkaan jäljellä. Hossassa ehkä hieman. Ja kun Base Camp sijaitsee Kuusamossa on siitä mahdollista sitten mennä tekemään laskukauden avaus rinteeseen 4.10 kun rinteet avataan,

No miten se yksinvaellus meni? Tarkoitus oli viettää neljä päivää ja kolme yötä Hossan siimeksessä. Rinkkaan oli pakattu tavaraa joka lähtöön. Ruokaa, vara-akku, paristoja, vaihtovaatteita, kahvimaitoa, leipää ym ym ym. Aivan tarkkaa rinkan painoa ei tullut mitattua mutta karkea arvio menee 25 – 30 kilon väliin. Painoa oli selvästi enemmän mitä kesän aikana tehdyillä harjoitus kävelyillä.

Loppujen lopuksi olin vaelluksella 2 yötä ja 3 päivää. Totesin kolmannen päivän aamuna että kolmannen yön jälkeen tehtävä vaellus Muikkupurolta Hossan luontokeskukseen ei ollut sellaista vaellusta mitä lähdin hakemaan reissulta (ai selityksen makua? No vähän). Joten kolmantena päivänä kävelin vain suunnitellun matkan ja kutsuin tukiryhmän noutamaan minut Muikkupuron parkkipaikalta.

Eka päivä

Lähdin matkaan Huosivirran parkkipaikalta kohti Kokalmusta. Jo heti alkumatkasta alkoi satamaan vettä ja ensinmäinen ponnistus sadeviitan kanssa oli edessä. En ollut tuota sadeviittaa aiemmin ”heittänyt” päälleni Rinkan ollessa selässä. Tuo manööveri saattoi näyttää hieman erikoiselta mutta kukas tuota olisi siellä metsässä nähnyt, Rinkan oma sadesuoja oli jo oletuksena kyllä Rinkan päällä.

Eka ruokailupaikka oli Lounajan tulentekopaikka. Tuolla sitä tuli sitten tehtyä kaasun avulla (kaasu+trangia on minun ruuanlaitto välineeni) retkimuonaa. Tulentekopaikka sijaitsi rannalla ja tuulen tuivertaessa meinasi hieman tulla kylmä. Mutta ruuanlaitto onnistui mainiosti. Käyttö- ja juomaveden otin suoraan järvestä. Ruuanlaittoon menevä vesi tuli keitettyä ja juomavesi tuli suodatettua filtteripullon avulla.

20190929_093328259_iOS

Lounajan tulentekopaikalta matka jatkui sitten Lipposensalmen laavulle. Sade ei enää tässä  vaiheessa menoa haitannut. Matkojen suhteen olin jo etukäteen miettinyt että jos jostain syystä jalka ei enää nousisi niin voisin vaikka jäädä tähän Lipposensalmen laavupaikalle yöpymään mutta en sitä tällä kertaa tehnyt. Kävin paikat läpi ja katselmoin sopivat telttapaikat tulevaisuutta ajatellen, Tähänkin paikkaan tuuli kävi reippaasti järveltä päin.

20190929_105235368_iOS

20190929_105306545_iOS

Lipposensalmelta jatkoin matkaa sitten Kokalmuksen Laavulle poiketen kuitenkin matkalla Porotallille.

20190929_112033724_iOS

Tämä Porotalli ei siis ollutkaan mikään ravintolaketju kuten Levin Hulluporo. Porotalleja oli tuossa Kokalmuksen ympäristössä sitten useampiakin.

Kokalmuksessa vietin ekan yön. Päästyäni paikan päälle sain valita itse mihin telttani tällään ja tällä kertaa se paikka oli laavun takana olevan nyppylän päällä.

20190929_120233157_iOS

20190929_124442791_iOS.jpg

Muita hyviä ja tasaisia paikkoja ei  sitten löytyny kuin laavun vieressä. Mutta ajattelin tuossa vaiheessa että jos sinne tulee muita vaeltajia niin Laavulla saattaa olla elämää hieman myöhempäänkin. No tuolla paikalla en sitten nähnyt ketään muita, paitsi poroja.

20190929_145407683_iOS.jpg

20190929_125915070_iOS.jpg

Eka yö oli varsin sateinen. Luin jopa jonkin aikaa kirjaa ja katsoin 3G yhteyden avulla iltauutiset ennen nukkumaan käymistä. Jossain vaiheessa mietin että pitäisikö kaivaa korvatulpat rinkasta mutta en sitten viitsinyt.

Aamutoimet, Teltan kuivaus päältä ja sisältä, tässä wettex toimi varsin hyvin. Tämä oli eka kerta kun sitten pakkasin teltan ”kokonaisena” hieman märkänä pakettiin. Illalla seuraavassa paikassa tulee hieman jännitýstä siitä että miten sisäteltta on säilynyt kuivana. Aamupala + muut toimet ja rinkan pakkaaminen. Rinkka selkään ja kohti seuraavaa yöpymispaikkaa.

20190929_152840230_iOS.jpg

VINKKI 1.

Jos pitää valita yöpymispaikka Kokalmuksen ja Lipposensalmen välillä niin valitsisin tuon Lipposensalmen, Lipposensalmella oli tasaisia telttapaikkoja enemmän.

 

Toinen päivä

Tarkoitus oli kävellä seuraavaksi yöksi Värikallion keittokatokselle. Kävely sinänsä meni ihan hyvin mutta tuo lounaspaussi paikka meni hieman kävelyn loppuvaiheeseen Lihapyörteelle joka on jo varsin liki itse Värikallion keittokatosta. Matkan aikana tuli nähtyä muutama varsin kuivunut lampi.

20190930_085909589_iOS.jpg

Lihapyörteen laavu on perus laavu joka tosin on ihan parkkipaikan vieressä. Täällä tulikin sitten nähtyä jo ihmisiäkin. Perus retkilounas + kaakao päälle ja loppumatka Värikalliolle.

20190930_113217699_iOS

Värikallion keittokatoksella ei sitten mitään kovin hyviä telttapaikkoja ollutkaan. Muutama erikoinen katoksen takana olevassa rinteessä ja muutamia paikkoja tulentekopaikan vieressä. Tällä kertaa päädyin sitten laittamaan teltan lähes nuotiopaikan viereen. Sisäteltassa oli aivan aavistus ”ylimääräistä” kosteutta joka lähti wettexillä kerta pyyhkäisyllä. Eli vaikuttaisi siltä että teltan purkamiseen erillisiin osiin ei ole tarvetta.

20190930_155629987_iOS.jpg

Täällä kävikin sitten vielä illan aikana (ennen auringon laskua) porukkaa jonkin verran, mutta yöksi ei muita tullut.

Tässä vaiheessa kengätkin olivat päivän aikana imaisseet vetta jonkin verran ja koetin niitä kuivatella. Sen lisäksi täällä ei iltauutisten katsominen Internetin kautta onnistunut. Kännykkäverkko oli täällä todella huono (Elisa). Sen vuoksi tulikin luettua kirjaa edellisiltaa enemmän.

20190930_155549692_iOS

Aamutoimet olivat hieman rauhallisemmat johtuen pienoisesta päänsärystä joka oli varmaankin tullut hartioiden jumiutumisesta tai kylmettyneen niskan vuoksi (nukuin pää makuupussista ulkona). Mutta aamupalan ja buranan jälkeen olo helpotti, samalla tuli mietittyä päivän reittiä ja miten seuraava yö tulisi vietettyä. Pienen pähkimisen jälkeen päädyin pyytämään noutoa päivän päätteeksi Muikkupurolta.

20191001_060351877_iOS.jpg

Nyt rinkan pakkaaminen tuntui jo ihan helpolta.

Kolmas päivä

Suuntanan Muikkupuro. Värikallion keittokatokselta on matkaa noin kilometri Ala-Ölkyn laavulle. Ala-Ölkyllä ei ollut ketään enää siinä vaiheessa kun minä sinne saavuin. Itse asiassa en kolmen päivän aika nähnyt kuin päiväretkeläisiä ja kaksi polkupyöräilijää.

20191001_081201789_iOS.jpg

20191001_081518179_iOS.jpg

VINKKI 2.

Jos pitää valita leiriytymispaikka Värikallion ja Ala-Ölkyn välillä niin valitse Ala-Ölkyn laavu. Ala-Ölkyllä on hyviä telttapaikkoja monia.

Matka jatkui siten Ala-Ölkyltä taas Lihapyörteen laavulle ja siitä sitten Laukkujärven autiotuvalle jossa söin lounasta.

20191001_093621941_iOS.jpg

20191001_075737260_iOS.jpg

20191001_093651903_iOS.jpg

Jos olisin päätynyt viettämään vielä yhden yön niin olisin ehkä sitten jatkanut matkaani Puukkojärven autiotuvalle mutta nyt sitten päädyin jatkamaan matkaani Muikkupurolle. Olisin varmaan päässyt yksinään nukkumaan yön autiotuvalla mutta se ei nyt ollut tarkoitus tällä reissulla vaan ennemminkin kokeilla tuota telttailua syksyisissä olosuhteissa ja kokeilla miten eteneminen kolmena peräkkäisenä päivänä painavan rinkan kanssa onnistuu.

20191001_100324178_iOS.jpg

VINKKI 3.

Muikkupurolla on varsin mukavasti telttapaikkoja ja maisemat ovat varmaankin yhdet hienoimmat mitä erilaisia laavupaikkoja on tullut nähtyä.

Miten kävi?

  • Telttailu OK.
  • Vaellus OK, voisi matkaa mennä enemmänkin.
  • Rinkan paino ehkä turhan paljon. Turhaa tavaraa mukana.
  • Rutiinien syntyminen tulee kokemuksien kautta.
  • Valmiit reitit ja hyvin merkatut reitit eivät vaadi suunnistustaitoja.
  • Minne seuraavaksi? (No siis seuraavana päivänä käytiin #lapinkoiraölkky kanssa pienellä karhunkierroksella).
  • Seuraavan reissun suunnittelu käyntiin.

 

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

EsiKesäLoma 2019

Viime kesän Toscanan reissun ja tämän vuoden esikesäloman välistä on jäänyt selkeästi jotain puuttumaan, kesän 2018 kansallispuistot ja muutamat laskettelureissut.

Kansallispuistoista löytyy infoa retkeily sivulla.

Mutta, tämän vuoden EsiKesäLoma suuntautui…. kas kummaa Italiaan, Abruzzoon, Pescaran lääniin (tai mikä se nyt Italiassa onkaan) ja Alannon kylään – Abruzzo Borgo lomanviettopaikkaan. Alanno on Italian Maalla=maaseudulla.

20190325_074138007_iOS

Ja ajankohta oli hieman ehkä aikainen EsiKesäLomalle, maaliskuun loppu. Mutta sää oli kuitenkin parhaimmillaan varsin lämmin se hipoi suomen helle säätä.

20190325_164045951_iOS

Alanno on varsin lähellä Adrianmerta (Pescaran kaupunkia) Apenniinien vuoriston vieressä.

20190324_095603940_iOS

Reissussa oltiin tälläkin kertaa Rooman kautta norjalaisella lentoyhtiöllä.

20190322_185533210_iOS

Tosin tällä kertaa lento olikin yö aikaan. Ja saavuimme Roomaan keskiyön aikaan.

20190322_192938305_iOS

Roomasta matkan piti jatkua sitten etukäteen vuokratulla Alfa Romeolla. Mutta auto olikin sitten tämmöinen.

20190323_104146528_iOS.jpg

Ajattelimme että voi ollakkin ihan hyvä tulla Roomaan keskellä yötä niin ainakin Rooman kehätiellä on hieman rauhallisempaa. No ei ollut, sellainen puolen tunnin jonottelu odotti kehätiellä.

No Alannoon päästiin kuitenkin sitten perille melko säälliseen aikaan vähän ennen kello kolme yöllä.

Alannossa tulikin sitten käytyä lähes joka päivä, yleensä aamuisin kävellen. Alla kuvassa Alanno näkyykin keskellä kuvaa mäen päällä.

20190323_091255904_iOS.jpg

 

20190323_094340319_iOS

Ja lähikylissäkin kyllä tuli kierreltyä monena päivänä. Sunnuntaina oli naapurikylässä tietenkin markkinat.

20190324_084606694_iOS.jpg

Ja Outlet kylässäkin vierailtiin.

20190326_100119031_iOS.jpg

Caramanico Termessä käytiin katselemassa Alppityylistä vuoristokylää josta olisi lähtenyt useita erilaisia vaellusreittejä.

20190325_114156361_iOS.jpg

20190325_115827442_iOS

20190325_115303414_iOS

20190325_113954737_iOS.jpg

Majapaikan lähellä olisi löytynyt vielä muutama laskettelukeskus joka olisi ollut avoinna. Mutta tällä kertaa ei nyt lasketteluvermeitä tullut mukaan.

Ja majapaikan terassilta aamukahvia hörppiessäkin maisemat olivat varsin kohdillaan.

20190323_081505349_iOS.jpg

20190329_095846550_iOS

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

Kesäloman eka viikko oli ja meni

Tänä vuonna loman aloitus otettiin varsin aikaisin Toukokuulle. Ja tällä kertaa suuntana oli sitten Italian Toscana.

IMG_1059

Tälläkin kertaa avainsanat olivat Norwegian ja Airbnb. Aluksi kärkyttiin sopivan hintaiset lennot, hyvissä ajoin. Ja kun ne oli plakkarissa niin sitten alkoi kämpän metsästys, pääasiallisesti Airbnb:stä. Airbnb:n huono puoli tuntuu olevan se että ”hyvät” paikat varataan tosi aikaisin ja sen vuoksi kolmen kuukauden päähän katseltavia hyviä kohteita ei vaan tunnu löytyvän. Mutta, nyt olimme kuitenkin hyvissä ajoin liikenteessä joten paikkakin löytyi Monteverdi Marittimosta varsin helposti.

IMG_0955 (2)

Kaksi makuuhuonetta, uima-allas ja maisema. Tarvitaanko jotain muuta? No ei välttämättä mutta tähän mökkiin sen lisäksi kuului täydellinen oma rauha. Reilun kokoinen tontti oli kokonaan aidattu ja varustettu kauko-ohjattavalla sisääntuloportilla (no uloskin päin pääsi samalla kauko-ohjaimella). Ja olihan mökissä myös internet yhteys (joka tosin välillä hieman pätki).

IMG_0994

IMG_0954.JPG

IMG_0909.JPG

Mökin omistaja oli koko ajan tavoitettavissa ja käytettävissä jos vain mitään apua olisimme tarvinneet. Jos tarvetta olisi ollut niin hän olisi ajanut kotoaan naapuri kylästä puolessa tunnissa mökille.

IMG_1113.JPG

IMG_1117.JPG

Mökissä oli reilun kokoinen kamiina jossa sai poltella tammea. Tosin kirvestä ei ollut jätetty meille vuokralaisille? Se saattaa olla ihan hyvä koska edellinen vuokralainen ei ollut osannut käyttää kamiinaakaan ilman savujen sisälle tuloa. No täytyy todeta että ei se kamiina ihan helpoin lämmitettävä ollut…

IMG_1120.JPG

IMG_1126.JPG

Kyläkin oli tavoitettavissa kävellen. Kylän palvelut koostuivat Villisika myymälästä jossa roikotettiin villisian kinkkuja karvoineen päivineen ja takimmaisesta kammarista löytyi juustotahkoja erikokoisina. Pari pientä ”markettia” joissa myytiin pakolliset eloonjäämisruuat, yksi Trattoria ja yksi Pizzeria. Ja olihan siellä yksi melko uusia Spa Hotelli joka palveli myös Ravintolana. Hotellilta valui kylään lähinnä amerikkalaisia turisteja.

IMG_1054.JPG

Lennot otimme Rooman kautta joka oli ehkä hieman kaukana kohteestamme mutta kuitenkin varsin helposti saavutettavissa autolla (autostradaa oli jonkin verran käytettävissä). Ja sen lisäksi paluuseen otimme sellaisen reilut puolipäivää Roomaa jona aikana kävimme läpi 6 kohdetta (yhteen putkeen). Ja yötä vietimme Fiumicinossa rannan vieressä.

IMG_1228.JPGMajapaikkamme ympärillä oli katseltavaa yllin kyllin viikon ajaksi. Pieniä kyliä, vähän isompia kyliä, välimeren rantaa, luonnonpuistoja, mutkaisia teitä jne. Olisihan se Pisakin ollut tuossa vierellä mutta sinne emme kuitenkaan tällä kertaa sitten lähtenyt. Viinitilojakin oli kyllä joka lähtöön mutta niille emme myöskään eksyneet.

IMG_1074.JPG

IMG_1077.JPG

IMG_1073.JPG

Auto, auto on aivan ehdoton kikotin tuolla. Tällä kertaa kävi pieni mäihä siinä että saimme upgraden autoomme siten että Audi Q1 tai mikä lie vaihtuikin Minin Cabriolettiin. Mini oli juuri sopivan kokoinen laite pieniin kyliin ja mutkaisille vuoristoteille. Ja kelien ollessa kohdallaan olihan se mukava ajella katto alhaalla tukan hulmutessa (tai no, olihan meillä hatut ja lippikset päässä).

IMG_0927

Lopputulema on että: Olihan kyllä hienoa paikka!

 

Kategoria(t): Autot, Matkustus, Retkeily | Avainsanat: | Kommentoi

Ölkky

Ölkyllä tässä vaiheessa ikää noin 5,5 kuukautta. Tähän mennessä on keretty tutustumaan monenlaisiin asioihin.

Luonnonpuistoihin

Nuuksio

file9

Meiko

file8

file-1 (1)

Nuuksio

IMG_20180415_114000

Ja välillä sitä omaa tahtoa kyllä löytyy!

IMG_20180408_090245

Ollaan käyty välillä pidemmässä reissussa ”harjoittelemassa” autossa olemista.

file1

file-4444

Kotona poseeraaminen ei aina onnistu mutta onneksi edes joskus kerkeää kuvan ottamaan.

file-11.jpeg

file1

file-3

filelap

Jokunen hammas meillä saatiin Hammaskeijulle!

file-2

Ja kyllähän sitä menoa sitten riittää.

Kategoria(t): Harrastukset, Lapinkoira, Matkustus | Avainsanat: | Kommentoi