Tietolaatikko

Tänä vuonna helatorstai viikon suunnitelmat sitten hieman muuttui. Tarkoitus oli mennä Karhunkierrokselle mutta kuten tiesimme niin siinä oli kyllä riskiä tiedossa jonkin verran. Tulvahuippu oli sitten juurikin helatorstai viikolla. Joten siirryimme näppärästi varasuunnitelmaan – Koloveteen.

Ja olihan Kolovedellä vielä nähtävää kun viime vuonna tuli kierrettyä vain puolikas puistoa.

Tänä vuonna aloitus oli sama kuin edellisenä vuonna. Lähdimme kiertämään puistoa myötäpäivään ja ekan yön majapaikaksi valikoitui Vaajasalon leirintäpaikka.

Ja Vaajasalon maisemat ei kyllä petä!

Kanootit parkkeerattiin tosin nyt toiselle puolelle Vaajasaloa kaislikkoon.

Tällä kertaa majoitteena toimi luotto Fjellu, Leveä makuualusta ja kesämakuupussi. Ja tietenkin uusi Disain tyynyliina. Kesämakuupussilla tarkeni varsin hyvin koko reissun ajan.

Toisen yön majapaikka oli Syväniemi. Matkalla sinne kävimme lounastamassa tietenkin Ukonkannan vieressä jossa vesi oli niin alhaalla että siitä ei läpi päässyt.

Syväniemessä meidän lisäksi yöpyi yksi backraftaaja. Mutta Syväniemen auringonlasku ja nousu! Ne olivat kyllä aikas OK!

Ja kerrankin! Olin hiukka hereillä auringonnousun aikaan…

Seuraava päivä olikin sitten sitä jotain uutta. Lounaspaikaksi valitsimme Pyylinojan leiripaikan. Jossa maisemat olivat varsin kohdillaan!

Tuosta sitten jatkoimme matkaa Pitkäsaareen joka onkin sitten Koloveden Pohjoispää. Reissun loppupuolella oli edelleen vielä vihreääkin laittaa leivän päälle!

Pitkäsaaren auringonlasku oli kyllä sekin varsin toimiva.

Ja kerkesin tuota vielä käydä katsomassa myös toiselta puolen saarta.

Mittasimme tuon veden lämpötilan ja sehän on jo lähes uitavassa kunnossa (+12)!

Viimeinen päivä

No, tilanteet muuttuu ja jännitystä peliin. Lähdimme Pitkäsaaresta sillä ajatuksella että edessä olisi toka vika päivä. Mutta tuulen nopeus oli noussut varsin merkittävästi ja suuntakin oli vastainen. Ylitimme yhden selän ja päätimme sitten leiriytyä ja jäädä odottamaan tuulen tyyntymistä.

Odottelimme iltaan asti tyyntymistä joka sitten tapahtuikin (onneksi). Teimme sen verran muutosta etenemiseen että olimme kaikki kolme samassa kanootissa. Saimme tuolla tavalla eniten ”voimaa” etenemiseen. Hinasimme kakkoskanoottia perässä.

Iltaa myöden sadekuuroja tuli ja meni. Jonka vuoksi sitten muutimme suunnitelmaa sen verran että päätimme meloa Kirkkorantaan asti samalta istumalta, koska seuraavaksi päiväksi oli luvattu samanlaista navakkaa tuulta.Illan aikana meloessamme oli varsin tyyntä.

Leiriydyimme sitten Kirkkorantaan yöksi ja söimme ruokavarastoja tyhjiksi.

Olihan kyllä taas makea reissu! Kiitokset reissukavereille Samuelille ja Jannelle!

Mitä opittua/muuta

Teeren huuto! Joo,heräsin ihme rääkäsyyn plus pulputukseen. Teerihän se. Sääksi oli pesällään jo pesimässä. Ja muutenkin lintuja oli moneen lähtöön telkkiä, joutsenia, kurkien huutoa ja käkiä joka paikassa.

Jostain syystä lettutaikina ei toiminut niinkuin piti! Pitää opetella joku toinen resepti pienelle määrälle lettuja.

Pitempi kanootti oli Linderin Inkas kolmen hengen malli millainen itsellänikin on ollut. Se kyllä toimi varsin hyvin kaksi päällä ja isolla kuormalla. Olisi siinä se Pizza uunikin mennyt!

Millainen retkeilyvuosi tästä on tulossa. Monipuolinen? Haasteellinen? Kiva? Erilainen?

No varmastikkin tänä vuonna tulee koetettua tuota ”nuku yö ulkona jokaisena kuukautena” haastetta suoritettua. Ainakin helmikuusta eteenpäin. Koska helmikuussa olisi tarkoitus lähteä kokeilemaan parin yön Hiihtovaellusta. Vai onko se nyt vielä sitten oikea vaellus jos vain kaksi yötä? Mutta ainakin eka nukuttu yö ulkona olisi tuolloin. Tammikuu on hieman haasteellinen kun pari viikonloppua menee laskureissulla.

Eka oikea plänätty vaellus olisi Karhunkierros Toukokuussa. Eli 82km Oulangan Kansallispuiston alueella. Mutta kun tuosta Karhunkierroksen tilasta ei kovin tarkkaan tiedä toukokuulta niin sitten on myös varasuunnitelma.

Heinäkuun lopussa olisi työpaikan porukan kanssa vaellus. Joka voisi olla Lemmenjoen Kansallispuiston erämaa alueella, noin 5-7 päivän reissu ja noin 65-80km.

Sitten olisi se ruskavaellus. Mutta sen kohdetta ei ole vielä tullut mietittyä. Mutta varmaankin pohjoinen on se suunta (Kevo, UKK, Muotka…) UKK olisi siitä helppo että voi tukeutua eräkämppiin ja bongailla erämaa saunoja. Ruskvaellusta hieman katselin tuolta UKK:oon Kemihaarasta tai sitten Marivaarasta. Kartta on pyörinyt jo pöydällä jonkin aikaa.

Tänä vuonna ei olisi siten kuin vaan kolme pitempää reissua. Kesällä yksi viikko hujahtaa Le Mansin 24 tunnin kisaa katsellessa (tai osa matkustaessa).

Tai olisihan se UKK saunojen kiertäminen vielä pahasti kesken. Jos vaikka sitten extempore kävis parilla saunalla? Muutaman uuden saunan voisi saada sellaisella yhden – kahden yön reissulla. Yksi ”vaikea” sauna löytyy UKK:sta jonka saavuttaminen on tod näk talvella kaikkein helpointa.

Yhden yön reissuja tulee sitten varmaan vähän tilanteen mukaan. Ainakin työporukan kevätreissu joka ehkä kohdistan tuonne Päijänteen Kansallispuistoon. Ja Patvinsuo jos vaan sopiva sauma tulee.

Kansallispuisto bongaus ei välttämättä vielä pääse maaliin. 6 paikkaa jäljellä joista nyt ainakin se 3 tulee käytyä. No onhan mulla kyllä kesälomaakin hiukkasen!

Mutta monta paikkaa olisi mihin vielä pitäisi mennä ja käydä!

No siis kahden yön reissu! Josko nyt ihan vaellukseksi voisi sanoa? Mutta itselleni kuitenkin se yksi iso haave/koetus jota pidemmän aikaa haaveillut.

Toimiminen talvella, suksilla, teltassa, lunta, kylmää, pimeetä… Kaikkea sellaista mitä ei kesällä tule edes ajatelleeksi. No kuitenkin tämä oli sellainen reissu mikä piti lyödä lukkoon hyvissä ajoin jotta tulisi tehdyksi.

Ja kun itselläni ei noita tarvittavia asioita ole niin nyt tuli ekaa kertaa testattua sitten vaellusvarusteiden vuokraamista. Sukset, ahkio ja kotateltta tuli vuokrattua. Ja kotaan vielä tuo kamina lämmön tuottajaksi.

Se mitä muista varusteista sitten kesään verrattuna oli erilaista. Kaksi makuupussia, jos olisi ollut tosi kylmä (ei ollut). Termospulloja kolme kappaletta. Ruokaa varten ja vettä varten. Pipoja, hanskoja ja takkeja moneen lähtöön. Lämmintä vaatetta. Ahkioon tavaraa mahtui helposti.

Suurimman tilan ahkiosta vei tuo varsin massiivinen kotateltta. Ja niin miksi kotateltta?? No kun ei aiemmin ole moista tullut kokeiltua ja sinne sai sisälle sen kaminan.

No onhan se ihan eri olla tuolla kaminan lämmössä pakkasilla! Varsin luxusta. Pienellä kaminalla ei tarvitse kovin paljoa olla puita kun lämpötilan sisällä saa siedettäväksi. Tosin tää kotateltta oli niin iso että ei se nyt ihan plus 15 asteiseksi lämmennyt?!!?

Mutta millaiset puitteet hiihtovaellukselle oli? Kun saavuimme Salamajärvelle taivas muuttui siniseksi, Jippiii! Tämähän oli ihan tilattu keli.

Saimme hiihdellä perjantain yöpymispaikkaan auringonpaisteessa ja hieman navakassa tuulessa.

Toinen päivä oli myös yhtä aurinkoa! Ja tuulikin oli tyyntynyt varsin mukavasti. Ja tarkoituksena oli tehdä sellainen ”aloittelijan” lenkki päivän aikana. Ei mitään isoa lenkkiä. Joten aikaa oli ottaa aurinkoa ja ihastella maisemia.

Ja nätisti se pulkka tuli koko matkan perässä. Ainakin tällee ekalla kerralla kyllä tää suohiihto toimii meikäläiselle parhaiten kun en ole noin 40 vuoteen hiihtänyt lainkaan. Ja olihan meillä kyllä varsin hyvä hankikanto.

Toinen yö vietettiin laavussa. Se mitä tältä reissulta opin. Kahdet villasukat mukaan ja Nalgenen vesipullo! Varpaat eivät lämmenneet kunnolla toisen yön aikana.

Silti tuli nukuttua kyllä varsin hyvin, lähes kellon ympäri! Huom jouluvalot!!!!

No mitä tuli opittua? Ne sukat ja lämminvesipullo makuupussin sisään. Termarit tärkeitä, yksi termari kiisseliä varten! Pelkkä lämmin vesi ei maistu hyvälle.

Hiihtämistä olisi hyvä harjoitella lisää. Tällä osaamisella ei tunturiin. Oikeiden vaatteiden setti?!?! Ohuet villahanskat lisäksi varustesettiin. Kotateltta oli ihan turhan iso.

Mutta muuten kyllä voisin kuvitella lähteväni uudelleen suksimaan suolle!

Ja Iso Kiitos retkikaverille Sannalle!!! Kovin moni ei lähtisi meikäläistä viemään ekalle ”hiihtovaellukselle” kun kokemustaso moisesta on nolla! No nyt ei enää ookkaan!!!

Työpaikan syksyinen viikonloppureissu järjestettiin tällä kertaa Merellisessä ympäristössä. Tammisaaren kansallispuistossa Jussarössä syyskuun lopussa. Tuo oli kauden viimeinen viikonloppu kun Jussaröhön oli mahdollisuus saada venekyyti.

Ennen matkaa hieman kyllä jännitti tuo keli. Kun yleensä merellä aina tuulee ja syksyisin sataa niin tällä kertaa tilattu aurinkoinen keli sitten toteutui.

Tällä kertaa ei varsinaista vaellusta ollut vaan kevyttä patikointia ympäri saarta. Tutkien Jussarön nähtävyyksiä.

Saareltahan löytyi erilaisia maisemapaikkoja.

Ja siis tähän PV:een torniinkin pääsi katselemaan maisemia!

Ja uimarantakin oli hieman erikoisempi, Iron Beach.

Ja kun oltiin lähellä avomerta niin maisemat olivat myös sen mukaisia. Ja veden kirkkaus oli myös hämmästyttävää.

Keli oli aurinkoinen ja lämmin joten hyvin pystyi kyllä myös ihan vaan istuskelemaan ja katselemaan maisemia pitempiäkin hetkiä.

Kaiken kaikkiaan maisemat olivat kyllä jotain sellaista mitä jaksaa katsella tunti tolkulla ja vamaan uudelleenkin.

Ennen iltaa sitten pystytimme teltat leirintäalueelle. Muita telttailijoita ei sitten ollutkaan. Veneissä oli yöpyjiä jonkin verran.

Ilta olikin sitten varattu ruokailuun, chillailuun ja saunomiseen. Jussaröstä löytyy satama ravintola mistä löytyy juotavaa ja pikku purtavaa. Lisäksi on vuokrattavissa sauna josta pääsee mukavasti mereen pulahtamaan. Majoitusta löytyy jossain muodossa myös jos vaikka teltta ei ole se ”sun” juttu.

Veden lämpötila oli vielä noin +10 asteista. Eli ihan hyvin pystyi vielä käymään pulahtamassa.

Paluupäivän keli oli lähes yhtä hyvä. Veneliikenne hoidetaan Tammisaaren satamasta mistä nyt syys aikaan laiva ajoi kerran päivässä edestakaisin. Polttopuita oli hieman nihkeästi tässä vaiheessa kautta puuliiterissä.

Tämä oli nyt minun kansallispuisto numero 34. Eli 7 puistoa olisi vielä käymättä. Mutta oli tämäkin sellainen paikka mihin houkuttaisi tulla kyllä uudelleenkin. Saas nähdä mikä KP on seuraavaksi vuorossa?

Erämaahan ja takaisin. Tää reissu oli nyt yksi niistä reissuista mitä on tullut mietittyä ja suunniteltua pikkasen pidempään (muutaman vuoden!).

Alkuperäinen tarkoitus oli kävellä peltojärven päähän hiekkarannalle kattelee maisemia Peltojärvelle. Mutta jo toisen päivän aikana rupesi näyttämään siltä että keli olisi muuttumassa kovin sateiseksi seuraavien päivien aikana. Ja kun tuota tuli hieman sitten pohdittua niin päätin että en menisi niin syvälle erämaahan vaan jäisin toisen päivän leiriin sitten pitämään leiriä kahdeksi yöksi.

Ennen lähtöä kävin tarkkoo Rinkan painon Kiilopäällä edellisenä iltana. 16kg ihan ok, tuohon tuli päälle sitten leipä, voi, juusto ja makkara.

Lähtökuva

Ekan päivän aikana kävelin maltillisesti ja nukuin polun päässä. Muita ei tuolla näkynytkään. Yöllä ei tullut kylmä vaan lämpötila pysyi reippaasti plussan puolella.

Toisena päivänä kävelin kahden tunturin välistä pieneen laaksoon joka sitten johti pienen järven rannalle. Maaruskaa oli tuossa vaiheessa jo varsin reippaasti.

Ekana iltana tein ihan pienet tulet maapuista. Sen verran että saatoin todeta osaavani tehdä nuotion maapuista, jee!

Toisena iltana sitten tein jo ihan ”kunnon” tulet että sain paistettua makkaraa iltaruuaksi.

Sitten olikin päätettävä jatkanko matkaa vielä yön verran vai kävelenkö pois. Saatuani säätiedotukset päädyin kävelemään pois. Seuraaville päiville oli luvattu reipasta sadetta useaksi päiväksi. No eihän siinä mitään, suunnistin sitten kohti Mersua ei ihan suorinta tietä.

Yöllä kuukin paistoi varsin mallikkaasti.

Matka takaisin Mersulle sujui varsin reippaasti. Matkalle osui hienoja joenvarsi maisemia ja Lahtisen kämppä.

Mutta millainen reissu tuo oli kaiken kaikkiaan? No olihan tää se pieni koetinkivi siihen että onnistuuko eteneminen erämaassa ilman polkuja ja pysyykö sitä kartalla. Vaikka en nyt mennyt niin pitkälle kuin aioin niin joo, kyllä tää toimii. Haluunko uudestaan yksin erämaahan? Kyllä ja ei! No tätä on vähän vaikea selittää! Mut yks asia on että tämmöstä Yksin vaellusta kyllä kaipaan, tuolla ne kaikenlaiset tunnetilat voi kyllä heitellä ihan laidasta laitaan mitä ei varmaankaan tapahdu samalla tavalla jos jonkun kaa olisi (näin ainakin olen nyt kokenut).

Lähdenkö vielä uudelleen erämaahan? Kyllä, ehkä pikkasen lämpimämpään aikaan. Vaikka ylempänä pieni epäröinti niin joo, joku tonne kyllä vetää.

Kotimatkalla tuli sitten käytyä täällä!

Niin se mitä tuli opittua. Lämmin aika ehkä sopisi paremmin erämaa reissulle. Silloin ei tarvitsisi niin paljoa miettiä tavaroiden kastumista. Mitään ei hävinnyt! Karkit oli jees. Lue karttaa tarpeeksi usein ja muista seurata maamerkkejä.

Viime vuoden ruskareissun päätteeksi tuli päätettyä yksi reissu tälle vuodelle, ja se oli Korvatunturi. Tuo mystinen paikka missä Joulupukkikin asuu. Ja mihin ne kaikein vaikeimmatkin joululahja toiveet voi viedä!

Itse vaellus ei ole mikään kovin pitkä ja matkalla on varsin mukavat retkeily varustukset käytettävissä. Ajankohdaksi valittiin Kesäkuun puoli väli, sillä ajatuksella että reitillä olisi tarpeeksi kuivaa ja räkkäaika (ötökkäaika) ei olisi kerennyt hyvään vauhtiin. Bingo, lämpötila pyöri +5 – +10 asteen välissä neljä päivää ja sitten lämpeni vikalle päivälle +15 asteeseen. Ötököitä ei pahemmin ollut kuin sitten vikana päivänä.

Päivä 1. Kemihaara – Vieriharju 10km

Lähtö Kemihaaran parkkipaikalta oli vasta puolen päivän jälkeen. Parkkipaikalla oli kourallinen autoja ja yksi matkailuauto josta lähti pari pyöräilijää päiväpolkasulle (ehhehee). Ekan päivän pätkä meni ihan heittämällä valosan aikana (toinen ehhehehe), kun ei aurinko laske lainkaan.

Vieriharjussa on sauna, lämmitettiin se ja juotiin heti Kaikki saunajuomat pois vaikka tarkoitus olisi ollut yksi lonkero mennessä ja yksi lonkero takaisin tullessa. Niin no, olihan tuo paino sitten heti pois rinkan painosta.

Kukaan ei olisi varmaan arvannut mitä lonkeroita ottaisin mukaan!

Mutta sauna maittoi ja sitten saunan jälkeen uni. Kämpällä ei ollut muita samana yönä. Nukuttiin kämpässä sisällä. Ja pieni HUOMIO kaminaan ei kannata laittaa enempää kuin kuusi pientä klapia palamaan (ei halkoja, ei yhtään kappaletta), ei yhtään enempää.

Päivä 2. Vieriharju – Rakitsanoja 5 km

No tää on sellainen lyhkänen päivä. Osa vaeltajista tekee niin että yhdistää tän lyhkäsen pätkän samaan päivään kun käväisevät Korvatunturilla. Rakitsanojan Kammi on varsin uusi kammi joka on rakennettu talkoovoimin muutama vuosi sitten. Kammi on kämppää pienempi mutta kuitenkin varsin näppärä rakennus.

Lyhyen päivävaelluksen jälkeen oli sitten aikaa tehdä lettuja ja ihmetellä muuten vaan menoa. Rakitsanojalla tuli nähtyä suurin osa ihmisistä mitä reissun aikana tuli nähtyä.

Ja olihan täällä sitten kämppäkoira Jimi. Pientä väsymystä ilmassa.

Päivä 3. Rakitsanoja – Korvatunturi – Rakitsanoja 20km

Päiväpatikka päivärepun kera. Mukaan vettä, hartsporttia, eväsleivät ja karkkia. Reissun huiputuspäivä. No siis itse korvatunturille ”nousu” ei tuntunut edes sillee nousulta. Matkaa vain oli sillee reippaasti. Se mikä jäi tältä päivältä tekemättä oli tuo rauhanpaalulla käynti. Nyt ei tunnut siltä että tuonne olisi ollut tarvetta mennä. Alkuperäisenä ajatuksena oli että jos olisi vaikka yöpynyt korvatunturin murustan huipulla. No kaikki ketkä olivat siellä käyneet sanoivat että ei ole telttapaikkoja siellä.

Ja maisemat oli kyllä Korvatunturin päältä varsin upeat.

Maisemia jaksoi katsella ihan pitemmän tovinkin vaikka tuuli meinasi hieman viilentää kevyesti pukeutunutta vaeltajaa.

Ja Joulupukkikin oli kotosalla!

Ja se mikä oli hassu kun ei tuota karttaa ollut katsonut kovinkaan tarkkaa niin missä päin se Suomi oli ja missä venäjä. Yksi paikallinen sitten kyllä osasi kertoa mistä päin Sokosti ja Pyhä Nattaset löytyy.

Päivä 4. Rakitsanoja – Vieriharju 5km

Ei mitään ihmeellistä, taas pääsi saunomaan. Sauna lonkero olisi maistunut. Vieriharjulla oli sitten yksi Kemihaaran kiertäjä joka on ollut mukana monissa talkoissa kyseisellä alueella. Kaveri oli tullut Kotarilla päivässä länsirannikolta Kemihaaraan. Ja illaksi sitten asenteli pihalle montakymmentä metriä pitkän radioamatööri antennin. Ja olihan sillä varsin näppärän oloinen Radio (Mutta YLEX ei kuulunut?).

Tuolla setillä sitten voi viestitellä ympäri ämpäri maailmaa kavereiden kanssa. No kämpällä ei kännykkä toiminut. Mutta mä kiipesin mäen päälle niin netti toimi. Itikat heräsivät tuona iltana ja muutenkin ilta oli tyyni. Joten siinä sometellessa piti koko ajan kävellä jos ei halunnut joutua aivan syödyksi.

Päivä 5. Vieriharju – Kemihaara 10km

Ei mitään erikoista, autolle kävely. Lämpötila nousi yli +15 asteen. Yhdeltä paikalliselta oli pudonnut ennaltamiskipon kansi!! En palauttanut sitä omistajalleen…

Kemihaarasta joutuu ajelemaan aika pitkän pätkän ”hiekkatietä” ennen kuin pääsee asfaltille.

Loppusanat

Kiitokset reissukaverille (Joulupukki alias Janne) seurasta.

Lonkeroa olisi voinut olla tosiaan sen kaksi kappaletta per sauna kerta, ehkä.

Rinkka oli nyt normaalia painavempi. Ei haitannut. Uudet vaellussauvat toimi hyvin. Ruoka-aineiden kanssa ei lämpöongelmia kun ulkona oli lähes koko ajan jääkaappi lämpötila.

Vaellus Pizza käytiin syömässä Rukalla. Alkupalaleivät oli törkeeen hyviä!!!

Niin se toivelista!!! No enpäs kerrokkaan.

No olihan sit extempore reissu Kemiönsaareen. Olen muutaman tarinan bongannut tästä laavusta viimeisen parin vuoden aikana. Ja aina, joka kerta ajatellut että tuonne pitää mennä. No nyt oli se hetki että menin. Torstain aikana mietiskelin että mitäs tänä viikonloppuna ja perjantaina puolen päivän aikaan sitten päätin että tuonne.

Matkaa tuonne oli sellainen 1 tunti ja 45 minuuttia, ei paha. Kaiken lisäksi poikkesin moottoritieltä jo Saloa aikaisemmin Muurlasta ja ajelin läpi maalaismaisemien Perniöön. Tuo pätkä on kyllä sellainen mikä mun silmään sopii varsin mainiosti.

Auton parkkeerasin Söderlångvikin parkkikselle ilta seitsemän jälkeen. Kahvila ja kaikki palvelut olivat siinä vaiheessa jo kiinni.

Parkkikselta on matkaa noin kolme kilometriä laavulle. Matka kulkee läpi omentarhan, metsän ja kallioiden kautta mitä hienoimmissa maisemissa. Ja heti alussa oli mahdollisuus seurata harmaahaikaroiden lentelyä.

Ja kyllähän se hiukka mietitytti että kuinka paljon porukkaa tuolla olisi… No ei onneksi kovinkaan paljoa. Ja toisaalta että millaiset ne maisemat sitten on.

Ja kyllähän ne maisemat oli aika pysäyttävät.

Ja ylipäätään millainen laavu. On laavuja ja sitten on Laavuja. Tää on Laavu.

Erikoista on että Laavun sisällä on tulipaikka! Eli Laavu on kaksiosainen, tulipaikka ja huilipuoli.

Ja sen lisäksi sateensuojassa oleva Pöytä plus jakkarat.

Laavulta on sitten tosiaan sellainen tajunnanräjäyttävä auringonlasku maisema.

Laavulla kyllä nukutti hyvin. Tähän aikaan vuodesta ei vielä itikoita ollut. Ja tuulikin tyyntyi yöksi varsin mukavasti. Ja linnutkin laulelivat varsin mukavasti ja pöllö huhuili jossain lähettyvillä.

Kyllä tää on sellainen laavu että tänne tulee tultua uudelleenkin. On tässä laavussa sen verran monta juttua kohdillaan. Ehkä sellainen pieni miinusmerkki on että laavun läheisyydessä ei ole huussia.

Ja tulihan sitä sitten aamulla käytyä Söderlångvikin museossa ja kahvilassa.

Ja kun ohimennen kahvilassa kysyin niin aamupala laavulle voisi onnistua kyllä kahvilan kautta?!?!?

Niin, mitä opittua.

No ota kuitenkin rinkka eikä reppua yön yli reissuun. Extempore reissut on kyllä kivoja.

Jos kesäaikaan käy tuolla ja yöpyy laavussa niin itikkaverkko mukaan. Ja jos telttaa aikoo käyttää niin kupoli (ja tasaisia paikkoja ei ole kovinkaan paljoa).

Vuoden eka yön yli telttaretki tuli sitten tehtyä. Kohteena Kopparnäs. Ja sen vuoksi Kopparnäs että Porkkalaan tuntuu änkeevän noita lintubongareita heti aamun sarastaessa varsin reippaasti.

Lähtö oli hieman extempore tyyppinen. Keli oli mitä mahtavin joka sitten antoi sen viimeisen kimmokkeen. Koko yö plussan puolella, täysin tyyntä ja pilvetön yö.

Tarkoituksena ei ollut vaeltaa vaan käydä yöpymässä yksi yö ihan ittekseen helpolla tavalla. Samassa paikassa oli toinen telttakunta. Ja juuri voimaan astunut ruohikkopalovaara estikin sitten makkaran grillauksen.

paikalle saapuessa oli meressä vielä jonkin verran jäätä, rannat olivat sulat. Mutta Lauantaina aamukahvin aikaan jää KATOSI ihan yhtäkkiä noin vaan?!?!?

Jäätä

Ei jäätä

Ilta puuhat olikin sitten lähinnä auringon laskun seuraamista ja lintujen kuuntelua.

Leiripaikka oli taas sellainen varsin hieno, rantahietikon vierestä. Koska yöksi oli luvattu tyyntä keliä jätin sitten sivuoven ositttain auki mistä oli helppo seurailla yötaivasta.

Ja yksi teema retkellä oli testata että tarkeneeko nukkua jo kesämakuupussilla lähellä nollaa. No yöllä lämpötila laski vissiin johonkin plus 5 kieppeille. Ja ainakin tuossa lämpötilassa makuupussi toimi ihan hyvin. Ja oli mulla siis varuiksi sitten ”lämmin” pussi myös mukana.

Yöllä oli mukava katsella hieman yötaivasta. Ja jokusen tähdenlennonkin näin (taas).

Aamu oli kelien suhteen myös yhtä juhlaa. Ja teltassa nukutti varsin mukavasti. Heräsin aamulla noin puoli kuusi katsoin teltasta ulos ja jatkon unta vielä ysiin.

Ja sitten olikin aamupalan aika..

No mitä tuli opittua?

No ei kai nyt varsinaisesti mitään? Tai no, kesämakuupussi ok jos plussalla. Yön yli reissut on mukavia. Valmistaudu etukäteen niin vielä helpompi lähteä extempore.

Eli näitä lisää.