Viime vuoden ruskareissun päätteeksi tuli päätettyä yksi reissu tälle vuodelle, ja se oli Korvatunturi. Tuo mystinen paikka missä Joulupukkikin asuu. Ja mihin ne kaikein vaikeimmatkin joululahja toiveet voi viedä!

Itse vaellus ei ole mikään kovin pitkä ja matkalla on varsin mukavat retkeily varustukset käytettävissä. Ajankohdaksi valittiin Kesäkuun puoli väli, sillä ajatuksella että reitillä olisi tarpeeksi kuivaa ja räkkäaika (ötökkäaika) ei olisi kerennyt hyvään vauhtiin. Bingo, lämpötila pyöri +5 – +10 asteen välissä neljä päivää ja sitten lämpeni vikalle päivälle +15 asteeseen. Ötököitä ei pahemmin ollut kuin sitten vikana päivänä.

Päivä 1. Kemihaara – Vieriharju 10km

Lähtö Kemihaaran parkkipaikalta oli vasta puolen päivän jälkeen. Parkkipaikalla oli kourallinen autoja ja yksi matkailuauto josta lähti pari pyöräilijää päiväpolkasulle (ehhehee). Ekan päivän pätkä meni ihan heittämällä valosan aikana (toinen ehhehehe), kun ei aurinko laske lainkaan.

Vieriharjussa on sauna, lämmitettiin se ja juotiin heti Kaikki saunajuomat pois vaikka tarkoitus olisi ollut yksi lonkero mennessä ja yksi lonkero takaisin tullessa. Niin no, olihan tuo paino sitten heti pois rinkan painosta.

Kukaan ei olisi varmaan arvannut mitä lonkeroita ottaisin mukaan!

Mutta sauna maittoi ja sitten saunan jälkeen uni. Kämpällä ei ollut muita samana yönä. Nukuttiin kämpässä sisällä. Ja pieni HUOMIO kaminaan ei kannata laittaa enempää kuin kuusi pientä klapia palamaan (ei halkoja, ei yhtään kappaletta), ei yhtään enempää.

Päivä 2. Vieriharju – Rakitsanoja 5 km

No tää on sellainen lyhkänen päivä. Osa vaeltajista tekee niin että yhdistää tän lyhkäsen pätkän samaan päivään kun käväisevät Korvatunturilla. Rakitsanojan Kammi on varsin uusi kammi joka on rakennettu talkoovoimin muutama vuosi sitten. Kammi on kämppää pienempi mutta kuitenkin varsin näppärä rakennus.

Lyhyen päivävaelluksen jälkeen oli sitten aikaa tehdä lettuja ja ihmetellä muuten vaan menoa. Rakitsanojalla tuli nähtyä suurin osa ihmisistä mitä reissun aikana tuli nähtyä.

Ja olihan täällä sitten kämppäkoira Jimi. Pientä väsymystä ilmassa.

Päivä 3. Rakitsanoja – Korvatunturi – Rakitsanoja 20km

Päiväpatikka päivärepun kera. Mukaan vettä, hartsporttia, eväsleivät ja karkkia. Reissun huiputuspäivä. No siis itse korvatunturille ”nousu” ei tuntunut edes sillee nousulta. Matkaa vain oli sillee reippaasti. Se mikä jäi tältä päivältä tekemättä oli tuo rauhanpaalulla käynti. Nyt ei tunnut siltä että tuonne olisi ollut tarvetta mennä. Alkuperäisenä ajatuksena oli että jos olisi vaikka yöpynyt korvatunturin murustan huipulla. No kaikki ketkä olivat siellä käyneet sanoivat että ei ole telttapaikkoja siellä.

Ja maisemat oli kyllä Korvatunturin päältä varsin upeat.

Maisemia jaksoi katsella ihan pitemmän tovinkin vaikka tuuli meinasi hieman viilentää kevyesti pukeutunutta vaeltajaa.

Ja Joulupukkikin oli kotosalla!

Ja se mikä oli hassu kun ei tuota karttaa ollut katsonut kovinkaan tarkkaa niin missä päin se Suomi oli ja missä venäjä. Yksi paikallinen sitten kyllä osasi kertoa mistä päin Sokosti ja Pyhä Nattaset löytyy.

Päivä 4. Rakitsanoja – Vieriharju 5km

Ei mitään ihmeellistä, taas pääsi saunomaan. Sauna lonkero olisi maistunut. Vieriharjulla oli sitten yksi Kemihaaran kiertäjä joka on ollut mukana monissa talkoissa kyseisellä alueella. Kaveri oli tullut Kotarilla päivässä länsirannikolta Kemihaaraan. Ja illaksi sitten asenteli pihalle montakymmentä metriä pitkän radioamatööri antennin. Ja olihan sillä varsin näppärän oloinen Radio (Mutta YLEX ei kuulunut?).

Tuolla setillä sitten voi viestitellä ympäri ämpäri maailmaa kavereiden kanssa. No kämpällä ei kännykkä toiminut. Mutta mä kiipesin mäen päälle niin netti toimi. Itikat heräsivät tuona iltana ja muutenkin ilta oli tyyni. Joten siinä sometellessa piti koko ajan kävellä jos ei halunnut joutua aivan syödyksi.

Päivä 5. Vieriharju – Kemihaara 10km

Ei mitään erikoista, autolle kävely. Lämpötila nousi yli +15 asteen. Yhdeltä paikalliselta oli pudonnut ennaltamiskipon kansi!! En palauttanut sitä omistajalleen…

Kemihaarasta joutuu ajelemaan aika pitkän pätkän ”hiekkatietä” ennen kuin pääsee asfaltille.

Loppusanat

Kiitokset reissukaverille (Joulupukki alias Janne) seurasta.

Lonkeroa olisi voinut olla tosiaan sen kaksi kappaletta per sauna kerta, ehkä.

Rinkka oli nyt normaalia painavempi. Ei haitannut. Uudet vaellussauvat toimi hyvin. Ruoka-aineiden kanssa ei lämpöongelmia kun ulkona oli lähes koko ajan jääkaappi lämpötila.

Vaellus Pizza käytiin syömässä Rukalla. Alkupalaleivät oli törkeeen hyviä!!!

Niin se toivelista!!! No enpäs kerrokkaan.