Tänä vuonna se syssysempi reissu tuli sitten tehtyä jo elokuussa. Ja hyvä niin, koska odotuksissa oli sellainen rauhallinen reissu niin se kyllä onnistui vallan mainiosti.
Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä Kemihaaran parkkipaikalta kohti Tahvon tupaa ja sieltä sitten päiväseltään Vongoivan räystäälle ja huipulle. Paluu matkalla sitten Härkävaaran tuvalle ja sieltä sitten Peskihaaran kautta takaisin autolle.
No teoriassa se olis ollut sellainen seitsemän päivän reissu +-1 päivää riippuen reitistä. Ruokaa oli kyllä seitsemälle päivälle (plus varapäivä). Mitä muuta erikoista? Kenkinä oli ei niin vettä pitävät vaelluskengät jotka kyllä mukavat kävellä. Sadehousuja en ottanut lainkaan mukaan! Miksei, no en vaan ottanut! Makuupussina oli kesämaakupussi, no kun vielä elokuu.
Matkalla Kemihaaraan jäin vielä yöksi kuusamoon josta sitten jatkoin matkaa aamulla Kemihaaran parkkikselle. Kuusamosta Kemihaaraan on aikas monta tuntia ajoa, vaikka se tuntuu jo siltä että siinähän on ihan vieressä jo.
Parkkipaikalla ei montaa autoa ollut. Tapasin tuossa parkkiksella yhden englantilaisen joka oli menossa Korvatunturille. Muita vaeltajia en sitten reissun aikana nähnytkään.
Eka päivä Kemihaara Manto-oja
Tuttua tutumpikin pätkä. Onhan tuota tullut käveltyä kokonaan ja osittain useamman kerran. Hyvällä kelillä mukava pätkä missä useita soita helposti rautapitkoksia pitkin ylitettävissä. Ja eipä tuossa tällä kerralla ollut mitään erikoisempaa. Mutta sillee mukava pätkä että heti pääsee erämaan rauhaan haistelee suon tuoksuja.
Se mitä mietin lähinnä oli se että jäänkö Manto-ojalle vai menenkö kilometrin eteenpäin Mantoselälle. No jäin Manto-ojalle kun se nyt vaan on niin hieno kämppä. Ja tällä kertaa maltoin etsiä myös lähteen josta tuli raikasta vettä. No kyllä se puronkin vesi on aikas raikasta (mutta hiukan ruskeaa).
Keli oli hyvä ja lämmin. Lämmitin illalla kaminaa ihan pikkaisen. Mutta laitoin sen yhden klapin liikaa, vähän aikaa oli turhan lämmintä kämpässä. Ötököitä ilmaantui pikkasen kämpän ulkopuolelle iltasella, mutta ei paljon. Ja joo, nukuin kämpässä. Katselin telttapaikkoja kämpän ulkopuolelta mutta omaan makuuni sellaisia hyviä ei oikein löytynyt.
Toka päivä Manto-Oja Peskihaara
Aamusta piti tehdä päätös mihin kävelisin toisena päivänä. Tähtäänkö Tahvontuvalle vai menenkö suoraan Peskihaaraan. No, ennusteet näytti koko ajalle että kosteaa olisi ja sateita tulisi joka päivä. Ja kun en ihan hirveästi välitä tarpoa vesisateessa ajattelin pelata varman päälle ja suunnata sitten Peskihaaraan. No sen verran kiersin että kävin katsomassa tuon Mantoselän kämpän.
Päivän kävely oli ihan sellainen reipas 17km. Mitään kummepia nousuja ei tuolla reitillä ole. Tosin, joitain ylitettäviä soita kylläkin on. Kartassa noiden soiden yli menee pitkospuut! Mut mit vit! Ei siellä mitään pitkoksia ollut! Ei ainakaan mun reitillä. Noo, kastuikohan kengät sit heti tässä, kastui!
Lounasta söin sitten Jussin-Murustan laavulla. Yleensä en lounaalla mitään tulia virittele mut nyt jostain pelmahti itikoita aika liuta ja laitoin pienet tulet nuotioon. Ja tällä kertaa savu kyllä ajoi ötökät muualle.
Siitä ei sitten ollutkaan kovin pitkä matka Peskihaaraan. Tai olihan siitä nyt jokunen kilometri. Kämpälle kerkesin varsin hyvin, juuri sopivasti ennen sadetta.
Peskihaaran kämppä oli sellainen pieni mukava kämppä. Netti toimi hyvin ja hiljaista oli. Itikoita ehkä hieman enemmän kuin Manto-ojalla. Laveri oli hieman kapea mutta kyllä siinä uni tuli.
Kolmas päivä Peskihaara Härkävaaran kämppä
No tämä. Keli vaikutti olevan ihan ok. Pientä sateen uhkaa luvattu melkein koko päiväksi, ei mitään rankkasateita. Matkaa olisi noin 5km linnuntietä mutta mutta. Tuolla välillä ei ole polkuja, ei ainakaan karttaan merkittyjä. Ja soitakin tuohon matkalle muutama mahtuu. Tosin niitä pystyy hieman kiertämään ja valkkaamaan sillee että soiden ylitykset on ihan maltillisia. Eivätkä ne olleet mitään tosi upottavia. Jos paikoilleen jäi seisomaan niin kyllä ne sitten upotti.
Joten pikkasen tuo jännitti lähteä ihan poluttomaan metsä/suo pätkään menemään kun ei tuolla ole myöskään sellaisia selkeitä tuntureita joiden mukaan suunnistaisi. Mutta tulihan lähettyä.
Kävelin suoraan kämpälle! Pikkasen käytin GPS tietoa avuksi, en paljon. Kengät oli märät! Ja taas kerkesin kämpälle ennen sateen alkamista, aika hyvä mäihä,
Sauna olikin valmiiksi lämmin kun saavuin perille! Siellä oli kaksi poromiestä oikomassa saunaa!
Täälläkin katselin että olisko teltalle hyviä paikkoja! Ei ollut joten nukuin kämpässä, korvatulpat korvissa! Hyvin nukutti. Ja Härkävaarassa ei ole kenttää puhelimelle.
Ja kyllä Härkävaaran sauna toimi hyvin vaelluksen jälkeen. Ja sitten vielä seuraavana päivän kun tuli saunottua uudelleen ennen paluuta Peskihaaraan. Ojassa/purossa oleva vesi oli kylmää! Lonkeroa ei ollut tällä kertaa mukana. Poromiehet kyllä tarjosivat olutta, mutta ei, vieläkään en osaa juoda olutta!
Neljäs päivä Härkävaara Peskihaara
Takaisin Peskihaaraan. No nythän tää olikin jo tuttu reitti. Ja löysin jopa yhdestä kohtaa vajaan kilometrin polkua. Oliskohan ollut poronpolkua vai ihan ihmisten polku? No hyvin toimi. Tosin niitä pitkoksia ei ollut ja kengät olikin ihan likomärät. Sen vuoksi en edes viitsinyt vaihtaa crokseja joen ylitykseen vaan lompsin kengät jalassa joesta yli.
Lämmitin kämppää ihan aavistuksen jos vaikka olisi saanut kenkiä hieman kuivumaan (eehhehee, no eivät kuivuneet).
Ja joo, nukuin viimeisen yönkin kämpässä. Peskihaarassa olisi kyllä ollut useita hyviä telttapaikkoja pihalla.
Viides päivä Peskihaara Kemihaaran parkkipaikka
En tiedä mistä mulle oli jäänyt mieleen että matka olisi noin 10km. Mutta se olikin 14km.
Peskihaaran lähde oli tämmöinen hieman erikoisempi!
No ei se mitään kovin haasteellista maastoa ollut. Tasaista polkua pääosin. Ja netti toimi koko ajan, kuuntelin radiota melkein koko matkan.
Opittua ja niitä näitä
Ne pienet jutut. Kengät, kyllä mä pari kertaa mietin että jos vaikka ne kumpparit… Pitää muistaa ensi kerralla (muista lukea tämä).
Ilmapatja per… vuoti. No nyt siitä ei ollut haittaa kun nukuin joka yö kämpissä joissa oli patjat.
Kertaakaan en laittanut takkia päälle. Vaikka sadetta oli luvattu niin en sateessa joutunut kävelee, hyvä.
Olisko pitänyt mennä Tahvontuvalle? No kerkeehän sinne. Mutta Härkävaara kun on Paliskunnan mökki (ja sauna) voi ollakkin jatkossa sellainen kysymysmerkki että jatkuuko metsähallituksen ylläpito sinne? Jos ei niin veikkaanpa että paliskunta sulkee sen yleisen käytön. Eli saunabongauksen suhteen oli hyvä käydä nyt Härkävaarassa.
Ja UKK saunabongauksen listalla tää oli neljäs sauna. Olikohan kolme vielä käymättä! No tarkennuksena se että avoimia saunoja olisi kaksi. Tahvontupa ja Anterinmukka (missä sauna on tällä hetkellä vielä käyttökiellossa).
Ja olihan tuo hyvä käydä kokeilee tuollaista polutonta taipaletta. Olihan se raskaampaa mutta kun ajan kanssa menee! Poluttomia paikkoja on erilaisia, Paistunturi ja Muotkatunturi ovat paljon mukavempia mennä poluttomassa. Moni olisi saattanut tuolta Härkävaarasta oikaista Kemihaaran erämaan kautta suoraan parkkikselle mutta minä en (eivätkä poromiehetkään olisi moista tehnyt), siihen väliin nimittäin jää aikas monta kilometriä suota.
Tietolaatikko 