Vuoden neljäs vaellus on takana ja varmaankin vuoden vika vaellus (olihan?). Tätä vaellusta olinkin ehkä omalla tavallaan odottanut eniten ja onhan tää aina sitten se vaellusvuoden kohokohta.

Eli kohteena oli tänäkin vuonna UKK mutta ajankohta oli viikkoa myöhemmin kuin viime vuonna. Lähtöpaikkana tuttu jalkojen huuhtelu paikka Aittajärvi (jossa autoja oli varsin runsaasti parkissa). Ja Huom tällä reissulla tuli myös testattua Lekin vaellussauvaa!

1. Päivä Aittajärvi – Jyrkkävaara

Aittajärvellä vesi oli kylmäää. Ja vettä riitti mutta se ei aiheuttanut mitään ongelmaa. Kumppareilla ei olisi päässyt kuivin jaloin yli.

Päivän reitti oli varsin tasainen joenvarsi kävely kauniissa maisemissa. Keli oli ihan ok ja reitin varrella ei ruuhkaa ollut. Joku rohkea seurue ylitti Suomujoen Snelmannin majan kohdalla.

Päivän toinen ylitys meni meillä hieman huti kun emme päässetkään yli suunnitellusta kahlaamosta kovan virtauksen vuoksi (ja vesikin oli hieman korkea). Eli kävimme huuhtelemassa jalkoja hieman turhaan. Päädyimme kävelemään toiselle kahlaamolle ja tarkistamaan sen vesitilanteen. No vesi oli aika korkealla mutta virtaus oli maltillisempi.

Jyrkkävaaralle päästyämme pääsimmekin sitten tyhjään varauskämppään kuivattelemaan vermeitä. Paikalla oli yksi telttailija. Eli ruskasta huolimatta Jyrkkävaaran kämppä oli kyllä hiljainen.

2. Päivä Jyrkkävaara – Sarvijoki

Toinen päivä oli hyvin samanlainen kuin eka päivä, joenvartta seuraava kävely toiseen majoituspaikkaan kauniissa ruskamaisemissa. Ja täysin itsekseen. Päivän kävelyn aikana ei näkynyt ketään muita.

Noin puolessa välissä päivää pidettiin ruokataukoa vanhalla tulipaikalla joenhaarassa mihin olisi kyllä voinut ihan heittämällä vaikka jäädä yöksikin.

Reittimme ei ainakaan alkupuolella ollut sitä kaikkein suosituinta. Ja kaikki sitten muuttuikin kun pääsimme Sarvijoen kämpälle missä olikin sitten vaeltajia teltoissa, riippareissa, eräkämpässä ja varauskämpässä. Eli selkeesti enemmän menoa.

3. päivä Sarvijoella

Kolmannen päivän aikana ei liikuttukaan mihinkään. Oltiin vaan kämpällä pitämässä sadetta. No kävihän meillä kämpillä Heppu pyörähtää. Heppu olisi halunnut käydä hiukka myllää makuupussia ja ehkä vähän nukkua sen sisällä.

Ja olihan sitä huilipäivän aikana sit aikaa panostaa myös ruokaan. Lettuja hillolla, sokerilla tai nutellalla.

Ja kun hiukka vertailtiin millaisilla kartoilla kukin vaeltaa niin vastaan tuli sitten yksi -60 luvun kartta jossa oli vaan tunturit paikoillaan. Hepun emännällä oli sitten 90 luvun (mutta oikeesti kuitenkin kuulemma 2000 luvun puolelta) kartta ja minulla aloittelevana vaeltajana kaksi vuotta vanha kartta. Itse en olisi kyllä tuolla historikartalla lähtenyt Saariselän keskustaa kauemmaksi…

4. Päivä Paratiisikuru

Ruskareissun yhtenä tarkoituksena oli käväistä Paratiisikurussa. Ja torstai päivä olikin siihen varsin oivallinen. Päivän aikana paistoi välillä aurinkokin.

Ja niin joo… Eli kuten aika tyypillistä on niin yksikään kuva ei oikeasti oikeen saa irti sitä ”kaikkea” tuosta paikasta.

Pirunportille emme lähteneet sitten änkeämään vaan ajattelimme että se jääköön sitten seuraavaa reissua varten.

Koska olimme tuon yhden päivän ottanut pelkkää lepoa niin päätimme että sitten viides päivä onkin paluu autolle (Siis Mersulle) missä odotti Pommaccia ja karkkia. Ja tää muutos kyllä Kannatti.

5. Päivä Sarvijoku – Aittajärvi

Viidennen päivän aamu alkoi kuulemma reippaiden kuvaajien lähdöllä kukonlaulun aikaan. Juu ei, en kuullut kyllä yhtään mitään. Korvatulpat toimii. Hieman jäi kuitenkin harmittamaan että toisen kuvaajan lupaama diskopallo ei ollutkaan enää matkassa??? Eli se jäi uupumaan sitten edellisen illan iltadiskosta?

Päivämatka ei olisi mikään kovin pitkä viimeiselle päivälle, mutta se alku nousu tunturin päälle. Se otti kyllä hieman aikaa.

Mutta kyllä se viimeinen päivä oli se ihan huippupäivä!

Nousun jälkeen odottaa se palkinto!

Lounaaksi Mehukeittoo!!! Ja mitkä maisemat?!?!

Ja kiitokset Miilulle reissuseurasta!

Tää UKK on kyllä niin se paikka mihin palaan taas uudelleen.

No mitä tuli opittua?

Mitä turhaa oli mukana? Kananmunajauhe, ei tullut tehtyä yhtään munakasta. Yhdeksi illaksi riitti letut. Ja siis vitsinä!!! Teltta oli turha, kaikki yöt kämpässä, onneksi tuli kannettua 1kg telttaa!

Se Anterinmukka pitää käydä katsomassa ja Pirunportti. Enemmän liikkumista tunturien päällä. Ja se yöpyminen tunturin laella, se jäi vielä tekemättä.

Ja häihin pitää mennä kuokkimaan kun seuraava mahdollisuus tulee. Olihan se tällä kertaa jo lähellä. Häävalokuvaajan ilme oli kyllä varsin hämmentynyt kun oltiinkin Kaunispään huipulla.

Kengät toimi tosi hyvin, ei yhtään rakkoa. Ainoastaan yksi puukko mukana. Karttaa tarvitsi kattella aika harvoin. Jos seuraava reissu menee saunan kautta niin viinin tilalle lonkeroo.

Mitään tavaraa ei hävinnyt matkan aikana. Puikulaperunamuussi, ai että oli hyvää. Ja makkaraa siihen sekaan….

Kaksi yötä huilia Saariselällä toimi hyvin ja palauttava Pyhä-Nattasen huiputus oli kyllä varsin ok.