No huhhuh, HUHHUH.

Tulipa käytyä sitten Espoon moottorikerhon radalla "kiertämässä" enduro lenkki. Onhan se varsin rankkaa puuhaa tai oikeastaan aivan sika rankkaa hommaa varsinkin jos peruskunto on aivan rapaluokkaa. 

Lenkkikin sinänsä löytyi varsin helposti metiköstä ja olihan se kivinen. Muutamat kaverit jotka ovat sitä kiertäneet sanoivat ekaksi sen että kyllä siellä kiviä riittää kierrettäväksi. Ja paikka paikoin niitä on kyllä tosi paljon. Pääasiallinen vaihde mitä tuli käytettyä oli ykkönen ja vapaa ja sitten taas se ykkönen.

No, hommahan lähti ihan odotetusti käyntiin. Kevyt stintti ja sitten HAPPEE HAPPEE. Jonkin matkaa sillee tuli päästyä eteenpäin ihan ok. Mutta sitten se OJA se (kaikki mahdolliset kirosanat tähän) OJA. Keula edelle ojaan ja sehän oli sitten yhtä mutaa, voi veen veen vee. Siinä sitten pyörää irrotellessa menikin ihan jommoinen tovi. Kaiken maailman puunkarahkat tuli käytettyä hyödyksi ja niitä voimasanoja riitti myös. No lopultakin sitten sain pyörän irti ihan ok ja seuraava suopätkäkin meni ihan ok (onneksi).

No siinä sitten loppumatkaa lirutellessa pyörä stumppaili pari kertaa ja akku uuvahti aivan totaalisesti. Tähän taas kaikki mahdolliset voimasanat, pyörän käynnistys veivistäkään ei sitten meinannut onnistua. No kone oli tietenkin käynyt pikkasen kuumana niin ei muuta kuin istuskelemaan vaan mättäälle ja odottelemaan parempia aikoja. Aikansa kun odotteli niin lähtihän se pyörä kammestakin sitten käyntiin.

Mutta jooo ekat lenkit täytyy tosiaan ottaa sillee rauhallisesti ja tutustua maastoon. Oikeesti ei pitäisi olla mikään kiire ekalla eikä tokalla kierroksella vaan paikkoja pitäisi vähän katsella ettei sitten ole jossain ojan pohjassa kiinni stana.

Kyllä siellä lenkillä kahteen otteeseen tuli semmonnen fiilis että jkauta pyörä saa jäädä sinne ja ei muuta ku eukolle soitto ja himaan saunaan. Mutta onneksi ei tarvinnut moista tehä……

Alla muutamia kuvia Wingi reissulta.

Piti nyt laittaa muutama kuva edestäki.

Ja sivusta.

Mut sit käytiin kauppatorilla.

Ja kyllähän siellä turisteja riitti lauantai aamusta ihan tarpeeksi. Turisteja oli aivan pilvin pimein.

Ja mistä niitä turisteja sit NIIN paljon riitti?

No täältä.

Tosta laivan vierestä lähti vartin välein vissiin busseja keskustaan. Tohon laivaan niitä turisteja mahtuu varmaan ihan tarpeeksi, noin pari tuhatta kappaletta.

Ja laivan nimi taitaapi olla Queen Victoria ja varustamo on Cunard.

Nonii nyt on sitten koeajossa pyörä joka on aivan sieltä toisesta ääripäästä (verrattuna viime vuoden ZZR1400 koeajoa). Ja kyseessähän on Hondan perinteinen GoldWing. Kuutiotilavuus on jotain 1800 kuutiosenttimetriä ja sylintereitä kuusi.

On muuten pyörään laitettu nappuloita melkoinen liuta.

Ja tietenkin onhan tuossa nyt navigointi valmiina ja radiokin toimii…. Saapas nähdä mimmonen läjä kilometrejä viikonloppuna tulee.

Eli tässä olisi helpottavat vihjeet.

Ja vielä tarkemmin.

Luulisi tämän pohjalta löytyvän. Voi titenkin olla että kukaan ei mökkikirjaa lue ja sytytyssetti on pidempääkin kaapissa….

Ohessa vielä muutama muu kuva.

Hyvin kerkes ottamaan pari kuvaa vielä ennen esitystä.

Jostain kumman syystä sit tuota itse esitystä ei saa kuvata tai muuten tallentaa. Ja alla vielä nuo liput.

Nonni nyt on tullut kuunneltua ja katseltua oopperaa muutaman vuoden edestä. Vaikka koko perjantain oli aurinko paistanut Savonlinnassa iltaa kohden jostain vain kertyi niitä pilviä. No onneksi sadetta ei sitten tullut kuin vain Olavinlinnan sillalla.

Mikä erikoista bändin jäsenet tulivat vasta aivan samoihin aikoihin yleisön kanssa sisälle linnaan ja joillain oli jo ihan vähän kiirekkin keretä soittelemaan. No orkesterissa sitten oli muutama ihan leppoisa duunikin, lautasten soittaja kerkesi pyörittelemään peukaloita varmaan myötä että vastapäivään varsin monta kierrosta. Ja sellaisen isoimman patarummun (erillinen hervottoman kokoinen rumpu) soittaja oli varmasti joku himolukutoukka. Se kun tuppasi lukemaan esityksen aikana suurimman ajan.

Yhdellä huilistilla taas ei tahtonut huilua olla kädessä kuin vain juuri silloin kun siihen vähän piti puhaltaa.  Mutta ylipäätään orkka kyllä soitti ihan hyvin.

Laulu puolikin varmaan onnistui ihan ok mitä nyt naissolistilla ehkä muutaman kerran kiakas vähän hassusti.  Rigoletto tarina oli ehkä sinänsä pikkaisen hidastempoinen (jonka vuoksi kerkesin tuota orkan toimintaakin seuraamaan varsin tarkkaan). Miespuolisten laulajien osuudet eivät ehkä olleet niin säväyttäviä mitä olisi voinut odottaa, vaikka sieltä tuli se "ostaaakaa jäätelööö…." biisikin. Tai mistäs minä sen tiedän…..

Istumapaikat aitiossa oli kyllä aivan ehdottomat (muutenhan ei olisi tuota orkesteriakaan nähnyt). Ja olihan siellä yksi ministeri Cronbergin paikalla + muita silmäätekeviä mitä lie "melkein julkkiksia". Tauolla päästiin sitten sanomaan käsipäivää oopperan johtajalle ja taiteelliselle johtajalle (vissii kait ketä lie olivat) ja hörppimään sitten sellaista tavallista kuohuviiniä.

Ja oopperan loputtua huomioonpantavaa oli se että bändillä oli taas kovin kiire pois kovan ruuhkan aikana. Ja tulihan sitä käytyä sitten lippakiskalla hampurilaisella illan päätteeksi. Ja kyllä seuraavan kerran kun menee oopperaan katselemaan kannattaa panostaa tuohon aitioon jotta näkee sen bändinkin kunnolla, onpahan ainakin seurattavaa paljon enemmän…

No johan oli paikka. Tulihan tehtyä ainakin päivät pohjat.

Kappas vaan tiimin nimeksi valittu KTM.

Ja pitihän sitä käydä syömässä kartanolla….