No huhhuh, HUHHUH.

Tulipa käytyä sitten Espoon moottorikerhon radalla "kiertämässä" enduro lenkki. Onhan se varsin rankkaa puuhaa tai oikeastaan aivan sika rankkaa hommaa varsinkin jos peruskunto on aivan rapaluokkaa. 

Lenkkikin sinänsä löytyi varsin helposti metiköstä ja olihan se kivinen. Muutamat kaverit jotka ovat sitä kiertäneet sanoivat ekaksi sen että kyllä siellä kiviä riittää kierrettäväksi. Ja paikka paikoin niitä on kyllä tosi paljon. Pääasiallinen vaihde mitä tuli käytettyä oli ykkönen ja vapaa ja sitten taas se ykkönen.

No, hommahan lähti ihan odotetusti käyntiin. Kevyt stintti ja sitten HAPPEE HAPPEE. Jonkin matkaa sillee tuli päästyä eteenpäin ihan ok. Mutta sitten se OJA se (kaikki mahdolliset kirosanat tähän) OJA. Keula edelle ojaan ja sehän oli sitten yhtä mutaa, voi veen veen vee. Siinä sitten pyörää irrotellessa menikin ihan jommoinen tovi. Kaiken maailman puunkarahkat tuli käytettyä hyödyksi ja niitä voimasanoja riitti myös. No lopultakin sitten sain pyörän irti ihan ok ja seuraava suopätkäkin meni ihan ok (onneksi).

No siinä sitten loppumatkaa lirutellessa pyörä stumppaili pari kertaa ja akku uuvahti aivan totaalisesti. Tähän taas kaikki mahdolliset voimasanat, pyörän käynnistys veivistäkään ei sitten meinannut onnistua. No kone oli tietenkin käynyt pikkasen kuumana niin ei muuta kuin istuskelemaan vaan mättäälle ja odottelemaan parempia aikoja. Aikansa kun odotteli niin lähtihän se pyörä kammestakin sitten käyntiin.

Mutta jooo ekat lenkit täytyy tosiaan ottaa sillee rauhallisesti ja tutustua maastoon. Oikeesti ei pitäisi olla mikään kiire ekalla eikä tokalla kierroksella vaan paikkoja pitäisi vähän katsella ettei sitten ole jossain ojan pohjassa kiinni stana.

Kyllä siellä lenkillä kahteen otteeseen tuli semmonnen fiilis että jkauta pyörä saa jäädä sinne ja ei muuta ku eukolle soitto ja himaan saunaan. Mutta onneksi ei tarvinnut moista tehä……