Sokostin huiputusta on tullut suunniteltua 2019 kesästä lähtien. Ja nyt oli sitten sen aika. Yrityksenä oli myös saada ajankohta osumaan ruskan alkuun. Ja olisihan tämä nyt sitten pisin vaellus yksin ja merkkaamattomilla reiteillä UKK:ssa. Apuna vain kartta ja kompassi. GPS laite jäi pois matkasta.

Vaellusta varten tuli kevennettyä rinkkaakin jonkin verran vaikka makuupussiksi tuli ”painava” Carinthia 3 vuodenajan pussi. Alkuvaiheessa näytti siltä että rinkan painoksi olisi tullut noin 15kg mutta loppu pakkailujen lopuksi paino taisi olla 17kg. Vaelluskengiksi tuli Sievin kumisaappaat + Crocsit leirikengiksi.

Matka Saariselälle. Kilometrejä sellainen noin 1150 kappaletta. Ajo päivässä Saariselälle ja yö hotellissa. Se etu hotellissa on että saa aamulla kunnon aamupalan ennnen vaellukselle lähtöä.

Lähtöpaikkana toimi tällä kertaa Aittajärvi jonne vievä tie on kuulemma ”huonossa” kunnossa. No ei se nyt niin huonossa kunnossa ollut.

Päivä 1. Aittajärvi – Porttikoski

Aittajärvelle saavuttuani piti päättää mitä kautta lähtisin menemään kohti Luirojärveä. Ja hetken mietittyäni päätin lähteä Suomujoen vartta pitkin etenemään. Ekan päivän etapiksi katsoin noin 10km pätkän Porttikosken autiotuvalle.

Tuolle välille mahtui monta hienoa joenvarsi telttapaikkaa joissa oli vietetty öitä varmasti useammankin kerran. Joenvartta pitkin oli helppo liikkua eteenpäin kohti Porttikoskea.

Porttikoskella oli majoittuneena (telttaan) yksi vaeltaja ennen minua ja ennen yötä tuli vielä yksi vaeltaja lisää joka sitten majoittui itse autiotupaan. Teltan pystytys oli varsin helppoa vaikka se oli vasta toinen kerta uudelle teltalleni. Ruuan valmistin kämpän kaasuhellalla.

Päivä 2. Porttikoski – Lankojärvi

Toisen päivän vaellukseksi tulikin sitten hieman lyhyempi pätkä Suomujoen vartta.

Lankojärvi on varmaan yksi niistä suosituista ekoista etapeista puistoon tultaessa.

Lankojärvellä olikin sitten elämää selkeästi enemmän. Paikalle saapui useampi vaellusryhmä illaksi. Porukkaa oli niin varaustuvassa kuin kämpänkin puolella. Lisäksi pihalla oli useita telttakuntia minun lisäksi. Yksi ryhmistä oli jopa Somestakin tuttu. Yöllä oli hieman sadetta mutta ei sitäkään haitaksi asti ollut.

Päivä 3. Lankojärvi – Tuiskukuru – Luirojärvi

Päivämatkana kolmas päivä oli pisin päivä mitä reissussa tuli tehtyä. Lankojärveltä oli tarkoitus kävellä Tuiskukurun autiotuvalle ja katsoa jaksaako jatkaa matkaa siitä vielä eteenpäin. No kyllä jaksoi. Tuiskukurulla tuli vain syötyä ja hieman levättyä jonka jälkeen matka jatkui Luirolle. Kello oli kuitenkin sen verran paljon että hieman piti miettiä auringonlaskua joka häämötti muutaman tunnin päässä. Loppujen lopuksi saavuin Luirolle hieman auringonlaskun jälkeen.

LuironHilttoni taitaa olla suomen suurin autiotupa ja sen lisäksi alueelta löytyy myös sauna ja pari muuta tupaa. Telttailua varten löytyy tilaa myös varsin reippaasti. Telttoja mahtuu tuvan ympäristöön varmaan useita kymmeniä ((vieraskirjassa taisi olla maininta että joku oli joskus laskenut lähes 50 telttaa alueelta).

Ruokaillessani kämpällä tuli luettua tietenkin myös vieraskirjaa josta bongasin muutaman tutun päiväkirjamerkinnät. Ja monta muuta mielenkiintoista asiaa.

Luiron sauna tuli testattua heti ekana iltana hieman ennen kymmentä jolloin olikin jo varsin pimeää. Saunasta pulahdus järveen tuntui hyvälle pitkän vaelluspäivän jälkeen. Tulihan sitä pulahdettua hyisessä järvessä muutamankin kerran. Saunamaksun kävin suorittamassa vasta reissun jälkeen Saariselän info pisteessä.

Telttapaikkani ei ollut ihan järven vieressä. Ja itseasiassa se olisi voinut olla ehkä kauempanakin järvestä. Aamuinen usva/sumu oli aika hurja tuolla varsinkin pakkasaamuna.

Täällä olisi ollut alkuyöstä mahdollisuus nähdä Revontulia. Mutta, väsymys oli kyllä sen verran kova että sippasin telttaani varsin tehokkaasti saunan jälkeen.

Päivä 4. Sokostin huiputus

Vaikka tuo kolmas päivä oli kyllä varsin rankka niin jotenkin sain itseni sitten kummiskin siihen ajatustilaan että huiputtaisin Sokostin. Jonkin aikaa mietittyäni tulin siihen lopputulokseen että ei se huiputus ajankohta päivän lisää huilaamalla tuosta muuksi muuttuisi. Kun ei jalat muutenkaan tuntuneet väsyneiltä.

Huiputus kilometrejä periaatteessa tulee 6km ylös ja 6km alas jos menee suorinta tietä. Minä en mennyt, joten kilometrejä taisi tulla hieman enemmän. Kiipesin ylös tuota Jaurutuskurua myöten tai mikä ”leveä” alue tuo nyt olikaan. Ja varsinkin vielä tuo alastulo kumisaappailla oli hieman, hitaampaa.

Eniten tuo Sokostin huiputus kävi varpaisiin. Nyt ehkä on sitten pakko myöntää että Kumisaappaat eivät ole kaikista parhaat kengät tuntureiden huiputukseen (vaikka muuten ovatkin aika mainiot).

Vaativuudeltaan tuo huiputus oli varmaankin se vaativin huiputus tähänastisista huiputuksistani. Jyrkkyys, rakkamaisuus ja korkeus. Nousua noin 400 metriä (vertailuksi Pyhä-Nattanen 200 metriä).

Päivä 5. Luirojärvi – Pälkimäoja

Lyhyt siirtymä Luirolta kohti Aittajärveä. Tässä oli jo hieman sellaista puurtamisen meininkiä.

Täällä vietetyn yön aikana oli täysikuu joka mollotti varsin tehokkaasti. Huomasin tämän siksi että yöllä jouduin käväisemään vessassa keskellä yötä (ainoan kerran reissun aikana, siis yöllä).

Päivä 6. Pälkimäoja – Aittajärvi (Maantiekuru)

Viimeisen päivän ponnistus. Nokka kohti maantiekurua

Viimeinen rasti Aittajärven kahlaamo. Olin päättänyt että oli vettä sitten miten paljon vaan niin menen kumppareilla yli. No ei sitä vettä sitten ollutkaan yli varren.

Yhteenveto ja mitä Opittua

Kelit oli varsin kohdillaan. Ruska ei kerennyt kunnolla alkaa (kaksi päivää puistosta pois tulon jälkeen Ruska alkoi!?!?!).

Kengät. Kumpparit ok kävelyssa mutta ei tunturin huiputuksessa. Crocsit ok leirikenkinä. Olisi voinut ehkä ottaa Paljasjalkasukat mukaan leirikäyttöön.

Turhia tavaroita oli ainakin Avaruuspeite, silmälasit, ThermaCell (tällä reissulla ei paljoa ötököitä ollut), Kahvipussi, ketsuppipussit…

Kaasua kului vajaa purkki (230g purkki). Olisikohan ollut riittävä määrä kaksi pientä tai sitten edes varapurkki pieni?

Tyynyliina, se olisi kyllä kova juttu. Itse leiritakki tyynynä melko ok, mutta jos se olisi vielä Oikean tyynyliinan sisällä!

Pitempikin pätkä olisi mennyt jos päiviä enemmän. Päivämatkojen tasapainotus. Hyviä leiripaikkoja tosi paljon (laavujen läheisyydestäkin).

Uusi teltta oli varsin toimiva härpäke. Rinkka mahtui joko sisälle tai sitten siihen Absidiin (absidi = eteinen). Kondenssivettä luirolla kerääntyi varsin paljon mutta oli se usvakin siellä varsin kova.

Huilipäivä ennen paluuta on hyvä varustehuoltoa varten ja muutenkin.