Tänä vuonna piti sitten lähteä ihmettelemään sitä ruskaa tuonne pohjoiseen päin. Syyskuun puoliväli on kuulemma se hyvä ajankohta mennä katsomaan ruskaa.

Tarkoituksena oli käydä Hossan, Oulangan ja Riisitunturin alueilla päiväseltään katsomassa päiväreittejä.

Erikoisin ”tapaus” tuli vastaan luontoreitillä Oulangan luontokeskuksen vieressä kun kolmen henkilön ryhmä tuli kyselemään missä päin ”pientä karhunkierrosta” he ovat…  Hmm, vastaus: Ette missään päin, pienelle karhunkierrokselle on parikymmentä kilometriä tästä. Ei ole ennen tullut vastaan niin pahasti eksyksissä olevia henkilöitä. Yhdellä oli Google apunaan, yhdellä ihan oikea kartta ja yksi oli vain ihmeissään…

No onneksi saimme heidät sitten takaisin kartalle.

Karhunkierros siellä ja tuolla!

Kiutaköngäs piti käydä myös tarkistamassa että löytyi samasta paikasta kuin ennenkin.

Kesällä ei tullut käytyä Värikalliolla. Tällä kertaa sitten tuli käytyä sielläkin ja aurinkokin jopa hieman paistoi.

Metsääää.

Portaita

The View

Oiva Laituri, hieman väärinpäin.

Joku käynyt suttaamassa piirustuksia seinään, pari vuotta sitten.

Värikallion reitin polulla oli sitten hieman erikoinen lukollinen laatikko. Se oli siis lukossa?

Sen lisäksi reitti oli ”poikki” yhdestä kohtaa sen takia että vesi oli noussut reitille. Vesi oli kylmää ja ulottui yli polven korkeudelle. Eli mentiin sitten metsään ihan oikeesti reitin ulkopuolelle!?!

Polku menee tuolla puunrunkojen takana jossain.

Lihanyrkin laavu.

Poroille oli sitten kasvanut jo hieman isommat sarvet.

Sää. Riisitunturille tähtäsimme päivänä jolloin ei sataisi… Siis kaikille päiville oli luvattu sadetta mutta sitten ainoastaan yhden päivän retkellä satoi oikeasti vettä. Riisitunturilla ei satanut, mutta ilmassa oli kyllä kosteutta jonkin verran (tosi paljon).

Näkyvyys oli varsin rajoitettu.

Mutta Riisitunturilla oli havaittavissa sitä Ruskaakin!

Ja autoja!

Riisitunturilla olevan lonkerosään takia tuli sitten mentyä uudelleen kiutakönkäälle jossa olikin paljon parempi sää.

Ja kyllä niitä oikeita vaeltajiakin tuntui olevan liikenteessä ihan reippaan puoleisesti.

Reppujono Oulangan luontokeskuksella.

Hossassa sitten tuli vastaan se päivä että Pilvien hiki valui maahan asti. Onneksi välillä oli mahdollisuuksia olla sateelta suojassa.

Se mikä tuli sitten ihan käytännössä koettua oli se että sateisena päivänä ja syksyllä lenkkareitten käyttö ei vaan ole kovin onnistunut valinta, ei ainakaan päiväpatikassa metsässä. Lenkkarit tuntuivat imevän vettä jokaisesta varvusta ja mättäästä minkä kerkesivät. Lenkkareitten saavutettua maksimi kyllästymispisteensä oli hyvä pitää tauko ja jatkaa sitten välittämättä sen enempää kastumisesta. Onneksi ei ollut kovinkaan kylmä.

Niin se RUSKA!!!!

Ruskan punaloistoa Rukan Juhannuskalliolla…

Tosta se sitten laajenee koko Lappiin!!!

Rukankin sääteema tuntui olevan melko lonkeroinen.

Viimeisenä reittinä otettiin sitten sellainen helpoista helpoin Muikkupuron laavu.

Jossa tuli nähtyä kirkkainta vettä mitä ikinä itse on tullut nähtyä luonnossa.

Ja eihän siinä mitään, ensi vuonna sitten ehkä uudelleen katselemaan ja mahdollisesti yöpymään. Tämän puun vieressä ainakin oli ihan hyvän oloinen paikka yöpyä riipparissa tai teltassa.