2021 Repovesi

Repoveden kansallispuisto, tuo eteläinen kansallispuisto johon on pitänyt lähteä käymään monta kertaa! Mutta ei ole tullut lähdettyä.

Nyt sitten tuli helatorstai viikolla mahdollisuus lähteä katsomaan Repovettä ihan kunnolla, Kaakkurin kierroksen verran.

Ja tulihan sitä otettua ihan erikseen vapaatakin tuota reissua varten jottei tarvitse ihan suurimmissa ruuhkissa olla joka päivä tuolla.

Lähtöpaikaksi valittiin Tervajärven Parkkipaikka.

Reitit oli viitoitettu hyvin, eikä pelkoa eksymisestä ole.

Ja tulihan se Eka KP lossireissukin koettua.

Ja ekan päivän tavoitteena oli tietenkin ”The Silta” ja kuva siitä.

Silta on varmaan se ykköskuva joka Repovedeltä pitää saada. No nyt se on otettu.

Sillan lisäksi tuli ”valloitettua” yksi vuori ekan päivän aikana. Hmmmm, se ennakko ajatus Repovedestä oli enemmän ”tasainen” kuin että niitä ”vuoria” olis joka kulman takana!!!

No, mutta mikäs siinä että noita vuoria löytyy!! Vuoren päältä kyllä yleensä löytyy se ”juttu”! Katajavuoren maisemat ilta-auringossa oli jo sellainen juttu minkä takia kannatti tulla.

Ekan illan leirintäpaikaksi valikoitui Katajajärvi.

Tiistai iltana puistossa oli vielä varsin hiljaista. Kulkijoita oli kourallinen ja samalle leirintäpaikalle ei muita kulkijoita tullut. Iltapalaakin sai syödä rauhassa ilman itikoita.

Aamupalalle olikin jo sitten tilattu aurinkoinen herätys. Aamulla jo huomasi että päivästä tulisi lämmin.

Aamupala tarpeina melko perinteinen kahvi, puuro, kiisseli. Ja uutena juttuna kuivamuna munakas, joka toimi kyllä ihan hyvin. Ottaen vielä huomioon senkin että mukana ei ollut mitään paistorasvaa.

Vesihuolto oli varsin hyvin hoidettu Repovedellä. Parkkipaikkojen läheisyydessä löytyi kaivot joista sai raikasta vettä. Yhden kaivon vesi oli hieman ruskeaa. Mutta vettä tuli kyllä otettua myös järvistä ja se tuli puhdistettua sitten filtteripullon avulla.

Toisen päivän aikana sitten niitä vuoria tuli vastaan muutama. Se ehkä Hienoin paikka oli tämä Mustanlamminvuori josta näkymät olivat…..

Tämä paikka ei ihan oletuksena ole käyntikohteena kaikilla, jostain syystä? Mutta ainakin itse vinkin saaneena olin hyvilläni että tänne neuvottiin.

Ja olihan tuo Olhavanvuorikin ihan näkemisen arvoinen paikka.

Toisen yön leiriytymispaikaksi valittiin Sukeltajanniemi. Jossa sain kappaskummaa varsin hienon niemenkärki telttapaikan. Sukeltajanniemi on Talaksen tulipaikan lisäksi monesti nostettu yhdeksi hienoimmaksi telttailupaikaksi eri keskusteluissa.

Uusi Fjellun Abisko View 2 teltta maastoutuu mukavasti tommosiin paikkoihin. Keskiviikko iltana oli retkeilijöitä jo selkeästi enemmän. Tuo Sukeltajanniemi oli melkein täyteen ahdettu.. Ja olihan tuo paikka nyt se paikka missä tuli heitettyä talviturkkikin.

Ja ne maisemat mitkä sai tuolta paikalta avautumaan….

Yöllä.

Aamulla

Viimeiset päivät otettiin paljon rauhallisemmin (vaikka joitain pieniä vuoria matkalle mahtuikin).

Parin päivän ajan saimme kuunnella myös tykistön toimintaa Pahkajärveltä. Mutta ei siitä nyt suureksi haitaksi asti ollut.

Viimeinen yö vietettiin suuren kansanjuhlan merkeissä (siis porukkaa oli….) Kirnukankaan tulipaikalla.

Tykkään kyllä tuosta uudesta Fjellun teltasta (vaikka se painaa kuin pieni synti) varsin paljon sen monimuotoisuuden takia.

Lopputulema on että jooooo, kyllä varmaan tulee käytyä Repovedellä vielä uudemman kerran. Yhden – kahden yön reissuilla. Tai ehkä jopa päiväretkellä. Sen verran nähtävää sieltä kyllä löytyy.

Ja suuret kiitokset Miilulle mukavasta vaellusseurasta (ja matkaviinistä jota en ihan heti uskonut maistavani).

Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s