Pyörä on haettu maanantaina liikkeestä.

Eka huomio kotimatkalla oli se että eihän tää kulje mihinkään, hyvä kun kehtasi tarpoa länsiväylää kotiapäin. Eli kyllä se kuristus on ihan oikea kuristus.

No matkalla siinä viherlaaksossa pieni pysähtyminen ja kas vain paussin jälkeen kone ei enää starttaakkaan. No voi sun helvett…. Eikun autolla kotiin. Jostain kummasta syystä konetta ei saa käyntiin kuin apukaapeleilla. Oma akku ei riitä yhtään mihinkään. Tollasenaan tuolla laitteella ei voi käydä salaa edes kaupassa. Tuli ajateltua että olisko tuo akku nyt niin sippi että se ei vaan jaksa.

No mut onhan se edes komeen näkönen autokatoksessa.

No viikko kuluu ja jotain tarttis tehdä. No tohonhan tarttee käsisuojat, pohjapanssari, runkosuojaa ja tiukempaa jousta.

Eikun klaukkalaan. Jousi ja pohjapanssari jää jälkitoimitukseen ensi viikolle. Ja puheeksi tulee sitten nuo perkelee……n kuristukset. Vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. Ilmanputsarikotelo, kaasarista neula vaihtoon, rajoitinmutteri pois, uudet suuttimet, katalysaattori pois ja voila.

Kyllä laulaa ja nyt naapuritki tietää sen. On siinä ehkä pikkasen kova ääni ja välillä vähän paukuttaa putkessa.

Kaiken kaikkiaan jos joku aikoo itse poistaa nuo rajoitukset, kuristukset, restrictions ja mitä vaan. Niin on tuo loppupeleissä varsin simppeli homma.