Tämän kesän ”toivelistalla” oli sitten käynti Alpeilla moottoripyörän kera. Ja sehän tuli tehtyä. Yhtenä haaveena on ollut pitkään ajaa USA:ssa route 66 läpi mutta kun SE matka on kustannuksiltaan varsin kova niin viime talven aikana sitten virisi idea siitä että mitä jos kävisi roadtripillä ihan vaan euroopassa? Ja luonnollinen kohde sille olisi Alpit. Ja koska Petrillä oli hieman samanlaisia ajatuksia päädyimme suunnittelemaan matkaa Alpeille kesälle 2024.

Miten päästä pelipaikoille? Vaihtoehtojahan on monia. Ajamalla Balttian läpi tai Ruotsin läpi. Molemmissa vaihtoehdoissa on lautalla matkustamista. Tai sitten mennä laivalla Helsingistä Travemundeen. Nämä olivat oikeastaan ne vaihtoehdot mitä tuli mietittyä. Mutta onhan sitten noita muitakin vaihtoehtoja joista pohdintaa blogin loppuosassa.

Laivalla Travemundeen oli voittava vaihtoehto. Tällä laivamatkalla huonot puolet ovat se että laivassa tulee vietettyä melkein puolitoista vuorokautta aikaa ja Travemundeen rantaudutaan illalla. No me päätimme ajaa jonkin verran eteenpäin iltaa vasten Saksan pimenevässä illassa (ja hieman sateisessa). Tästä oli se hyöty että ei sitten tarvinnut ajaa 1000km yhtenä päivänä Itävaltaan asti.

Autobahn ja mopo (myöhemmin = Soranorsu)

Soranorsu ei ole mikään varsinainen Autobahn laite. Kulmikkaat laukut ja kova nopeus tarkoittaa sitä että polttoaine maistuu!

Ja sellainen ok nopeus autobahnalle on noin 130 – 160km/h. Kovempaakin voi ajella mutta ei se sitten ole sellaista rentoa ajoa. Ja tulihan sitä kokeiltua muutama kerta kulkeeko se Soranorsu oikeesti yli 200km/h (Huom. laukut sivuilla ajettaessa suositeltu maksimi nopeus taitaa olla 180km/h).

Eka ja toka päivä, 181km ajoa.

Laivamatkahan on sellaista yhtä syöntiä! On aamupalaa, lounasta, super brunchia tai illallista!

Ja sitten tietenkin sitä maisemien katselua jos vain keli on kohdillaan. Mennessä netti tuntui toimivan ihan ok.

Ja olihan nyt ekaa kertaa sitten itse sidottava Soranorsu kiinni laivaan. Tuo onnistui kyllä melko hyvin.

ja ajo ekaan hotelliin yötä vasten oli myös omanlainen juttunsa. Saksassa ei ole sellaista piiitkäää kesäyötä vaan aurinko kun laskee niin se sitten laskee ja pimeä tulee. Hotellille saavuimme pimeän aikaan.

Tankkaustauoilla piti muistaa pestä visiiri ja ajovalot ötököistä!

Kolmas päivä 794km

Ajopäivä. Koko päivä ajamista läpi Saksan Itävaltaan. Päivä oli sinänsä hyvä ajamiselle mitä nyt sitten aivan loppumatkasta Itävallan puolella alkoi satamaan vettä.

Alkumatkasta oli tiet vielä myös hieman märät.

Mutta päivällä oli aurinkoista ja lämmintä.

Ja päivän aikana tuli tutustuttua aika moneen parkkiin (rekkaparkkiin?)!

Illan tullen sitten saavuimme pieneen kylään josta olimme bonganneet Hotellin! Hotellit siis varasimme aina saman päivän aikana ja yhtään ennakkoon varattua varausta emme tehneet! Kylä oli varsin hiljainen saavuttuamme sinne! Siis niin hiljainen että sieltä ei saannut Ruokaa! Eli eka iso huomio, pidä mukana jotain ”vararavintoa” jolla selviät aamuun asti!

Neljäs päivä Grossglockner

Neljännen päivän aamu avautui sitten varsin mukavasti, ei sadetta!

Itse hotelli oli kyllä varsin hyvä!

Se eka sola/vuoristotie. Tai miksi sitä kutsutaan?

Mutta korkealle noustiin. Pieni jännitys oli ennen ”kiipeämistä” korkeuksiin siitä että mitähän tuleman piti… Onhan sitä joskus autolla ajanut vuoren reunaa mutta mopolla se kyllä ”tuntuu” hiukka erilaiselta kun siitä reunan yli näkee ihan oikeasti. Paljoa ei ajaessa maisemia alas katsota.

Grossglockner on Itävallan korkein vuoristotie. Tie on maksullinen moottoriajoneuvoille. Tiellä on paljon hyviä kuvauspaikkoja pitää taukoa ja ihmetellä maisemia. Ja sitä tuli kyllä tehtyä. Sen lisäksi on muutama oiva paikka pitää pitempi kahvitauko tai ruokatauko.

Tällä pätkällä saatiin sentään Kahvia ja pullaa! Ja myös Ruokaa!

Mutta ne maisemat! Pari kuvaa pätkältä! Ja joo kamerakännykän otokset eivät tee sitä oikeutta maisemille!

Ja kuten kuvista näkyy niin kyllä sitä lunta oli!

Ja täällähän käväisimme katsomassa myös yhtä jäätikköä. Joka on viimeisien vuosikymmenien aikana vetäytynyt jommosen verran pienemmäksi…

Ja päivään kuului myös erilaiset vesiputoukset!

Ja laiduntavat lehmät!

Neljännen päivän hotellin maisemaa!

Viides päivä matkalla museoon 253km

Matkasuunnitelmassa oli sitten katsottu yhdeksi kohteeksi Top Mountain Motorcycle museo. Jonne oli tarkoitus viidentenä päivänä mennä!

Matkan varrelle oli piirretty koukkaus myös GerlosPassiin.

Plus matkalla oli myös yksi hiukka korkeampi vesiputos.

Ja olihan päivän aikana pari muutakin hyvää kuvauspaikkaa!

Päivän matkasuunnitelma oli muuten hyvä mutta päivän ainoa ”ruokatankkaus” oli tämmöinen sokeripulla!!!

Ja ei me sinne museoon keretty sen aukiolo aikana! Kuva vaan otettiin museon pihalta.

Hotelli sentään saatiin varattua!

Ja ruokaili meni sitten ”vararavinnolla”! Hmm, tossakin oli pikku klikki. Olin unohtanut kuksat ja lusikan kotio!!! Kuksan virkaa ajoi vesipullosta leikattu kuppi ja ”lusikkana” kahvimitta.

Mutta ne hotellihuoneen maisemat! Varsin OK.

Ja huom! Tämänkin hotellin vieressä oli navetta!

Kuudes päivä. Stelvioon pitää päästä 154km

Stelvio, tuo kaikkien ylistämä Alppitie numero uno! No tuollahan on ollut tänä vuonna lunta aikas pitkään. Yhtään ei ollut varmaa että päästäänkö sinne. Mutta jo matkan alkaessa näytti siltä että ainakin toinen puoli Stelviosta on ajettavissa. Matkaan siis.

Mutta kun edelliseltä päivältä oli jäänyt se Museo niin päätimme mennä sinne kuitenkin ekaksi! Kannatti käydä.

Joku tosi vanha mopo!?

Jotain vanhempia kilpureita.

Ja sit yksi auto! Helppo tunnistaa että Porsche. Mutta mikä Porsche? Tää on Se 959.

Ja me oltiin varsin aamusta paikalla. Ja silti parkkipaikka oli täyttynyt mopoista varsin hyvin.

Ja tulihan se museon kahvila/ravintola kokeiltua.

Ja muistimme jopa matkalla syödä!

Sitten sinne Stelvioon! Lunta ei ollut satanut yöllä, ainakaan pahasti. Joten pääsimme ylös asti länsipuolelta. Itäpuoli oli edelleen kiinni turvallisuussyistä ja avausajankohta oli määritetty perjantai aamulle.

Itäpuolen maisemaa.

Ja Länsipuoli.

Kyllähän se pikkaisen harmitti ettemme tuota itäpuolta päässeet ajamaan. Mutta onhan sitten jotain uutta seuraavaa kertaa varten.

Muuten maisemat Stelviolle mennessä olivat varsin mukavat.

Hotellin olimme varanneet päivän päätteeksi Bormiosta. Tai siis ajoimme sinne pihaan ja kysyimme että onko vapaita huoneita.

Pyörät saatiin oikein talliparkkiin!

Seitsemäs päivä Sveitsi 190km

Sitten oli tuollainen rauhallinen ajo päivä Sveitsiin. Muutama sola ja sitten kipuaminen ylös ”vuoristohotelliin”!

Maisemat olivat kyllä melkein koko päivän taas kohdillaan. Menimme Berninan solan kautta.

Ja tälläkin päivällä oli taas ruokaa tarjolla.

Ja sitä maisemaa! Joku jäätikkö!

Ja olihan täällä järviäkin!

Aaa että!

Niin se hotelli. Tai olisikohan se ollut enemmän hostelli?! Eli huoneessa ei ollut omaa kylppäriä vaan vessa ja suihku sijaitsivat käytävällä (tästä oli pientä nurinaa ja kun vielä oli navetta hotlan vieressä. Ehhehee. Olihan se navetta aikasemminkin). Mutta, saimme illaksi saunan kokonaan omaan käyttöön. Plus maisema oli kyllä varsin kohdillaan.

Toi tie tuossa oli siis sellainen kärrypolku paikallisille maanviljelijöille! Betonista tehty ja nurtsi kasvoi keskellä. Vastaantuleva auto olisi pitänyt väistää ulos tieltä. Ja jyrkkäkin se oli.

Kahdeksas päivä kotiin päin 417km

No tää oli sellainen jo melkein Ajopäivä. Ajoimme Rothenburgiin tietämättä millainen ”vanhakylä” se on.

Hotellin saimme läheltä vanhaa kaupunkia.

Pyörät saatiin täällä parkkiin takaoven viereen.

Yhdeksäs päivä laiva kutsuu 648km

Raakaa ajoa Travemundeen. Päivään mahtui aamukävely vanhassa kaupungissa.

Ja pakoputkien sinistämistä autobahnalla.

Ja tulihan sitä matkalla ruokailtuakin.

Laivan check-in menee puolen yön aikaan kiinni. Mutta yllärinä tuli että olisi ollut hyvä olla jo klo 23.00 rannassa!!! No päästiin me sisään silti ja mopot kiinni.

Ja hei, olihan Juhannusaatto!!!

Ja laiva ei tainnut ihan lähteä aikataulussa mutta ei onneksi pahasti myöhässäkään.

Yhteenveto

Kilometrejä tuli karvan päälle 3000km. Ja kelit oli kohdillaan lähes koko ajan. Sadetta vain himppusen verran, ei väärään aikaan.

Kaiken kaikkiaan hieno reissu. Kiitos matkakaverille Petrille seurasta.

Paljon oli hienoja paikkoja. Aina kulman takaa löytyy uusi hieno paikka.

Kyllä pitää päästä uudelleen.

Mitä tuli opittua

Navigointi Waze muuten hyvä, mutta jos ei datayhteyttä niin ei toimi. Eli pitää olla jokin navigaattori joka kykenee navigoimaan ilman nettiä.

Ajopäivät on turha suunnitella liian pitkiksi. Parempi keskittyä yhteen ”hyvään” paikkaan per päivä ja sitten katsoa onko jotain muuta tavoitettavissa sen lisäksi.

Joka yö eri hotelliin toimi nyt melko hyvin. Mutta voisi olla hyvä että on yhdessä paikassa pidempään jolloin voisi keskittyä yhteen alueeseen hetken pidempään.

Paikkasarja mukaan varuiksi. Nyt ei ollut tarvetta, mutta jos…

Sesongin ulkopuolella ei kyllä ruokaa tahdo oikein saada mistään kylästä illalla. Ja kaupat ovat kiinni sunnuntaisin. Eli hyvä olla jotain suuhun pantavaa varastossa jos ei sitten mitään muuta ole.

Moottoritie tullit. Muista hankkia Tarrat tai osta oikeudet netistä.

Mitä muita vaihtoehtoja

Jos ei halua ajaa Saksan läpi (tai balttian tai Ruotsin). Niin yksi mahdollisuus on laittaa rekan mukana pyörä pelipaikoille ja lentää perässä itse.

Tai lentää vaikka Muncheniin ja vuokraa pyörän sieltä.

Nämä vaihtoehdot saattavat olla ihan kilpailukykyisiä laivamatkailuun verrattuna. Kun tuosta laivamatkasta tulee kuitenkin aika monta päivää sellaista joutoaikaa. Onhan tuo saksan läpi ajaminen kerran kokeiltava mutta onko tulevilla reissuilla? Saapas nähdä.