Ruskareissun paikka olikin sitten tänä vuonna Kaldoaivi! Tuo Suomen suurin erämaa. Jonkun verran piti pohtia tuota paikkaa mutta joku juttu sitten veti puoleensa Kaldoaivissa. No ainakin se että siellä olisi yksi ihan merkattu reitti jonka varrella on kyllä varsin hyvin kämppiä ja laavuja. Ei se sinänsä mikään vaatimus ollut mutta kun yksin tuli mentyä niin oli ihan hyvä ”helpotus” reitille.

No, eka hankaluus tuolla reitillä on lähtö ja loppupisteen välinen ero. Se on jommonen sata kilometri. Eli jos haluaa kävellä sen erämaan läpi niin jollain keinolla pitäisi päästä Sevettijärveltä Pulmankijärvelle (tai päinvastoin)! No vaihtoehtoja on Taksi, helikopteri tai Bussi+taksi. Eli kallista tai aikaa vievää hommaa.

No mäpäs päätin sitten aika lähellä itse vaellusta tehdä sillee että lähden Pulmankijärveltä ja palaan Pulmankijärvelle. Matka Pulmankijärvelle antoi jo osviittaa tulevasta.

Pulmankijärvelle saavuinkin sitten auringonlaskun aikaan. Ja sen vuoksi olin päättänyt yöpyä ekan yön autolla. Mersu näytti tässä ”parhaat” puolensa ja tarjosi yöksi tasaisen ja tuulettoman nukkumapaikan.

Yön aikana sitten loimottelivat revontuletkin varsin hienosti!

Parkkipaikan vieressä majaili myös sitten PV:een selviytymiskurssilaiset jotka olivat palaamassa selviytymisreissultaan. Lisäksi yön saapuessa paikalliset pöllöt alkoivat pyöriä parkkipaikan ympärillä!

Aamulla keli oli ihan ok ja suuntasin sitten polulle. Mersu jäi odottelemaan parkkikselle!

Se mitä nettikeskusteluissa paljon nostettiin esille oli ”kuinka märkää Kaldoaivissa on?”. No olihan siellä soita moneen otteeseen ja sen vuoksi olin valinnut vaelluskengiksi kumisaappaat. Ja niillä kyllä pärjäsin kaikki suot.

Pikkasen nää suot kyllä jännitti, mutta eipä niissä sitten kuitenkaan ollut mitään sen kummempaa. Kun näki toisten jäljet mistä olivat menneet niin niitä seuraillen sitten minäkin menin.

Ja tulihan sitä käytyä sitten lähellä Norjaakin. Polku kulki osan matkaa Norjan rajaa myötäillen.

Ja kyllä täällä oli niitä mäkiäkin.

Ekan yön vietin sitten entisen eräkämpän pihapiirissä.

Teltan pystytin kämpän takapihalle.

Iltapäivällä pääsi sitten yllättämään melkoinen myräkkä joka ei kuitenkaan kauaa kestänyt. Illaksi sää selkeni ja taivas kirkastui.

Hyvin nukutun yön jälkeen aamiainen maistui eräkämpän portailla erityisen hyvälle.

Päivän aikana olikin siitten siirtyminen hyvässä säässä seuraavalle eräkämpälle. Puroja oli sitten muutamia ylitettäviä kuten sitten pari reilua mäkeäkin!

Keli oli kyllä mitä mainioin. Melkein tuli lämmin mäkiä kiivetessä.

Ja aina kun sen seuraavan leirin näkee tulee se selviytyjän olo! Tai no ainakin se että pääsee syömään ja lepäämään.

Kämppähän oli kyllä tosi hieno. Sisävessa ja kaikki.

Vietin kämpässä kaksi yötä. Ilta-aikaan hämärän saapuessa kämppää kiersi kaikkiaan viisi pöllöä. Ulkona ollessa ne kävivät varsin lähellä aina pyörähtämässä pään yläpuolella.

Paluu olikin sitten päivässä takaisin autolle. Ja kun tein paluun samaa polkua kuin tulinkin niin eipä siellä mitään erikoista sitten ollutkaan.

Jos keksin miten saan näppärästi videot tänne niin lataan sitten vielä pöllövideon.

Paluu takaisin autolle sujui hyvin. Ja polvikaan ei kipeytynyt samalla tavalla kuin Muotkatunturilla, mikä oli kyllä hyvä juttu. Jännitin tuota polvea jonkin verran ennen reissua.

Kotimatkalla sitten olin pari yötä Saariselällä joka mahdollisti mukavasti Pyhä-Nattasella käynnin. Ja ai että mikä sää taas oli. Kun Ruska-aika oli parhaimmillaan niin kävijöitä oli kyllä aikasmoinen määrä.

Mutta joo, Kaldoaiviin kyllä pitäisi päästä käymään vielä uudelleen sen verran väkevä paikka se tuntui olevan. Saas nähdä onko paluu jo ensi vuonna vai sitten myöhemmin?!?!

Mitä tuli opittua? Noo, täähän oli sellainen tutustumisreissu Kaldoaiviin. Ei mikään suuri erämaaseikkailu. Mutta kuten Muotkatunturi, paluu takaisin tutkimaan lisää tätä paikkaa on vahvasti mielessä. Ja seuraavalla kerralla voisi hyvinkin lähteä sitten poluttomalle taipaleelle.

Ja kun nyt kerran sitten tämän blogin kerkesin kirjoittamaan ennen vuodenvaihdetta niin kohta voi sitten kirjailla ensi vuoden plänit blogiin.