Tämän vuoden vaelluskerhon kohde oli Muotkatunturin Erämaa. Tällä kertaa ryhmän koko oli 3 henkeä. Ja matkaan lähdettiin kahdella autolla. Tämä helpotti vaelluksen lähtö ja loppupisteen valintaa. Lähdimme hiekkakuopalta ja kävelisimme Muotkanruoktuun.

Lähtöpäivänä kävimme kyselemässä viimeiset vinkit Hansilta. Ja hyvä niin. Saimme muutamaan paikkaan hyviä tarkentavia vinkkejä. Pelkästään se että auton voi ajaa sorakuopan päähän ja vaelluksen voi aloittaa sieltä.

Päivä 1. Sorakuoppa – Iso kivi 12,1 km

Matka sorakuopalta kivelle (kivi on vissiin seitakivi, varmaa tietoa ei ole) oli pääosin varsin selkeää polkua. Alkumatkasta oli yksi joen ylitys jonka saimme tehtyä kengät jalassa. Paikalla oli muutama mönkkäri joista yhden kyydillä pääsimme kyydissä joen yli.

Tästä sitten etenimme kiveä kohden päivän verran. Söimme matkalla lounasta varsin pian. Päästyämme polun päähän käytimme jopa kompassia suunnan ottamiseen. Suunnistus Kivelle oli varsin helppoa.

Eka lounas!

Kävellessämme Kivelle koetimme hieman ennen Kiveä löytää vettä jota ei sitten reitiltämme paljoa löytynyt. Nyt tiedämme että kun Kiveltä lähtee itään päin niin puroja olikin sitten ihan kivasti.

Kivi näkyi jo kaukaa melko hyvin mutta alkuun sitä arvuutteli että onko se se!

Kivi oli halki ja sinne oli sitten annettu uhreja jos jonkinlaisia.

Kiven lähettyviltä löytyi varsin hyvin telttapaikkoja. Me laitoimme telttamme hieman kauemmaksi tuulelta suojaan.

Päivä 2. Kivi – Stuorraäytsin Eräkämppä

Päivä oli varsin pilvinen ja välillä käveltiin pilven sisälläkin. Reissun ainoa eräkämppä ja huussi olisi tässä. Päivän kävely onnistui muuten hyvin mutta kengät olivat päivän päätteeksi aivan likomärät. Kengät eivät tämän jälkeen kerenneet kuivumaan.

Lounasta syötiin sopivasti tuulen suojassa, pilvien pyyhkiessä ohi!

Kämpällä olikin sitten pikkasen enemmän väkeä. Meitä oli yhteensä yhdeksän henkeä paikan päällä. Kämpässä nukkui neljä ja loput teltoissa. Minä tietenkin sisällä.

Kämpän vesihuolto oli hieman erikoisen kaivon varassa! Vieraskirjassa oli paljon mainintoja veden huonosta laadusta?!?! No nyt se näytti ihan hyvältä ja kaikki sitä joi, ilman oireita.

Päivä 3. Stuorraäytsi – Kiellajoki 19,2 km

Kolmas päivä oli siirtymä Kiellajoelle.Alkumatka oli Stuorroäytsin (kanjonissa) viertä pitkin kulkemista. Joen vieressä oli useita hyviä leirintäpaikkoja.

Päivä oli hyvin pilvinen ja sumuinen

Illan leiripaikka oli hassu iso tasainen alue Kiellajoen vieressä. Tasaisia telttapaikkoja löytyi mukavasti mutta telttakiilojen naputtelu maahan oli hieman haasteellista.

Päivä 4. Kiellajoki – Peltojärvi 17 km

Päivä oli jo hieman parempi eikä koko päivää satanut. Jostain syystä reissun karkki ja suklaa varannot olivat ihan liian pienet!

Kuljimme päivän aikana hienon kurun läpi josta näki Muotkan korkeimman tunturin.

Ai siis mistä me tultiin? Tuolta!

Illan leiripaikka olikin sitten varsin makee hiekkaranta!

Ja telttapaikkoja löytyi Toooodella hyvin.

Päivä 5. Peltojärvi – Nimetön järvi 13km

Aamu Peltojärvellä! Sinistä taivasta!

Tähän päivään kuului aitten myös Peltoaivin huiputus. Eli rankka päivä. Ja olihan tuossa tuollainen jokikin ylitettävänä! Hansilta saatiin neuvo mennä vähän toisesta paikasta ja mehän ei sieltä menty! Tää tais olla syvin ylitys tällä reissulla, teemalla housut pois!

Ja sitten alkoi se päivän ”noustaan ylöspäin” osuus!

Sen verran pitkä päivä että välillä piti syödä poppareitakin.

Mutta löytyhän se huippu sitten viimeinkin!

Ja ne maisemat! Onneksi välillä vähän aurinkokin paistoi.

Sitten tultiin hieman alas leiripaikkaan.

Ja edelleen olisi haaveena päästä nukkumaan yö tunturin päällä! Vaikka tää oli jo vähän lähellä sitä. Yöllä tuonne alas laaksoon kertyi jo varsin näyttävästi usvaa. Kello on jotain noin 4.00 alla olevassa kuvassa. Yöllä ei ollut pimeää jos oli kirkas taivas.

Ja taas löytyi telttapaikkoja hyvin. Ja telttakiilat meni hyvin maahan.

Päivä 6. Nimetön Järvi – Muotkanruoktu n. 13km

Vika päivä ja sen aamu!

Koska aurinkoisia päiviä oli varsin vähän niin tykitetään nyt tähän pari kuvaa!

Ja olihan reissu. Olihan tää erämaa reissu ihan omanlaisensa. Polkuja on mutta ei niitä ole merkattu. Eli piti kyllä suunnistaa. Kaikki oli muuten ok, mutta kengät oli koko ajan märät.

Ja kiitokset reissukavereille Kristiina ja Jan! Hyvinhän me pärjättiin, kertaakaan ei eksytty! Ja vaikka välillä päivät oli pitkiä niin aina jaksettiin.

Ehkä pikkasen myöhemmin tulee sitten vielä lisää loppusanoja kun niitä tulee mieleen! Niin joo, muista vettex seuraavalla reissulla. Ja vaahtomuovipatja. Ja enemmän karkkia ja suklaata. Ai nii ja se oma kompassi.

Ja niin taaskaan ei ollut itikoita haitaksi asti! Ja nekin mitkä pisti niin oli aika kesyjä.